Appivanhempien mukaan on hemmottelua lapsille omat huoneet, huoneen voi kuulemma aina jakaa "jos eivät kärsi toisiaan katsoa"
Joo en tosiaan laita 11v tyttöä ja 8v poikaa samaa huoneeseen! Enkä laittaisi vaikka olisivat samaa sukupuoltakin. Etsimme siis omaa taloa, juuri nyt asumme kerrostalo kolmiossa ja lapsilla yhteinen huone jossa jatkuva sotatila.
Kommentit (53)
Ei appivanhempien mielipiteistä tarvitse välittää. Jos marina pahenee, niin sitten sanotte, että päätätte itse omista asioistanne.
Jokainen ihminen tarvitsee oman huoneen. Myös aikuiset. Kaikille makkari ja vanhemmille vielä "työhuoneet" olisi ideaali. Joku tila niin että saa olla omassa rauhassaan.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen ihminen tarvitsee oman huoneen. Myös aikuiset. Kaikille makkari ja vanhemmille vielä "työhuoneet" olisi ideaali. Joku tila niin että saa olla omassa rauhassaan.
Olen eri mieltä siitä, tarvitsevatko lapset välttämättä omat huoneet. Meillä lapsuudenkodissani 2 tyttöä jakoi huoneen ja 2 poikaa toisen ja ihan toimeen tultiin. Toki se oli kaveriperheissäkin tavallista siihen aikaan, kauan sitten.
Mutta olen samaa mieltä siitä, että asia ei millekään isovanhemmille kuulu. Ihanaa jos on varaa erillisiin huoneisiin.
Kyllä ne huoneet vaan piti tosiaa ennen vaan jakaa sisarusten kanssa. Oli pakko, kun ei kaikille omia huoneita riittänyt. Vielä 1960-1970 luvullakin oli asuntoja, jossa piti kahden lapsen olla ja nukkua samassa huoneessa ja hyvin riitti tila.
Oli koko seinän levyinen työpöytä huoneessa ja siihen molemille oma paikka tuoleineen ja hyllyineen ja lisäksi kerrossänky.
Ihan normaalia ja hyvää elämää niissäkin perheissä.
Ei osattu muuta edes kaivata, kun kaikilla oli suurinpiirtein samanlaista.
Jaoimme huoneen veljeni kanssa, vuoden ikäero. Ärsytti pukea vaatteet ahtaassa vatehuoneessa tai kylppärissä, kun veljen edessä ei voinut. Kun toisella oli kavereita, oli toisen kavereineen siirryttävä olohuoneeseen jossa isä valitti ettei kuule telkkaria tai keittiöön, jossa äiti valitti että ollaan hänen tiellään. Tulikin usein istuttua rappukäytävässä.
pyskoottiset appivanhemmat. leikkaa ne pois elämästäsi jo.
Höh, kaikki lapset samaan huoneeseen ja loput tyhjinä ;)
Omituiset appivanhemmat sinulla!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne huoneet vaan piti tosiaa ennen vaan jakaa sisarusten kanssa. Oli pakko, kun ei kaikille omia huoneita riittänyt. Vielä 1960-1970 luvullakin oli asuntoja, jossa piti kahden lapsen olla ja nukkua samassa huoneessa ja hyvin riitti tila.
Oli koko seinän levyinen työpöytä huoneessa ja siihen molemille oma paikka tuoleineen ja hyllyineen ja lisäksi kerrossänky.
Ihan normaalia ja hyvää elämää niissäkin perheissä.
Ei osattu muuta edes kaivata, kun kaikilla oli suurinpiirtein samanlaista.
Ja tämä ap:n huonejako kuuluu kellekään, miksi?
Olen itse asunut 60-luvulla juurikin niin, että kolme tyttöä jakoi huoneen, eikä se ollut kivaa. Pikkusisko sotki jatkuvasti koulutavaroitani ja sain siitä rangaistuksia. Rakentelin pihalle erilaisia majoja kesäisin saadakseni oman huoneen.
Ei ihme, että jouluna anellaan muilta paketteja ja asuminen on liian kallista, kun jokaisella pitää makuuhuoneen lisäksi olla oma työhuone. Ja harrastushuone.
Meidän perheessä olisi pitänyt siis olla 10 huonetta. Mitäköhän se olisi tullut maksamaan..
No onhan se hemmottelua, mutta mitä sitten? Kai vanhemmat saa ajatella lapsen parasta.
Kuka sitä talolainaa ja kuluja on maksamassa? Te vai appivanhemmat? Niinpä, ei tarvitse vetää herneitä niin syvälle siitä mitä jotkut appivanhemmat ovat mieltä.
Hankitte ap just senkokoisen asunnon kun haluatte,eihän anoppi siellä asu. Juu,kyllä ennen joutui jakamaan ja minäkin ollut samassa huoneessa kahden sisaruksen kanssa, ei ollut herkkua ei ja muutimme jossain vaiheessa kun kaikkia alkoi liikaa puristaa pieni kämppä.
