Lue keskustelun säännöt.
Teinini inhoaa äitipuoltaan
04.08.2015 |
Mies vaihtoi minut lennosta toiseen kuusi vuotta sitten. Uusi nainen lapsineen muutti tilalleni puolen vuoden päästä. Lapsi näki minun itkevän paljon, mutta koskaan en haukkunut tai mustamaalannut ketään. Eron syy nyt oli selvä lapsellekin.
Tänään kävi ilmi, että teini ilmoittaa aika ajoin tälle äitipuolelleen vihaavansa ja toivovansa, että tämä muuttaisi pois...
Että tällaiseksi lapseni elämä siis kääntyi.// Muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (21)
Miten minä sen pentuni ojennukseen laitan???
meillä on vuoroviikkosysteemi. Nimenomaan lapsen isän tahdosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sano lapsellesi ettei saa kohdella äitipuolta huonosti vaikkei hänestä tykkääkään. Jos teinisi ei äitipuolen takia kestä olla isänsä luona hän voi itse jutella isälleen kun noin suorapuheinen on.
Olen sanonutkin. Kyllä se teini siellä kestää olla, mutta ei vain pidä äitipuolestaan.
Tykkääkö joku lapsi oikeasti äitipuolestaan? Ehkä silloin kun ovat pieniä, mutta teininä? Onko mikään teinille helpompi "kohde" kuin äitipuoli?
Olen itsekin äitipuoli ja nyt kun poika on 12, niin tuntuu olevan ihan sama mut teen tai kuinka päin, niin pieleen menee ja pahasti. Lopetin siis yrittämisen ja teen juuri niin kuin itse haluan. Pieleen menee edelleen, mutta nyt edes itse olen tyytyväinen.
No teinin pitää jokatapauksessa lopettaa ilkeily. Teinin kannattaisi puhua sille isälleen tai äitipuolelle, riippuen siitä osaako olla kohtelias äitiä kohtaan. Jos ei osaa käyttäytyä eikä mikään rangaistus auta niin ehkä teini ei sitten mene isänsä luokse enää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 19:10"]
Tykkääkö joku lapsi oikeasti äitipuolestaan? Ehkä silloin kun ovat pieniä, mutta teininä? Onko mikään teinille helpompi "kohde" kuin äitipuoli? Olen itsekin äitipuoli ja nyt kun poika on 12, niin tuntuu olevan ihan sama mut teen tai kuinka päin, niin pieleen menee ja pahasti. Lopetin siis yrittämisen ja teen juuri niin kuin itse haluan. Pieleen menee edelleen, mutta nyt edes itse olen tyytyväinen.
[/quote]
Sama täällä!
Kaverini teinit inhosivat isäpuoltaan.. Ei paljon heitä helpottanut, kun kaikki käskivät panna pennut ojennukseen. Tilanne hellitti, kun lopulta saivat muuttaa isälleen, kun saivat itse päättää asuinpsikan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teini saa itse päättää, että missä asuu, ja tapaako toista vanhempaansa. Tuolle asialle voi tehdä lopun. Miksi kiusata teiniä?
Teini siis itse sanoo, että äitipuoli "aloittaa jutut", eli alkaa motkottamaan myöhään nukkumisesta tms, ja hän vain itse jatkaa. En sitten tiedä, mikä on totuus. Ehkä tämä alkukuvio vaikeuttaa tilannetta, eli lapsi kerännyt kaunaa sisälleen kaikki nämä vuodet. Luulisi isän tietävän kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis lapseni itse haluaa asua vuoroviikoin myös. "Koska ei halua suututtaa isää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainut syy ettei halua suututtaa isää? Ehkä sun pitäis kysyä isukilta että onko äitipuolella jotain teiniä vastaan, kun teinistä tuntuu siltä. Äitipuoli vois yrittää käyttäytyä paremmin teinin läsnäollessa, jos se sitten muuttaisi teinin käsitystä äitipuolesta. Pientä lellittelyä ja päähän taputusta ja kun teini rauhottuu niin palataan takaisin normaaleihin uomiin. Muttei sitten liian läpinäkyvää lellittelyä
Jotenkin se äitipuoli ärsyttää, on kuulemma mäkättävää sorttia toisenkin lapseni mielestä. En aio puuttua asiaan mitenkään. Asia ei kuilu minulle.
