+#+ Marrasmurujen Perjantai +#+

masuapina: lupasin tulla kertomaan kun oli tänään äippäpolilla aika niin että minkä kokoinen meidän vauva on. Eli nyt oli tullut hurjasti painoa lisää. hieman keksikäyrän yläpuolelle menee. 2589g sai tämä mittaaja mikä nyt oli.tosin eri mittaaja mutta suunnilleen kuitenkin voi verrata. viimeksi käynti oli 32+0 ja painoa 1900g.

Hyvä että jätkä on kasvanut. nyt saan minäkin alkaa elää suht normaalisti.kohdunkaula ei ollut enää huolestuttava viikkoihin nähden ja suurta pelkoa ei enää ole että syntyisi nyt. tosin vielä pari viikkoa yhdyntäkieltoa.mutta liikkua saa silleen et lepää sit jos tulee supisteluja.mutta tuntuu kyllä kivalta kun saa jo tehdä normiasioita.!



terv ellu ja masukki rv 34+0!!!

Muidenkin painoarvioita olisi kiva lueskella!



Masuapina

Heti aluksi vastailen, mihin muistan...



ISYYSPAKKAUS: Keräsin ennen esikoisen syntymää miehelle *isyyspakkauksen* suvun avustuksella. Siihen voipi laittaa varmaan melkein mitä vain, miehelle ja vauvalle, persoonan mukaan, vakavaa tai humoristista... Meillä oli mm. amme, rommipullo, kaljapullo, termarikahvikuppi, sikareita, *vauvaopas*-kirjanen, pyyhkeitä, suojalasit, suojakäsineet, korvatulpat, nalle, vauvalle jokunen vaate, vauvakirja, kahvia... kaikkea en edes enää muista =) Hyviä ideoita voi hakea ihmisen harrastuksista, tavoista jne. Yhteistä isille ja vauvalle. Miten vain! Meillä kyllä tuo *isyyspakkaus* osui ja upposi =P



RINTARASVA: Itse olen Lansinohin kannalla. Ainakin minulla ollut tosi hyvä! Toki hiukan kallista, mutta erittäin riittoisaa. Ei tosiaan tarvitse pestä pois ja omasta mielestäni ei haise edes niin ikävälle kuin Bepanthen...



SF-MITTA: Esikoisella meni aluksi hiukan yli keskikäyrän, sitten keskikäyrällä, ollen suurimmillaan 34 viikoilla 39-40 (syntyi 41+5). Syntymäpaino oli hiukan vaille 3,7kg. Kakkonen meni koko ajan keskikäyrällä ja ihan lopussa hiukan yli, ollen suurimmillaan 35 viikolla 39 (syntyi 39+3) ja oli syntyessään hiukan yli 3,7kg. Tässä odotuksessa oltiin aluksi huimasti yli yläkäyrän ja sitten pudottiin hiukan alle keskikäyrän. Viimeksi mitattu viikolla 33+1 ja oli 28. Hiukan pienempi kuin aikaisemmissa, vaikka masu ei pieneltä tunnukaan. Moni sanoo mahaa isoksi, mutta löytyy niitäkin, joista se ei niin iso ole. Koskaan ei ole tehty painoarvioita. Elän toivossa, ettei tämä vauva olisi niin iso, mutta tuo mitta voi pettää... Ainakin tuntuu, että vauvalla olisi masussa jo tosi ahdasta. Jos joku heittäisi painoarvion, järkyttyisin varmaan =O



Kohta muuten alkaa paukkumaan ja ensimmäiset murut näkevät syksyn! On meinaan teilläkin *jalat ristissä* odottaneilla jo sellaisia viikkoja, että vauvat saavat tulla, jos tullakseen. Ja toisaalta myös moni suunniteltuun sektioon menevistä ovat aika lähellä sitä aikaa. HUI! Ihan alkaa jänskättää ja vauvantuoksu muistuu mieleen =) Itselläkin alkaa olla jo aika kaipuu vauvaan, vaikka saisi toki vielä sellaiset pari kolme viikkoa masussa asustaa.



