¢¾¢¾¢¾ Joulu-tonttujen perjantai-sunnuntai jubailut ¢¾¢¾¢¾

[b]H u o k a u s .[/b] En kyllä millään kestä seuraavia kahta ja puolta kuukautta, jos unet ovat näin tiukassa liitoskipujen kanssa! Yö oli yhtä pyörimistä ja hyvän asennon etsimistä, tuskin ehdin nukahtaa kun kolotus jo herätti. Panadolista ei ole mitään apua, enkä mielelläni söisikään mitään lääkkeitä. Jos kivuista pitää väkisin jotain hyvää etsiä, niin ainakaan liikuntakyky ei ole mennyt eli kävelyä ei tuo lantion löystyminen vielä haittaa... Olisiko kenelläkään hyviä vinkkejä liitoskipujen taltuttamiseen?

UHMAIKÄINEN ESIKOINEN on täälläkin, hoh hoijaa... Taisi olla [b]marijohanna[/b], joka kirjoitti isompien lasten olevan temperamenttisia (ja uhmassa). Eilinen ilta oli yhtä vääntöä ja aamu alkoi sillä, kun ensin niin hyväntuulisena herännyt tyttö alkoi karjumaan suoraa huutoa äidille, äiti kun EI olisi saanut laittaa sukkia OMAAN jalkaansa, huokaus... Seuraava vääntö olikin sitten aamupalan kanssa ja nyt jo väsyttää, kun ajattelen edessä olevaa kauppareissua voimakastahtoisen ja jääräpäisen tytön kanssa! Meillä myös tyttö on todella " kovapäinen" ja kielto tai kehotus ei mene kovin nopeasti perille. Tyttö on fiksu ja suloinen, mutta joskus äärimmäisen hermoja kiristävä. Eilen kyllä kävi jo muutamaan otteeseen mielessä, että miten ihmeessä pärjään sitten vauvan ja uhmaavan esikoisen kanssa. Taaperopalstalla taisi olla useampikin ketju siitä, miten välillä tekisi mieli laivata uhmis Timbuktuun ;P..!

Tietenkin omalla väsymyksellä on osansa tässä tahtojen taistelussa, pinna kireällä ei itsekään ole niin joustava ja neuvottelutaitoinen kuin yleensä. Hah, ja ennen esikoisen syntymää anoppini kysyi minulta joskus, onko minulla lainkaan hermoja... HEH HEH! Onneksi perusluonteeni on (oli?) rauhallinen ja optimistinen, vaikka ei sitä nykyään aina uskoisi... Kun joskus sorrun huutamaan temppuilevalle esikoiselle kitapurje lepattaen tai nappaan uhmiksen kaupassa kainaloon ja lähden sätkivän paketin kanssa ulos... *hävettää* Tosin tämä jälkimmäinen " taktiikka" ei nyt vatsan kanssa enää onnistu :P " Holding" ia tämä vahvatahtoinen tyttö vihaa muutenkin, kiinnipitäminen rauhoitustarkoituksessa antaa aivan päinvastaisen tuloksen.

Oih, tulipas valitusta kerrakseen! No, onneksi tänne saa luvan kanssa höyrytä ;)

Jotain positiivisempaa loppuun, kukaties :) Tai no joo, pitää minunkin kommentoida mutter-mommyn ja Iitulin hyviä ja ajatuksia herättäviä kirjoituksia tuolla Downin syndroomaa käsittelevässä ketjussa. En ole koskaan pitänyt [b]mustavalkoisuudesta[/b], ja on ihanaa, miten vaikeistakin asioista voi kirjoittaa kypsästi ja monenlaiset näkökulmat huomioon ottaen. Itselläni ei ole omakohtaista kokemusta asiasta, mutta taisin odotuksen alkuvaiheessa kirjoittaa jonkin verran mielipiteistäni sikiöseulontojen suhteen. Esikoisen kohdalla kieltäydyimme np-ultrasta, tämän odotuksen kohdalla pitkän harkinnan jälkeen halusin tietää " riskit" . Olin ehkä valmiimpi ottamaan vastaan mahdolliset huonot uutiset ja sen jälkeiset raskaat pohdinnat ja päätökset.

Ja tiedän, ettei mikään tutkimustulos takaa tervettä lasta, mutta olettaisin, että jokainen vanhempi sydämessään

toivoo

odottavansa tervettä lasta!? Jos näin ei käy, niin perheet varmasti sopeutuvat hyvin monenlaisiin tilanteisiin ja rakastavat lasta sitä hurjemmin, leijonaemon tavoin :) Jokaisella perheellä on kuitenkin minusta oikeus päättää oman jaksamisensa rajat, jos alkuraskauden tutkimuksissa selviää lapsen vakava vamma tai sairaus. Kenelläkään muulla ei voi olla oikeutta tehdä noita päätöksiä perheen puolesta, vastuu on aivan kyllin raskas heidän itse kannettavakseen. Syyllistäminen on aivan turhaa.

