Mika ihme mulla on? En ole koskaan tuntenut mitaan pakahduttavaa rakkautta omaa perhetta, miesta, vanhempia, ketaan kohtaan. Tarkeita toki ovat.

Itse en ole koskaan kokenut suurta rakkautta vanhempiani tai miestä tai ketään muuta ihmistä kohtaan, siksi tämä rintaa puristava rakkaus lasta kohtaan onkin mulle niin arvokas asia ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen. Että siis sain kokea jotain tällaista elämässäni myös minä. Ehkä se on sulle ap sitten joku muu juttu, aikaa myöten.

Mitä sun perhees muka hyötyis jostain rintakipuisesta mutsista?

Tai siis olen toki iloinen ja surullinen tai ihastunut tai pettynyt jne, mutta jos ajattelen vaikkapa jotain ihanaa asiaa, miestäni tms, niin minullekaan ei tule sellaista aah ihanaa-tunnetta.

Kun välillä rintaa puristaa jos jokin asia vaivaa, mutta samanlaista ei tule onnen tai rakkauden hetkiä ajatellessa... Hmm.

Tai siis kyllä minulle on sellainenkin tullut, muta ei pitkiin aikoihin eikä helposti.

Tai no en tiedä, ehkä minusta vain nyt tuntuu tältä.

Vierailija:

Mitä sun perhees muka hyötyis jostain rintakipuisesta mutsista?

hain. Mielestäni tämmöinen rintakipuinen mutsi voi kyllä olla lapselle ihan hyödyllinenkin. Olen huomannut että olen venynyt lapsen takia aika uskomattomiin suorituksiin monissa asioissa. Ehkä olis tullut luovutettua aikaisemmin jos olis ollu laimeammat tunteet. Eli totta kai se pakahdutta rakkaus vaikuttaa myös arjen välittämiseen.

Muut ihmisethän ovat loppupeleissä vain peilejä. Hyviä ja huonoja sellaisia.

Vierailija:

hain. Mielestäni tämmöinen rintakipuinen mutsi voi kyllä olla lapselle ihan hyödyllinenkin. Olen huomannut että olen venynyt lapsen takia aika uskomattomiin suorituksiin monissa asioissa. Ehkä olis tullut luovutettua aikaisemmin jos olis ollu laimeammat tunteet. Eli totta kai se pakahdutta rakkaus vaikuttaa myös arjen välittämiseen.

Tuon joka kertoi omasta rintakipurakkaudestaan ei ollut tarkoitus mitenkään mollata tai vähätellä ap:tä, uskokaa tai älkää. Mukaan lähdin vasta sitten kun rupesi tulemaan näitä rintakipu-kettuiluja, lapsellista kaikilta osallistujilta itseni mukaanlukien. On tää vaan ihme paikka. Ei kai toi asia ole sulla ap välttämättä mikään vika, vaan ominaisuus. Tsiisus.

Eikän tässä kukaan ole kettuillut. Minä ainakin otin tuon " rintakipuisen mutsin" huumoripitoisena lohdutuksena. Ymmärsinkö sittenkin väärin?



T:yksi jolla samanlaiset mietteet ap:n kanssa

Vierailija:

Eikän tässä kukaan ole kettuillut. Minä ainakin otin tuon " rintakipuisen mutsin" huumoripitoisena lohdutuksena. Ymmärsinkö sittenkin väärin?

T:yksi jolla samanlaiset mietteet ap:n kanssa

Harmi, jos joku otti sen liian tosissaan. Olen silti edelleen sitä mieltä, että se arkinen jaksaminen ja yhdessä oleminen, jokapäiväiset rakkauden osoitukset ovat paljon tärkeämpiä ja merkittävämpiä kuin suuret ihmeitätekevät tunteet.

Ehkä olet ihmistyyppinä tulos-orientoitunut etkä ihmis-orientoitunut. Meillä oli töissä juuri viikon koulutus " paremmaksi työntekijäksi ja esimieheksi" ja osana siitä teimme Extended DISC analyysin, jonka tuloksena jokainen sai oman luonnollisen ihmistyyppinsä (ei persoonallisuustesti). DISC luokittelee ihmiset neljään tyyppiin, D,I, S,C, joista D ja C ovat tulosorientoituneita, epäempaattisia, " kylmiä" , ja sosiaalinen kanssakäyminen vaatii heiltä paljon energiaa (asia ei tule luonnostaan). I ja S tyypit sitä vastoin ovat luonnostaan tiimityöskentelijöitä, empaattisia, " lämpimiä" ja ihmisläheisia tyyppejä. Itselläni tuo analyysi ainakin toi suuren helpotuksen kun tajusin etten olekaan kasvatuksen vuoksi tai omasta tahdostani niin kylmä ja kamala (olen D-C) kuin olen vaan etta se on luonnollinen ominaisuuteni, jota voin sitten tilanteen mukaan muuttaa. Meille esim annettiin neuvoja mihin asiohin tulisi kiinnittää huomiota kun työskentelee osana tiimiä, antaa palautetta, kommunikoi yms. Analyysi muuten valaisi parisuhdettakin, mieheni on juuri vastakkaista tyyppiä ja jos haluan olla hänelle mieleksi tiedän nyt miten käyttäytyä ;)