ISYYSVAPAA: Meillä mies pitää, mutta voi olla, että vasta ensi vuoden puolella. Arvotaan, josko tulisi se isyysrahan korotus... meillä vaikutaa aika paljon. Kyllä mies toki pitää vapaata heti, mutta ei varmaan pysty pitämään kuin viikon sisääntehtyjä... Ehdottomasti kuitenkin haluaa olla meidän kanssa kotona =)



Nyt kaffelle ennen kuin muksut taas alkavat melksaamaan ja pitää ryhtyä ruokahuoltoon!



TalviSalama + Tiitäinen 35+1

Omassa navassa ei ihmeempiä, mutta vastailen kyselyihin:



SF-MITTA: Esikoisesta suurin mitta oli 38cm (laskettuna aikana). Vauva laskeutui vasta synnytyksessä, syntymäkoko 3,8kg ja 53cm. Vaikka ympärykseltään mun maha on nyt vain vähän isompi, niin sf-mitta onkin jo 44-45cm! Kerhon täti kommentoi, että ihan kunnioitettavan kokoinen maha :) Vauvat edelleen laskeutumatta.



LIITOSKIVUT: Esikoisesta oli vain alaselän liitoksissa. Tästäkin oli aluksi selässä, sitten se lopahti ja tauon jälkeen tuli tämä häpyliitoksen kipu. Eli kipu on tuossa edessä karvoituksen kohdilla. Mulla ei istuminen satu, lähinnä liikkuminen ja jalkojen liikuttelu sivusuunnassa (esim. jos nyt puristan jalat yhteen). Tuntuu kuin tylsällä puukolla nirhattaisiin tuota liitosta.



Mulle on koittamassa ihana viikonloppu. Saan olla yksin kotona! Sain ylipuhuttua miehen lähtemään lapsen kanssa anoppilaan. Ei musta olisi oikein lähtijäksi enää (matkaa yli 2h), ja saisin urakoida viimeistä käännöstyötäni rauhassa täällä. Harvinaista herkkua ja viimeinen mahdollisuus tähän! Eli hyvä fiilis täällä.



Alia ja pikkuoravat rv34+4

Isyyslomasta: ei pidetä koska ei ole varaa.. (muiden lasten syntyessä ollaan pidetty ainakin viikko.)



Rikkoutuneisiin nänneihin Lansinoh on hyvä rasva,kuten myös Bepanthen.



Supistuksia ollut kiitettävästi koko viikon, ehkä sen takia että vatsa on kasvanut 3cm kahdessa viikossa.



Sf-mitasta: viides raskaus menossa ja mitta keskivaiheilla, ei siis ole kasvanut joka raskaudessa. Neljä viikkoa sitten sanoivat ä.polilla että neiti on keskikokoinen joten mahamittakaan ei ole huikea.



Siivousintoa löytyy,aikaa vaan ei yhtä paljon..

Jas ja pikkuneiti 34+0

Löytyykö teistä marrasmuruista muita, jotka ovat aivan loppu? Jäin 2 viikkoa sitten sairaslomalle ennenaikaisten supistelujen takia. Nyt ne ovat pikkasen helpottaneet, mutta tilalle on tullut aivan valtava väsymys. En kertakaikkiaan jaksa tehdä yhtään mitään, en edes laittaa vauvan vaatteita valmiiksi tai kirjoitella tänne...Joka päivä käyn kyllä ahkerasti pinoa lukemassa, mutta että itse kirjoittaisin, ei riitä energia. Yöt ovat olleet viime aikoina surkeita, en tahdo saada nukuttua, viime yön kärvistelin kauheassa päänsäryssä. Hb mulla on siinä 115 tienoilla, noussut siitä, mitä ollut alkuaikoina. Kolmatta odotan (isommat 4 ja2v, osapäivähoidossa, taivaan kiitos!) ja heidän odotuksensa sujuneet oikein malllikkaasti. Mutta tää kolmas, ihan hillitöntä takkuamista. Kauhulla ajattelen, että jos noita supistuksia ei olis ollut ja sitä kautta sairaslomaa, niin mulla olis vielä 3 viikkoa töitäkin jäljellä! Miten ihmeessä olisin pystynyt ne hoitamaan, kun en meinaa saada itseäni kammettua edes vessaan. Vähän olen ruvennut jo miettimään, että ei kai nää voi olla jotain masennusoireita tms, miten voi ihminen olla näin valtavan väsynyt? Mieliala on kyllä ihan hyvä. Onko kellään vastaavia kokemuksia?



