Lue keskustelun säännöt.
Joskus on ikävä uskonystäviä.t.ammattivalittaja
05.08.2015 |
Siis ei tietenkään kaikkia uskovaisia mutta aikanaan se yhteisö oli tiivis ja kun oli nuori ja vetreä niin oli kaikenlaista vapaaehtoista puuhaa. Esim olin apuemäntänä lasten leirillä, joskus järjestettiin myyjäisiä yms niin aika kului melkoisen hyvin vaikka työttömänä olikin. Muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (4)
Mitä tapahtui?
Mee ihmeessä takaisin johonkin srktaan!! Nykyään on mistä valita..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama vähän mulla. Olin ennen helluntailainen, mutta kolmmikymppisenä menetin uskoni ja lähdin seurakunnasta. Kaikki mun ystävät ja sosiaaliset suhteet oli sitä kautta käytännössä. Ne jäivät kun lähdin seurakunnasta. Pärjään yksinkin, mutta joskus on kyllä ikävä ihmisten kanssa juttelemista ja erilaisisa seurakunnan iltojakin.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 15:32"]
Sama vähän mulla. Olin ennen helluntailainen, mutta kolmmikymppisenä menetin uskoni ja lähdin seurakunnasta. Kaikki mun ystävät ja sosiaaliset suhteet oli sitä kautta käytännössä. Ne jäivät kun lähdin seurakunnasta. Pärjään yksinkin, mutta joskus on kyllä ikävä ihmisten kanssa juttelemista ja erilaisisa seurakunnan iltojakin.
[/quote]Mut erotettiin vapaaseurakunnasta ja sinne tosiaan jäi kaikki ystävät. Sen jälkeen kukaan ei kävellyt edes samalla puolella katua eli se on totaalista yksinjäämistä jos tuollaisesta uskonyhteisöstä eroaa/erotetaan.ap
Miksi sut erotettiin vapaaseurakunnsta?