Mitä tehdä kun vihaa jotakuta niin paljon että

Ei kai vaan äitipuoli huutele miehen lapsesta?

ja sua kiinnostaa sun oma napa ja viha.

OIKEA menettelytapa olisi pyrkiä kaikin voimin laajentamaan omaa ymmärrystään siihen, että tajuaa miksi toinen on sellainen kuin on ja mihin tämä pyrkii. Hyväksyä sitä ei tarvitse, ymmärtää vain. Sitten voi miettiä, että voiko joku nähdä MINUN tekemiseni yhtä erilaisella tavalla. Useimmiten tästä seuraa se, että absoluuttiset hyvät ja pahat muuttuvat vähemmän absoluuttisiksi.

Lakkaa vihaamasta. Ajattele että hän on hankala vieras vieraasta maasta ja kohtele asiallisesti.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 13:39"]

Ei kai vaan äitipuoli huutele miehen lapsesta?

[/quote]

Ei kyllä, ihan oikeasta verisukulaisesta puhun.. Välillä oksettaa jo sekin, että puolet geeneistäni on häneltä. Siksi kai vihaan itseänikin.

Ei se ymmärtäminen auta, jos ei kuitenkaan hyväksy. Silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin laittaa välit poikki ja kantapäät vastakkain. Heti helpotti.

Päästä irti odotuksistasi. Älä vaadi häneltä mitään, älä odota mitään. Älä odota, että toinen kohtelisi sinua tietyllä tavalla tai antaisi sinulle jotain mitä halaut. Päästä irti. Ajattele, että hän elää omaa elämää, sinä elät omaasi. 

Sun pitäis lukea elisabeth Gaskellin kirja Vaimoja ja tyttäriä, tai Jane Austenin kirja Persuation.

Pidä kontakti minimissä ja ole lyhytsanaisen kohtelias. Älä provosoi äläkä sorru tappeluun jos vain mitenkään sen voi välttää. Aika kuluu kyllä ja ei tarvitse ikuisesti kestää jos ei halua.
Jos mahdollista, pura vihaa terapiassa. Kyllä se siitä.

No jos ei ymmärrä toista, niin miksi silti pitää vihata sitä? Ei ollut siis tuon kummemmasta kyse. Ajattele niitä ihmisiä, joiden isä tai lapset on murhattu Ruandan kansanmurhan aikana. He voivat jo sanoa vihaavansa. Tai ajattele lähi idässä tappamia perheenjäsenien omaisia. Maailmassa on paljon huompiosaisia. Lue kirja Elossa kertoakseen, sen jälkeen rupea ajattelemaan asiaa tarkemmin. Miksi nainen jonka isä, veljet, siskot murhattiin raasti, antoi ankteeksi murhamiehelle? Siinä vasta voimainkoetus.

Anna kun arvaan. Teini-ikäinen puhuu vanhemmistaan? Älä huoli. Se on kehitysvaihe, menee ohi.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 13:50"]

Anna kun arvaan. Teini-ikäinen puhuu vanhemmistaan? Älä huoli. Se on kehitysvaihe, menee ohi.

[/quote]

Voi kun olisinkin vielä teini.. Ymmärtäisin tätä paremmin. Isästäni kylläkin puhun. Valitettavasti joudun asumaan hänen kanssaan, koska jäin työttömäksi ja karenssi päällä. Vanhempani erosivat nyt kesällä (VIHDOIN!), mutta tämäpä ei ole tehnyt vielä elettäkään lähteäkseen. Hän on ollut työtön niin kauan kuin muistan, hän on alkoholisti eikä hän edes etsi työtä. Hän väheksyy muita, elää kuin sika ja tekee asioita, joita en voi sietää (esim. ajaa kännissä ja puhuu asioista mitkä saa voimaan pahoin-siis oikeesti pahoin..)

Ap

Nyt olisi siis aika äitisi (ja sinun hänen mukanaan) lähteä. Kuulostaa siltä, että se olisi ainoa tapa päästä ex-miehestä/isästä eroon.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 14:06"]

Nyt olisi siis aika äitisi (ja sinun hänen mukanaan) lähteä. Kuulostaa siltä, että se olisi ainoa tapa päästä ex-miehestä/isästä eroon.

[/quote]

Me halutaan jäädä tähän taloon, koska tähän liittyy tiettyjä vahvoja tunnesiteitä... Mutta samalla isälleni ei voi sanoa suoraan, että eikö olisi aika lähteä, koska jos hän suuttuu, hän tekee kaikesta erittäin v*ttumaista.. "Isäni" kanssa on aina joutunut elämään varpaillaan ja varomaan sanojaan, jos ei halua seuraamuksia..