loppuunpalanut siilivaimo rv 31+5

Täällä sama juttu, kolmas tosiaan tulossa, ja ihan loppu jo olen. En saa aikaiseksi mitään, paitsi tänään poikkeuksellisesti olen pessyt niitä vauvan vaatteita, laitan asiasta ristin seinään, oikeasti. Senkin tein siksi, että huomenna saamme sen lipaston ja nyt oli pakko toimia...



Kotiakin olen jaksanut siivota osissa, eli kun yhden paikan saan kuntoon, toinen on ollut repasahtamispisteessa jo viikon verran. Imuroin huoneen kerrallaan, enkä jaksa laittaa edes imuria takaisin paikoilleen...tuossa se nököttää eteisessä kaikkien tiellä odottamassa, milloin taas jaksan imuroida...muiden sotkut raivostuttavat ja se, etten jaksa tehdä niille mitään.



Hb minulla oli 111 (lähdin arvosta 148), eli osa menee sen piikkiin, sitten on tietenkin tämä ylenmääräisen hallitseva iso olemus, joka on tiellä kaikkialla. Ihan pienetkin ponnistukset vaativat paljon energiaa, hengästyn helposti ja kurkussa alkaa vinkumaan, kumarrukset sattuvat, jopa kenkien laitto tuntuu alapäässä, jatkuva hikoilukaan ei auta asiaa, kivut ja kolotukset, vihlonnat, lonkkanivelten rutinat, iskiasvihlaisut sekä supparit, jotka salpaavat hengen ovat myös ihan järkyttäviä. Puhumattakaan uniongelmista (pissalle raahustaminen kipein kankuin, asennon vaihdon hankaluudet, oma kuorsaaminen herättää) ja ummetuksesta. Menin todella huonoon kuntoon sen kesäisen selän niksautuksen jälkeen ja katson sen olevan suurin syy tähän fyysisen kunnon rapistustilaan.



Tuntuu, että raskaus on pidemmällä kuin onkaan. Tunnen olevani jo vähintäänkin viikolla 38, vaikka viikkoja on tosiaan kasassa vasta 33!



Miehelleni jo vannoin, että kun tästä alennustilasta pääsen, aloitan sellaisen kuntokuurin, ettei tosikaan! On pakko päästä parempaan kuntoon, hoikkuus tulee toivottavasti siinä sivussa, mutta se on toisarvoista siihen nähden, että saisin vanhan suorituskykyni takaisin.



Ihanaa kun sain valittaa, toivottavasti jaksoitte lukea :-) Siilivaimo - Et todellakaan ole yksin!



Kanelisokeri

Siilivaimolle : Minuakin vaivaa keuhea väsymys - illalla menen nukkumaan joskus kymmenen aikoihin ja aamulla ei silti meinaa saada silmiä auki. Joskus saatan nukkua parin tunnin päikkärit. Vireystila vaihtelee päivittäin, joskus aika menee ihan siivillä, pitää vain olla mielekästä tekemistä. Tänä aamuna karkasin salaa kangaskauppaan ja ostin ihania fleecekankaita joista ajattelin ommella itselleni ihanan pitkän aamutakin ja tyttärelle fleecetakkeja.



Kanelisokeri : totta turiset siitä että " ikääntyminen" lisää odotusvaivoja. Itse olin edellisissä raskauksissa 21 ja 24-vuotias eikä ollut tasan mitään ongelmia, nyt sitten supistelee ja siitä syystä olen sairaslomalla jo neljättä viikkoa eikä töihin enää edes saa mennä, loppuaika on sairaslomaa.



