Onko joku lapsistanne tärkeämpi kuin muut lapsenne?

Minulla on yksi lapsi. Kutsun häntä aina "rakkaimmaksi lapsekseni". 

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 14:53"]Kyllä se meillä on niinkuin yleensäkin, eli että poika on se tärkein.
[/quote]
Ai sukupuolen vuoksi? Ja sinä naisena josta tuo poika on tullut olet vähemmän arvokas?
Sukulaisperheessä on kolme poikaa ja vanhin lapsi tyttö. Tuon perheen äiti on koko ajan jauhanut pojista ja puki tytönkin aina sinisiin vaatteisiin ja kommentoi joskus jonkun vaaleanpunaisiin puetun tytön nähdessään että meidän Ada ei koskaan ole ollut tuollaisissa hörhelöissä. Miksi ihmeessä ei. Tuo tytär on aina yrittänyt olla poika niin että kelpaisi. Meni armeijaan jne jotta olisi tarpeeksi. Ihan pienenä tyttönä jo kommentoi jonkun tyttövauvan ristiäisissä että meille tuli ensin poika vaikka tosiaan itse oli se vanhin.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 14:47"]Esikoinen on minulle aina tärkein. Tuota viimeisintä tuskin opin koskaan rakastamaan.
[/quote]
Oliko pakko tehdä?

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 17:02"][quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 14:47"]Esikoinen on minulle aina tärkein. Tuota viimeisintä tuskin opin koskaan rakastamaan.
[/quote]
Oliko pakko tehdä?
[/quote]

Panetti liikaa. Noh, eipähän tarvii huolta asiasta kantaa.

No ei kyllä, vaikka kyllä suhde on erilainen kahteen erilaiseen lapseen. Sitä on vaikea selittää. Esikoiseen on ehkä enemmän sellainen viha-rakkaus-suhde (jos näin saa äitinä sanoa :D), ja kuopukseen välittömämpi. Esikoista ihailen tavallaan enemmän, mutta toisaalta taas kuopusta helpompi rakastaa.

Itse elin rakkaudettomassa lapsuudessa veljieni varjossa. Sittemmin olen tarkoituksella etääntynyt vanhemmistani ja olen voinut paremmin. Olen eronnut lasteni isästä ja vanhempi lapsi asuu luonani ja nuorempi isällään. Molemmat saaneet ns lempilapsensa. Rakastan toki molempia mutta tulen esikoisen kanssa paremmin toimeen. Lapsia ei saisi kenenkään tehdä enempää kuin yksi. Pelastuisi maailmakin siinä sivussa..

meillä on viis lasta, kaikki yhtä tärkeitä. mutta jos jollain on terveys- tms ongelmaa, nousee tällainen väkisinkin tärkeämmäksi kuin sisaruksensa, ainakin vähäksi aikaa. jo kotoa muuttaneet täysi-ikäiset on ihan yhtä tärkeiät kuin kotona asuvat koululaiset.

Minulla on keskimmäisen lapsen syndrooma. Nyt aikuisena olen ottanut asian esillekin vanhempieni kanssa, miten itsetuntooni on vaikuttanut kuinka olen aina kadonnut esikoisen ja kuopuksen väliin. En ole koskaan saanut tunnustusta saavutuksistani, mutta minua on aina verrattu negatiivisella tavalla jompaan kumpaan sisarukseeni. Meitä on kolme lasta 2-3 vuoden ikäeroilla, joten olemme olleet aina vähän eri kehitysvaiheissa ja vanhempien energiaa on riittänyt vain esikoiseen ja kuopukseen. Vanhempani eivät itse tätä edes tajunneet tehneensä, enkä nyt enää aikuisena (lapsena kyllä) ole ajatellutkaan eriarvoisen kohtelun olevan tahallista tai tietoista. Muksuna tosiaan teki hirvittävän pahaa.

mäkin olen keskimmäinen kolmesta.

vitsiä kompleksista väänetään, vieläkin.

Meillä suosikkeja ovat ikiaikaisesti olleet esikoinen ja kuopus. Kaikki keskimmäiset ovat olleet unohdettuja. Perheessäni siis monta lasta. Vanhemmat edelleen suosivat vanhinta ja nuorinta, vaikka olemme kaikki aikuisia jo.