Kaikille joulupalleroille mukavaa viikonloppua synkästä purkauksestaan huolimatta toivottaa Tinuri, tasan 29-viikkoinen Itunen kohdussaan :)

Oltiin äsken lasten kanssa ulkoilemassa ja saatiin kunnon sadekuuro niskaan =D

Onneksi sade oli vielä lämmintä, ja lapsilla näytti olevan vaan sitä hauskempaa mitä enemmän vesi kasteli.



Jospa minäkin nyt kerrankin vastaisin kysyttyihin asioihin..



SUONIKOHJUT JA PUKAMAT on tulleet tutuiksi jo viikkoja sitten.

Tuntuu että vaivat pahenevat ja aikaistuvat joka raskauden myötä.

Tähän mennessä ovat niin pukamat kuin suonikohjutkin hävinneet aina vauvan syntymän myötä, nyt pelkään että ei enää häviä.. On meinaan sen mittakaavan sininen, luikerteleva kastemato yläreidestä sääreen asti, että ihmettelen suuresti, jos se siitä häviää!! On sillä jättimadolla pienempiä kavereitakin.. mutta ne luultavasti katoavat synnytyksen jälkeen *toiveikkaana..*

Pukamatkin ovat ennätysmitoissa, tosin ne ei vaivaa mitenkään. Tuntuu pyyhkiessä ja pestessä.



JOULUN VIETTO.

Jos vauva syntyy sektiolla, se tehdään viimeistään viikkoa ennen laskettua aikaa (la 20.12). Eli ehdin ainakin jouluksi kotiin. Sitä en tiedä millainen kuntoni on, olen aikaisemmat lapseni synnyttänyt alateitse.

Sen tiedän että tänä jouluna karsimme kaikki mahdolliset työläät asiat pois. otamme niin rennosti, niin pienellä veivalla kuin voime.. Eli ostamme ruuat KAIKKI valmiina kaupasta, rosollia myöten. Korkeintaan perunat ja kananmunat voin itse keittää, kaikki muut valmiina eineksinä. Jopa kinkku ja kala valmiiksi kypsinä =)

Jouluostokset, siis lahjat ym pyrimme ostamaan jo marraskuun puolella, näin joulukuulle ei jää mitään työlästä.

Menemme tänä vuonna siis sieltä, mistä aita on matalin.

Jos istukka on siirtynyt (pieni mahdollisuus) pois kohdunsuulta ja saan synnyttää alateitse, niin silloin luultavasti olen kotona joka tapauksessa joulun tai aaton ainakin. Luultavasti vauva saattaisi mennä yliaikaiseksi, kuten kaksi sisarustaan, yksi on syntynyt laskettuna päivänä.



ÄITIYSPAKKAUS JA ÄITIYSRAHA

Pakkausta en ottanut, koska meillä on niin paljon vauvan vaatetta jo ennestään, että voisin vaatettaa vaikka neloset =D

Ja silti on tullut osteltua vauvalle jotain omaa ja uutta, en vaan voi vastustaa ihania vauvan vaatteita!

Äitiysrahan päätöstä vasta odottelen. Vein laputkin vasta tämän viikon alussa, joten odotella saa vielä jonkun aikaa.



MIEHEN TAPAAMINEN:

Tavattiin ekakerran vuosia, vuosia sitten yökerhossa.. (en viitsi laskea kuinka monta vuotta siitä on aikaa.. aika menee niin hurjan nopeaa, ja kuitenkin tunnen itseni aina yhtä nuoreksi ja hehkeäksi ;) ) olimme molemmat melko juovuksissa. Eipä siitä mitään sinä iltana kehkeytynyt, mitä nyt pari hidasta käytiin tanssimassa.

Muutaman viikon kuluttua nähtiin uudelleen, Samassa paikassa. Vaihdettiin puhelinnumeroita ja tavattiin jo seuraavana päivänä pizzan merkeissä. Sen jälkeen tapailtiin n. 6kk, muutettiin yhteen ja 1,5 vuotta yhteenmuuttamisen jälkeen aloimme odottaa esikoistamme.



OMAA NAPAA vielä tähän loppuun.

Meidän PikkuPoju on masussa hyvin rauhallinen ja laiska. Kuitenkin hän jostain syystä sai eilen jonkun himojumppakohtausen ja möyri ja myllersi minkä kerkesi. Muutama potku ja käsillä töytäisykin tuntui. Hassua, tää vauva kun ei juurikaan ole potkinut.. on ollut oikein rauhallisuuden huippu.

Harjoitussupistuksia on alkanut tulla. Kivuttomia, mutta selkeästi tuntuvia. Ei kuitenkaan millään lailla huolestuttavia.