Meilläkin mies pitää isyysloman, joulun alta uuteenvuoteen viikko ja sitten keväällä talviloma + 2 viimeistä viikkoa. Varmaan ainakin kevään viikot menevät remontin merkeissä, aloitamme omakotitalomme katon korotuksen maalis-huhtikuussa.



Jaaha - nyt kankaiden kimppuun :) Ostin oikein kunnon värejä ; pinkkiä ja violettia karkottamaan kaamosmasennusta.



MrsCruiser 31+3

Et ole yksin väsymyksen kanssa. Itse olen todella huono uninen muutenkin ja nyt vielä mahan kanssa todellisia ongelmia nukkua. alkuraskauden suhteen ei ollut näin suuria ongelmia kun oli vielä monta nukkuma-asentoa. nyt kun kyljellään olo on ainut niin olkapäät puutuu ja kokoajan täytyy vaihtaa kylkeä, no sit kun kääntää kylkeä niin pissattaa ja taas kun olisi saamassa unen päästä kiinni ni sit puutuu toinen puoli ja sama ruljanssi koko yön. voin sanoa että en ole rv25 lähtien tuntenut itseäni virkeäksi kuin muutaman yön jälkeen. joka yön jälkeen on sellainen olo että ei ole nukahtanut missään vaiheessa.



puhuin asiasta kaverini(lääkäri) kanssa ja sanoi että on tehtävä kaikkensa että saisi nyt saisin nukuttua, koska kun vauva tulee niin en voi olla jo valmiiksi unilääkkeiden tarpeessa. olen ollut saikulla jo rv23 asti ainakin ja tosiaan nyt olen päätynyt siihen että jos en saa nukuttua yöllä niin nukun silloin kun nukuttaa, vaikka päivällä. tämä tietysti onnistuu siksi kun on eka lapsi tulossa. nyt olenkin saanut aamuisin nukuttua puolillepäivin kun mies lähtee kasilta töihin. ja sitten saatan ottaa päikkärit jossain vaiheessa. kun nukun silloin tällöin niin paikat ei puudu ja voin jumpata niskoja välissä.Raitis ilma auttaa myös. illalla kun käy lenkillä, mitä saan nyt tehdä jo onneksi.



olen aina ollut sellainen stressaaja.joskus vain alitajunnassa. että mietin ja vatvon kaikkia asioita ja sit en saa nukuttua vaikka ei masua olisikaan. joten rentoutumistekniikoita on opeteltava ihan jo tulevaisuuden kannalta etten joskus joutuisi unilääkkeitä syömään. en saata tiedostaa stressaavani mistään ja sit yhtäkkiä tajua mikä asia on ollut alitajunnassa.



mutta toivon hartaasti että kun vauva syntyy niin vaikka silloin voi olla vauvan takia katkonaisia öitä niin saisin edes väliajat nukuttua hyvin kun on taas kaikki asennot käytössä ja kroppa toivottavasti taas paremmassa kunnossa. mutta jos unettomuus jatkuu niin on mulla vielä muutamia hätäaputekniikoita mitä sit voi kokeilla, mutta toivon että saisin edes ne huonot lahjani mitä oli ennen raskautta niin takaisin.



tsemppiä sinullekin, tiedän miten kamalaa on olla kun ei meinaa jaksaa pitää silmiä auki. ja jos yrittää sitä että valvoo päivän, että jos ensi yönä saisi unta, ja sit ei saakaan niin pakko on vain mennä siihen että nukkuu päivällä jos ei yöllä voi. tosin kaikilla tämä ei mahdollista...



vinkkejä otetaan vastaan jos jollain niitä on. ehkä joku sellainen pesä tyynyistä ja peitoista jossa voi maata puoliselällään ja puolikyljellään olevassa asennossa...



tulipa tekstiä.