Paljonko tuo eron syy voi vaikuttaa tähän inhoon? Lapsi tajusi eron. Pienempi ei varmaan tajunnut eronnsyytä, ja vaikka hänkin on jo yläkoululainen, niin ei kuitenkaan vihaa äitipuoltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää olla nössö mies, jos antaa entisen elämän vittupääteinin hyppiä vaimonsa silmille. Ja vässykkä nainen, kun sietää elättiä kodissaan. Itse istuisin mieluummin vaikka taposta kuin sietäisin kodissani virhehankintoja, jotka kumppani on tehnyt exänsä kanssa, en pysty tuntemaan mitään myötätuntoa penikkaasi kohtaan, täysin turha elämä.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 19:32"]
Jotenkin se äitipuoli ärsyttää, on kuulemma mäkättävää sorttia toisenkin lapseni mielestä. En aio puuttua asiaan mitenkään. Asia ei kuilu minulle.
Paljonko tuo eron syy voi vaikuttaa tähän inhoon? Lapsi tajusi eron. Pienempi ei varmaan tajunnut eronnsyytä, ja vaikka hänkin on jo yläkoululainen, niin ei kuitenkaan vihaa äitipuoltaan.
[/quote]
Sun lapset eivät kuulu sinulle? Aika erikoinen lausahdus.
Ettekö voisi istua keittiönpöydän ääreen ja puhua asiaa selväksi? Sinä, isä, äitipuoli ja teini ?
Teini ei ole enää mikään pikkulapsi ja hänen tulee saada mahdollisuus kertoa tunteistaan avoimesti ja rakentavasti eikä kiukutella.
Erotilanteessa lapset kasvatetaan usein vinoon kun ei käytöstä oikasta verukkeilla "ei kuulu mulle, "ei ole mun velvollisuus", "mulla ei ole oikeutta" jne.
Istukaa alas, sopikaa, puhukaa. Miksi ette ole tehneet tätä?
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 19:20"]
Siis lapseni itse haluaa asua vuoroviikoin myös. "Koska ei halua suututtaa isää".
[/quote]
Tästä tulee sairauksia esiin jatkossa... Mielenterveydellisiä, tiedän, lojaalius on sairaus, ja sairastuttaa lisää.
Mulla oli äitipuoli, joka ei jostain syystä pitänyt siskostani. Kun sain kuulla miten hän puhui minun siskostani, en enää nauttinut isälleni menosta, pysyin siellä omassa huoneessa, en puhunut äitipuolelleni. Mua jotenkin loukkas tosi paljon se, miten se puhu meistä esim omalle siskolleen. Lopulta se johti siihen, että katkaisin välini isään, ja tuohon äitipuoleen. Sitä en halua sinun lapsesi kokevan, ei ole kivaa. Yritä puhua teinillesi, yritä saada hänet ymmärtämään ettei siitä vihaamisesta ole hyötyä. Mielummin ei puhu mitään, kuin sitten sanoo vihaahansa. Tsemppiä tilanteeseen!
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 19:37"]
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 19:32"]
Jotenkin se äitipuoli ärsyttää, on kuulemma mäkättävää sorttia toisenkin lapseni mielestä. En aio puuttua asiaan mitenkään. Asia ei kuilu minulle.
Paljonko tuo eron syy voi vaikuttaa tähän inhoon? Lapsi tajusi eron. Pienempi ei varmaan tajunnut eronnsyytä, ja vaikka hänkin on jo yläkoululainen, niin ei kuitenkaan vihaa äitipuoltaan.
[/quote]
Sun lapset eivät kuulu sinulle? Aika erikoinen lausahdus.
Ettekö voisi istua keittiönpöydän ääreen ja puhua asiaa selväksi? Sinä, isä, äitipuoli ja teini ?
Teini ei ole enää mikään pikkulapsi ja hänen tulee saada mahdollisuus kertoa tunteistaan avoimesti ja rakentavasti eikä kiukutella.
Erotilanteessa lapset kasvatetaan usein vinoon kun ei käytöstä oikasta verukkeilla "ei kuulu mulle, "ei ole mun velvollisuus", "mulla ei ole oikeutta" jne.
Istukaa alas, sopikaa, puhukaa. Miksi ette ole tehneet tätä?
[/quote]
isän elämä ei kuulu minulle. Eikä minun elämäni isälle. Eli isän pitää kyetä selviämään omassa elämässään itse, en minä sinne voi mennä mukaan. Minun lapseni elämä kuuluu minulle kaikilta muilta osin, paitsi silloin, kun lapsi on iaänsä kanssa.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että en todellakaan haluaisi exän puuttuvan minun elämääni.
Mitä minä voin tehdä? Huomautin huonosta käytösestä yms, mutta en minä voi vaikuttaa heidän vuorovaikutussuhteisiinsa. Mitä sinä voisit tehdä?
Puhut sille äitipuolelle kaksin, teet selväksi että joko se voi häipyä tai parantaa käytöstään. Ellei teini vihaa häntä sen takia, kun te erositte.
Laita se pentus ojennukseen. Ja vielä parempi, pidä se poissa sieltä isältään niin kaikilla parempi elämä.