Meillä kolme lasta ja jokaista rakasta äärettömän paljon. Jokainen on omalla tavallaan se paras ja rakkain. Yksikään ei kuitenkaan ole toista rakkaampi ja yritän parhaani mukaan kohdella kaikkia tasa-arvoisesti. Luulen että olen siinä onnistunutkin, tietenkin sitä on itse ehkä vaikea nähdä. Ei lapset nyt kuitenkaan ole ikinä väittäneet tosissaan että lellisin jotakuta. Enkä yhtään käsitä vanhempia jotka voivat pitää suosikkeja, miten omaa lastaan voi syrjiä. Käsittämätöntä touhua vanhemmilta.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 14:53"]Kyllä se meillä on niinkuin yleensäkin, eli että poika on se tärkein.
[/quote]
Totta kai näin on, mulla tuli vaan 4 tyttöä ennen kuin sain pojan. No on pojalla nyt hoitajia. T lesta 25v

No mulla ei oo omia lapsia, mutta vastaan omien vanhempien käytöstä seuranneena. Mulla on sisko ja veli, molemmat vanhempia kuin minä. Veljeni on kuollut, mutta silti hänestä puhutaan usein. Äitini on aina ollut läheisempi veljeni kanssa ja antanut hänelle enemmän vapauksia kuin minulle. Eläessään hän oli myös isäni silmäterä, koska oli ainoa poika. Sisko on isäni edellisestä liitosta ja on siksi esikoisena isälleni tärkeämpi kuin minä. Mä oon vaan mä.. Oon myös ainoo lapsi, joka on aina sanonut vastaan vanhemmille, jos oon huomannu jotain epäkohtia ja välillä nuorempana näki katseista, että vanhempia ei kiinnostanut yhtään mun mielipiteet. Edelleen äitini vertaa minua veljeeni: **** olisi tehnyt kyllä näin, **** olisi sanonut ennemmin näin ymsyms. Okei? Mä EN ole mun veli, anteeks todella paljon siitä. Valitettavasti en voi vaihtaa paikkaa hänen kanssaan, vaikka tuntuu siltä, että haluaisit..

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 17:31"]

Meillä kolme lasta ja jokaista rakasta äärettömän paljon. Jokainen on omalla tavallaan se paras ja rakkain. Yksikään ei kuitenkaan ole toista rakkaampi ja yritän parhaani mukaan kohdella kaikkia tasa-arvoisesti. Luulen että olen siinä onnistunutkin, tietenkin sitä on itse ehkä vaikea nähdä. Ei lapset nyt kuitenkaan ole ikinä väittäneet tosissaan että lellisin jotakuta. Enkä yhtään käsitä vanhempia jotka voivat pitää suosikkeja, miten omaa lastaan voi syrjiä. Käsittämätöntä touhua vanhemmilta.

[/quote]

Mä en kans käsitä! Ja on kavereissakin tällaisia, jotka ihan avoimesti myöntää jonkun suosikikseen ja eikä sitä kyllä tarvisi edes ääneen sanoa, kun on niin selvää... Olen miettinyt että miten negatiivisesti se vaikuttaa koko perheen dynamiikkaan, eikä ole välttämättä kiva sille suosikillekaan. Miten vanhemmat eivät itse tajua miten haitallista tämä voi olla? Ja miten joku omista lapsista ylipäänsä voi olla vähemmän rakas?

Meillä on suosittu nuorinta lapsuudenkodissa ja aina vanhemmat painottaneet, että erilaiset lapset kasvatetaan eri tavoin. Mutta ei se tarkoita sitä, että eri lapsiin pätee eri säännöt tai että tahtonsa saa läpi vaan koska on nuorin. Musta kodin säännöt ovat yhteiset ja niiden rikkomisesta tulee sama rangaistus riippumatta siitä, kuka lapsista niitä rikkoo. Tuo rahalahjojen tasapuolisuuskin on ehdottoman tärkeää. 

Ap.