-ellu ja masukki rv 34+0-

Mä olen täällä ihan tippa linssissä, en siis ehkä olekaan tulossa hulluksi...:). Niin tutulta kuulosti tuo sun viestisi, ihanaa, etten ole ainut.. (tai siis ei tietenkään kivaa, että joku muukin " kärsii" , mutta kohtalotovereiden löytäminen on aina helpottavaa). Mulla masukki perätilassa ja oma olo sen johdosta todella hankala. Hengittäminen hankalaa, kun vauvan pää melskaa keuhkoissa ja napa huutaa hoosiannaa, kun selkä ja peppu tunkevat naparaukkaa ulos kuopastaan. Puhumattakaan siitä, että kaveri potkii jatkuvalla syötöllä alapäähän ja isomman asian hoitaminen ei onnistu, kun jotenkin painaa just sinnekin... Mäkin juuri tänä aamuna puhelimessa pahoittelin miehelleni, kun olen tässä jamassa. Edellisten kanssa olin elämäni kunnossa, mutta nyt on niin surkeeta ja vaikeeta. Tässä yhtenä päivänä jo pyhästi lupasin, että jos ja kun tästä selvitään, niin EI KOSKAAN ENÄÄ!!! Sen kun muistais sitten kun vauvakuume jyllää...

Kun luin teidän kaikkien kirjoituksia. Hajoaisin varmaan ihan kappaleiksi ilman tätä palstaa ja teitä kaikkia ihania ihmisiä. Onneksi mieskin on osannut huomioida tämän raskauden aikana minua paremmin, on tainnut miehistyä rutkasti viime vuosina :-) Kahden ekan kanssa en saanut mitään tukea odotusaikana, puhumattakaan kolmesta ekasta vuodesta lasten kanssa...tuntui kuin olisin rämpinyt loputtomassa suossa ja kuin olisin ollut yksin lasten kanssa.



Viimeksi viime viikon lauantaina hän halasi pitkään ja lohdutti kun hiestä märkänä taistelin imuroinnin kanssa ja porata vollotin omaa fyysistä kykenemättömyyttäni. Tänä aamuna hän pyysi ihan huolissaan minua ottamaan hieman rauhallisemmin kun aamutoimissani sain aikaiseksi kipeitä supistuksia ihan vain kun laitoin tukankuivaajan sähköpistokkeeseen...



Tuntuuko teillä muillakin jomotusta haarovälissä siis oikein sellaista särkyä, asennosta huolimatta? Itselläni se on ihan jatkuvaa, kuin siellä olisi jokin jalkapallo tai muuta " isoa" ihan koko alapään peittäen. Järkkyä kipua! Pelkkä ajatuskin siitä, että joutuisin tekemään joitain reisilihaksen sisentäjälihasten liikkeitä saa tuskan hien otsalle.



Koetetaan kestää vielä muutama viikko...



Kanelisokeri

Lukenut on aktiivisesti joka päivä mutta en juurikaan ole jaksanut itse kirjoittaa töiden jälkeen.Maanantaina alkaisi sitten äippäloma ja tehtävää olisi niin paljon etten tiedä miten ehtii kaiken saada valmiiksi.

Neuvolassa piipahdin aamusta; hb 129,verenpaine 105/55,sf-mitta 29

ja yllätysyllätys painoa ei ollut tullut yhtään kolmeen viikkoon. Kaiken kaikkiaan kasaan olen saanut painoa 6kg.Jospa tuo paino lähtee huimaan nousuun kun jään kotosalle ja päiväkahvipullat tulevat tavaksi :) Matot nakkelin jo ulos ja imuri odottelisi käyttäjäänsä :(

-kisupikkukuu 33+3-

Todellakin JEE, kannatti käydä KELAssa kysymässä äippärahojen sun muiden perään, olivat TÄNÄÄN tehneet päätöksen äippärahasta ja maksetaanhan sitä sitten 38,14¿/pvä, huomattavasti paremmin mitä minimi oisi ollut, kuitenkin vähemmän mitä aikanaan likasta sain.