Mukavaa päivän jatkoa kaikille.



-mm- ja PikkuPoju rv 28+3



ps. kiitokset kaikille kommenteista, koskien Kaihoisalle tarkoitettua kirjoitustani Downin syndroomasta. Minulla oli pakottava tarve vain avautua kunnolla. Toivon jokaiselle ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta toisia ihmisiä ja heidän valintojaan kohtaan. En pidä siitä, että toisia arvostellaan ja loukataan, ainakaan silloin kun he ovat haavoittuvimmillaan, tarkoitan odottavia äitejä, joilla on huoli omasta raskaudestaan ja syntymättömän vauvan terveydestä.

Iloa elämään kaikille ja muistakaamme tukea toisiamme =)

Joulusta on ollut puhetta ja se läheneekin pikkuhiljaa. Täytyy tehdä hyvissä ajoin ainakin tärkeimmät jouluostokset,niinkuin omille lapsille, kolmelle kummipojalle... täytyykin marraskuussa jo aloittaa,kun la.on 6.12. Olis kiva tietää milloin vauva syntyy,mutta kun sitähän ei voi nyt tietää. 2 lasta on syntynyt n.viikon ennen la. ensimmäinen laskettuna päivänä. Joulu ollaan varmasti kotona perheen kesken. Käydään varmasti vanhemmilla valmiissa pöydässä syömässä jouluruokaa,mikäs sen parempaa. :)



Täälä palstalla on ollut paljon keskusteluita mm.np-ultrista ja muusta siihen liittyvästä asiasta. Olen lukenut niitä kun asia vähän koskettaa kun tällä vauvalla oli vähän yli raja turvotusta ja sain lähetteen lapsivesipunktioon,halusin mennä ettei asia vaivaa loppuraskauden ajan. Tiedän mikä pelko siinä oli jos löytyy jotain poikkeavaa.monta viikkoa pelkäsin mitä jos on jotain. Tuli sitten tulos että rakenteellisesti normaalit kromosomit ja afp normaali. kyllä se oli suuri helpotus. eikä jaksa miettiä jos jotain muuta sitten on,kaikki oli kunnossa rakenneultrassa ja sikiö vastasi viikkoja. kumma kun noissa np keskusteluissa takerrutaan joka sanaan ja siihen jos sanoo oman mielipiteensä.. Me oltais ehkä keskeytetty raskaus jos kromosomeissa olis ollut poikkeavaa ,mutta ei jos esim. sydämessä,munuaisissa ym.



vauveli 30+3

Olen mamman lihapadoilla, eli huomenissa kotiinpäin :) Tuntuu, että viikonloppu menee taas pikakelauksella ohitse..siis enää huominen ja sitten taas töihin! 9h settejä taas maanantaista perjantaihin :/



Sitten hieman ikäviin uutisiin: ystikseni joutui eilen sairaalaan. (hänellä 2vk aiemmin LA kun mulla) pikku veijari oli kääntynyt jo raivotarjontaan ja supparit olivat alkaneet :( On hieman onneton olo, kun ei voi millään tapaa toista auttaa :( Kunpa pieni pysyisi vielä omassa yksiössään joulukuun puoleenväliin asti!



T. Tirppis ja toukka

Eilinen oli touhua täynnä. Käytiin vielä katsomassa kummipoikaa, ikä 2kk, ja voi että oli mukavaa pitää pientä sylissä. Iloinen vesseli, nauroi ihan ääneen: en muista nuita ikiä että koska mitäkin oppii tekemään :)) Anoppia käytiin sairaalassa moikkaamassa: oli jo aikas pirteenä, eivät vaan vieläkään tiedä mikä vaivaa :( Hyökkäysvaunuja toukalle käytiin myös katsastamassa, tutun tuttu myy meille käytetyt. Oli oikeen mukavat, Emmaljungat ja hyvässä kuosissa. Eivät kyllä kauheen vanhatkaan ole kun heillä poika 1v6kk :))



NATULI: katsoin tuolta esittelyistä että sinulla synnärin kohdalla Tyks/SatKs - - saako sen valita itse?? Itsellä kokemusta Tyksistä ja positiivista sellaista, mutta SatKs:ta en osaa sanoa... Vai onko se niin että mentävä lähimpään??



Masussa kaikki ennallaan: läpi nahan yritetään tulla. Voisin vaikka vannoa että tyttöni kanssa eilen näimme selvästi pojun kantapään tuossa hiukan navasta vasemmalle :))) Tytöstä oli kauhean jännää seurata masuni poukkoilua. Sanoi kyllä että hän haluaa isona vauvoja mutta ei noin isoa mahaa eikä ainakaan sitä synnytystä (puhuimme vauvan matkasta masusta maailmaan).



Mutta nyt lisää kahvia...



RauPotar ja toukka 30+1 (uudella kymmenellä)