Kauhea ottaa tämä asia esiin, mutta aikanaan muiden sisarusten saamat etuisuudet, esim veljen asuminen halvalla vanhempiesi piikkiin, voidaan katsoa heille tulleiksi ennakkoperinnöiksi. Oli juuri juttua netti-IS:ssa tai netti-IL:ssä.

Olisi tietysti tärkeää, että tässä elämänvaiheessa(kin) saisit yhtä paljon kuin muutkin.

Tosi ikävä juttu toi muiden suosiminen. Henkisesti ja taloudellisesti.

Ei, kaikki ovat äärimmäisen tärkeitä. Lapseni ovat elämäni tärkeimmät ihmiset, siis jopa tärkeämåi minulle kuin mieheni. Jokaisen lapseni puolesta olisin valmis kuolemaan. Kuitenkin jokaiseen lapseen on hiukan erilainen suhde. Tähän vaikuttavat monet asiat, esimerkiksi lapsen ja oma luonne, ikä, kiinnostusen kohteet, käytös jne. Tasaåuolisuus ei tarkoita, että ihan kaikki tehtäisiin samalla tavalla, mutta tasapuolisuuteen kyllä pyrin. Vietän kaikkien lasten kanssa myös kahdenkeskistä aikaa, esm. matkoja. 

Minulla on 3 lasta ja    kaikki ovat minulle yhtä rakkaita. Vaikka esim. poikani kysyi minulta että tykkäänkä  nuorimmasta siskostaan enemmän. Sanoin että  tykkään kaikista yhtä paljon.

Se että kohtelen lapsiani eri lailla ei tarkoita sitä että  välittäisin jostain enemmän. Varmaan näin  ajattelevat myös  av:n vanhemmat.

Koska kaikki lapset  ( ihmiset) on erilaisia niin  kohtelukin on silloin erilaista. Lapsi voi itse käytäytyä siten  että saa erilaista kohtelua. Vaikea antaa esim. rahaa yhtä paljon jos   joku lapsista  on  täysin itsenäinen esim.ettei soittele kovin usein. Paha sitä on yhtäkkiä soittaa ja kysyä että haluatko rahaa ?  Ei kovin toteuttamiskelpoinen  idea.

siis ap:n  vanhemmat :)

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 14:33"]Minulla on 3 lasta ja    kaikki ovat minulle yhtä rakkaita. Vaikka esim. poikani kysyi minulta että tykkäänkä  nuorimmasta siskostaan enemmän. Sanoin että  tykkään kaikista yhtä paljon.

Se että kohtelen lapsiani eri lailla ei tarkoita sitä että  välittäisin jostain enemmän. Varmaan näin  ajattelevat myös  av:n vanhemmat.

Koska kaikki lapset  ( ihmiset) on erilaisia niin  kohtelukin on silloin erilaista. Lapsi voi itse käytäytyä siten  että saa erilaista kohtelua. Vaikea antaa esim. rahaa yhtä paljon jos   joku lapsista  on  täysin itsenäinen esim.ettei soittele kovin usein. Paha sitä on yhtäkkiä soittaa ja kysyä että haluatko rahaa ?  Ei kovin toteuttamiskelpoinen  idea.
[/quote]
Miten niin ei? Mun äiti tekee nimenomaan noin, ja nimenomaan ollakseen tasapuolinen. Jos siskollani on tiukkaa ja äiti antaa hänelle 200 €, niin äiti kirjoittaa ylös, että on mulle 200 € "velkaa". Sitten kun on mulla tiukkaa tai lähden vaikka matkalle perheineni ja äiti aavistaa että lisäraha olisi mieleen, niin antaa mulle ton saman 200 ja päivittää että tilanne tasan :) Eipähän tarvii miettiä saako joku enemmän kuin toinen. Ap:n tilanne on mun mielestä erittäin ikävä, on kurjaa kun vanhemmat suosii jotakuta. Ihan aiheesta loukkaannut. Jätä vanhempiesi puolueellisuus omaan arvoonsa ja muista että olet yhtä arvokas. Vanhempasi tekevät väärin ja ehkä tuntevat sen sydämessään kuitenkin. Anna heidän kantaa se "syntinsä" ja pidä sä pää pystyssä!