80-luvulla ainakin omassa kaveripiirissäni Helsingissä oli kaikilla ystävilläni omat huoneet. Sen lisäksi muutamalla kaverilla oli leikkihuone, jossa sitten yhdessä riehuttiin päivällä.
Huoneen jakaminen oli joskus normaalia, mutta silti aivan perseestä. Minä muutin aina vapun aikoihin parvekkeelle nukkumaan ja nukuin siellä siihen asti että ei enää tarennut.
Meilläkin sekaannuttiin talon kokoon, huonejakoon, nukkumisjärjestelyihin, lämpötilaaan, missä lapset leikkii jne.
Mummo räyhäsi mm siitä että alakerran leikkihuoneessa on liian kylmä (huone oli tarkoituksella viileämpi koska siellä jumpattiin ja kiipeiltiin ja hypittiin), siihen kumpi lapsista saa kumman huoneen, siihen saako lapset nukkua vanhempien sängyssä halutessaan, siihen että meillä olohuone pidettiin tarkoituksella ns siistinä tilana koska lapsilla oli jo omat huoneet, telkkahuone, leikkiaula. Mummo haki jopa meidän puhtaat petivaatteet sängyistä ja teki niistå majan olohuoneen keskelle protestiksi siitä että ”emme anna lasten olla lapsia”.
Välit on poikki.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen ihminen tarvitsee oman huoneen. Myös aikuiset. Kaikille makkari ja vanhemmille vielä "työhuoneet" olisi ideaali. Joku tila niin että saa olla omassa rauhassaan.
Entä sitten kun lapsi menee kouluun, eikä kotona ole tottunut jakamaan mitään?
Ja jos jokaisen pitää saada olla omassa rauhassa, niin eikö vaarana ole kasvaa Putiniksi ja yksinvaltiaaksi.
Kun on työelämässä, niin kaikilla ei ole omaa huonetta, eikä saa olla omassa rauhassa, vaan häiriötekijöitä on jatkuvasti työkavereista ja asiakkaista.
Meillä lapsilla on omat huoneet, mutta vapaa-aikana ja kotona he haluavat viettää meidän vanhempien seurassa ja jutellaan päivän tapahtumat ja ollaan kuin sillit tynnyrissä n. 25m2 keittiössä ja oleskelutilassa, jossa lapset tekevät läksyt ja leikkivät ja me vanhemmat puuhaillaan omia juttuja ja muut huoneet ammottavan tyhjyyttä, jonne kömmitään vain nukkumaan. Kalliita neliöitä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Hankitte ap just senkokoisen asunnon kun haluatte,eihän anoppi siellä asu. Juu,kyllä ennen joutui jakamaan ja minäkin ollut samassa huoneessa kahden sisaruksen kanssa, ei ollut herkkua ei ja muutimme jossain vaiheessa kun kaikkia alkoi liikaa puristaa pieni kämppä.
EI meillä ollut omia huoneita,4lasta 2/2.
Kesällä tein vintille sahanpuruihin "huoneen" jotta sain olla yksin. EI kaikki viihdy samoissa tiloissa samoissa kasoissa muitten kanssa.
Kun on kerran mahdollisuus,anna mennä. Mitä se kellekään kuuluu miten asutte!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen ihminen tarvitsee oman huoneen. Myös aikuiset. Kaikille makkari ja vanhemmille vielä "työhuoneet" olisi ideaali. Joku tila niin että saa olla omassa rauhassaan.
Entä sitten kun lapsi menee kouluun, eikä kotona ole tottunut jakamaan mitään?
Ja jos jokaisen pitää saada olla omassa rauhassa, niin eikö vaarana ole kasvaa Putiniksi ja yksinvaltiaaksi.
Kun on työelämässä, niin kaikilla ei ole omaa huonetta, eikä saa olla omassa rauhassa, vaan häiriötekijöitä on jatkuvasti työkavereista ja asiakkaista.Meillä lapsilla on omat huoneet, mutta vapaa-aikana ja kotona he haluavat viettää meidän vanhempien seurassa ja jutellaan päivän tapahtumat ja ollaan kuin sillit tynnyrissä n. 25m2 keittiössä ja oleskelutilassa, jossa lapset tekevät läksyt ja leikkivät ja me vanhemmat puuhaillaan omia juttuja ja muut huoneet ammottavan tyhjyyttä, jonne kömmitään vain nukkumaan. Kalliita neliöitä ovat.
Koululaisella pitää olla oma tila jossa säilyttää koulutavaroitaan ja tavata omia kavereitaan.
Kyllä siellä jättikoulussa on ihan tarpeeksi yhteistä tilaa tuhannenn muun kanssa.
Jos on varaa erillisiin huoneisiin, niin hyvähän se on. Mutta jos ei, niin ihan ok on jakaa. Lapsuudessani 80-90-luvuilla oli normaalia vielä jakaa.
Sitä en ymmärrä, että lapsiperhe valittaa vähävaraisuutta ja asuu isossa asunnossa. Karsisivat asumisen menoista.
Mitä ihmettä se teidän talon koko appivanhemmille kuuluu, vai onko ne lainaa takaamassa?