Muut tuet vielä sielä seisoo odottamassa, tosin oli niin mukava virkailija että otti pois jonosta suoraan käsiteltäväksi meidän paperit, ihanaa, samalla sitten laittoikin mut täyttämään oman sairaslomarahahakemuksen eli omalta osaltani kaikki on nyt siellä kunnossa, odottavat vaan työnantajani hakemuksia vielä sinne meneväksi, tämän vkon palkatta kun sairaspvät menivät yli sallitun.



Töissä suhtauduttiin todella hyvin ja asukkaamme olivat hyvin tyytyväisiä kakkukahveihin ja vannottivat vielä käymään vauvan kanssa moikkaamassa ja toivottivat hyvää loppuodotusaikaa, kuten aamulla pinossa totesin että tuskin mitään tulee niin aivan oikeassa olin ja enpä mitään olisi halunnutkaan, nuo onnittelut ja voimatoivotukset riittivät vallan mainiosti.



Täällä myös muuten yksi jonka silmät ei meinaa enää pysyä mitenkään auki, onneksi voin tarvittaessa nukkua vaikka pvällä nyt kun mies on vielä kotosalla, kohta käy koulunsa loppuun, 2 kurssia jäljellä että saa valmistumispaperin; ihanaa tuokin.



ISYYSLOMA: meillä mies hyvin todennäköisesti pitää jälleen lomansa, täytyy vaan katsoa sopiva ajankohta.



Ja taas lepäilemään =D

Täälläkin kärsitään samaisesta vaivasta, on todella inhottavaa! Aamuisin kaikki ok, mutta heti kun vähänkin liikkuu, niin alkaa särkemään. Välillä oikein vihlaisee, kuin joku iskisi puukolla. Siihen kun lisätään alapään suonikohjujen jomotus, niin eipä ole olossa hurraamista. Vähän helpotti tuota alapäätä masukin kääntyminen perätilaan, muuten kyllä tää perätila on paljon hankalampi kuin raivotarjonta. Kakkonen kääntyi oikeinpäin vasta rv36, toivon todellakin, että tämä kaveri ei vielä neljää viikkoa mua " kiduta" istumalla mahassa. Mä olen tuota alapäätä hoitanut villaisella kaulaliinalla, täällä kotona kun voi rauhassa hissutella kaulaliina pöksyissä:). Vähän tuo lämpö helpottaa. Ja iltaisin oikein odotan kuumaa suihkua, aah! Ikä se tosiaan tekee tepposet tällaiselle " vanhalle" (31v) odottajalle, edellisten kanssa (27v ja 29v) ei ollut mitään ongelmia, mutta tuo kolmenkympin rajapyykin ylitys näköjään laukas kaikki vaivat. Toisaalta, esikoinen just täytti neljä, joten kai 3 lasta 4:ssä vuodessa on sitten liian tiivis tahti mun kropalle.

Täällä myös yksi todella väsynyt äiti. Kotona ollaan, mutta kun ei levosta tietoakaan: yöllä nukkuu itse mahan takia huonosti ja päivällä ei tuota saumaa uneen ole. Esikko ei enää nuku (4v) ja kuopus nukkuu maksimissaan tunnin/pvä (ikää 1,5v). Joten uni on vähässä ja olisi kyllä tarvetta. Tänään nukuin sydänkäyrällä sairaalassa, odotin miestäni autossa niin puolinukuksissa- eli torkahtelen jo ties mihinkä. Mutta silti pakko painaa....ja mulla nuo sokerin heittelyt on nyt saaneet aikaan melkein vielä enemmän väsymystä kuin ennen. Ja se hemoglobiini olisi hyvä saada ylöspäin (83). Välillä tuntuu vain että kaikki tekee kauheasti koko ajan jos mitä- itse kun tuntuu olevan iloinen kun päivästä on selvitty ;). Lasten kanssa pitää koko ajan tehdä jos mitä- meillä tuo esikko ei mikään rauhallinen istuja tyyppi- vaan kaipaa toimintaa. Tänään onneksi mummilla lähes koko päivän ja jäipä vielä yöksi- toinen toki kotona ilostuttamassa. Untakaan ei kuitenkaan sitten illalla tule, joten luen ja yritän nukkua. Ihanaa---mutta ehkä tämä on joskus ohi X)



Mutta tosiaan ihan kateeksi käy teitä jotka jaksatte touhuta! Tulee vain itselle niin saamaton olo notta! Kyllähän sitä toki tekee, mutta että leipoilisli tai siivoilisi kuin pakolliset..Ruuanlaitto ja yleissiivous on päivän hyvä työ =)

Juu, samassa liemessä olaan. Itse odotan neljättä lasta ja ikää on jo 37-v. Esikoinen syntyi kun olin 26-v ja toinen kun olin 28-v. Kolmas kolme v sitten. Tuo kolmas oli tosi rankka raskaus, varsinkin loppuaiaka. Ite kun olen tällanen 158 cm pitkä, sanoi lääkäri et kaikki on kahtakovemmlla kun pitkällä odottajalla. Jalankokoni on 36 ja ylipainoakin on liikaa.

Kanelisokerille: Onneks sulla mies huomioi sua. Mulla kolmannesta kyllä mies oli enemmän huomioiva kun nyt. Se suututtaa välillä kun nauraa mun suonenvedoille ja selkäkivuille. Sanoopi et valitan koko ajan. Kaippa tää elämä kolmen lapsen kans onkin aikamoista ja harmittaa oma saamattomuus.Se on niin ristiriitaista välillä kun mieli on pirteä mutta kroppa ei vaan toimi.

Nyt tällä viikolla on selkä alkanu vihotteleen ja painontunne alapäässä lisääntynyt. Kauhulla odotan 8 seuraavaa viikkoa.

Onneksesi tämä palsta on olemassa.



Sitten ystäväni pyysi tiedustelemaan!

Sf mitta ei ollutkaan kasvanut tarpeeksi vko 34-35, ja sit oli kuulunut ylimääräinen sydänmmen lyönti. Joutuu ilmeisesti ens viikolla sairaalaan käymääm. Onko jollakin kokemusta, pitäisikö olla huolissaan. Harmi kun hänellä takan jo pari keskenmenoa ja lapsi on kovasti odotettu. Vastailkaa niin ilmoittelen hänelle, kun netti yhteyttä ei hänellä itsellään ole.

Tsemppiä!

Meinasi mennä hermo kun ohjeet eivät olleet mitenkään selkeät mutta tuossa ne nyt, niin hienoina eteisessä että tekisi jo mieli lähteä kävelylle :D



Nyt voisin mennä suihkun kautta nukkumaan :) Huomiseen! :)

the_kirsikka: mulle sanottiin kans tosta mun " pienuudesta" (oon kans 157-158 pitkä ja räpyläkin on samaa kokoa kuin sinulla :) ) että voi olla rankempaa kuin pitkällä odottajalla. lantion leviiminen oli kans jotenki mukana siinä jutussa, en nyt muista miten mutta jotenki liitty pituuteen.



mulla on ollut nyt pari tuntia jo ihan _super_ kipee maha! sattuu ja kolottaa tonne ihan alavasemmalle. tää oikeestaan alko siitä ku menin suihkun lattialle istuksii ja ajelee jalkoja, vauva ei tykännyt siitä yhtään, alko tulee pommitusta tonne alapäähän, työntää itteensä ulospäin, sit tuli pari supistusta ja nyt ollut tällänen ilkee kipu mikä ei lähe tai helpotu mitenkään, istuu makaa tai kävelee, ei helpota! nappeja en ky meinannu ottaa, koen sen turhaksi.



jaksamisesta: mä varmaan jaksaisin jos vaikka mitä, lähtee ulos kävelylle ja puuhata jos ois kaveri ulos ja tekemistä kotona. oon yksin niin surkee liikkumaan. yks niistä asioista mitä eniten odotan on et saa vauvan kärryihin ja pääsee niitä työntelee.



nyt tuntuu toi kipu taas paljon voimakkaammin. =/ auau





ootellaan