Lue keskustelun säännöt.
Vahinkoraskaus, uusi mies haluaa isäksi
06.03.2022 |
Ongelma on tämä että on käynyt vahinko ja olen raskaana. Kerroin vasta uudelle miehelle asiasta ja hän puhui ettei olisi mahdoton ajatus pitää lasta ja ilmeisesti enemmän pitämisen kannalla. Omasta mielestäni olemme olleet ihan liian vähän aikaa yhdessä ja haluan abortin.
Toki ihanaa että hän on tosissaan kanssani ja ilmeisen rakastunut. Pilaako se kaiken, kun itse haluan tässä vaiheessa abortin?
Ap
Kommentit (38)
Kristiina xx kirjoitti:
En uskaltaisi hankkia lasta miehenkanssa, jonka olen tuntenut 2kk
Niin siis tuntenut 8kk, seurusteltu siitä 2kk
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti kumpi on pahempi, jäädä kahden lapsen yh:ksi vai menettää mies, mutta ilman lasta. Eli molemmista vaihtoehdoista se pahin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu pahalta sanoa, mutta älä tee lasta ellet ole varma. Moni mies on sanonut haluavansa ja sitten viisveisannut lapsesta. Olet vastuussa seuraavat 20 vuotta lapsesta ja omat menot voit unohtaa. Voit löytää vielä miehen, jonka kanssa haluat rakkaudella tehdyn lapsen. Sellaisen hoitaminen on erilaista.
En minä haluakaan lasta. Ajattelin vain että mies olisi samalla kannalla, niin tuli vähän yllätyksenä että haluaakin vauvan. Itse vain enimmäkseen pohdin kestääkö suhde sen abortin. Ainakin mies sanoi että päätös on lopulta minun ja pysyy rinnalla. Olisi todella kamalaa menettää nyt noin hyvä mies tämän takia. Kaikenlaisiin törmännyt ja tällaiset kuin hän on harvassa.
ApEn oikein ymmärrä ajatuksenkulkuasi. Aiemmin totesit että koska olet jo yhden lapsen äiti niin tiedät mitä se vaatii etkä ole tässä vaiheessa valmis "uhrautumaan" koska suhde on vielä tuore. Parin kolmen vuoden päästä kuitenkin ilmeisesti olisit. Nyt viimeiseksi sanot että mies hipoo lähes täydellisyyttä joita ei hevin löydy.
Mitä hyötyä ajattelit olevan siitä että odotat pari kolme vuotta?
Riskithän ovat jo selvillä, mies saattaa häipyä abortin vuoksi ja saatat itsekin henkisesti kärsiä siitä tulevaisuudessa vaikka ei siltä juuri nyt tuntuisikaan.Oletko epävarma miehen luotettavuudesta ja aidosta halusta sitoutua sinuun ja lapseen, koska esikoisesi isän kanssa homma ei toiminut?
Tottakai olen epävarma miehen halusta aidosti sitoutua. Ja en todellakaan ole valmis jäämään yksin vauvan kanssa. Jo olemassaolevsn lapsen isän jätin itse, mutta pääsääntöisesti minut on aina silti jätetty ja on varmaan joku hylkäämisen traumakin pohjalla.
Päätöksen olen oikeastaan tehnyt jo etukäteen, kun olen miettinyt jos kävisi niin. Nyt vain pelkään että mies tulee vihaamaan minua kun teen abortin. Vaikka sanoi kyllä että pysytään yhdessä päätän mitä päätän.
Ap
Siis 8 päivää on liian lyhyt tuntemisaika. 8kk on kyllä jo ihan ok.
Onpa taas niin suloista sontaa 😤😤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomenna töihin,ei kyllä jaksais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä Ap täällä kysele, palsta täynnä lapsenvihaaja-veloja.
Sanoisin että asian voi nähdä toisinkin. Esim niin että sulle on maailman upein asia käynyt, saat lapsen! Jos siinä käy niin että miehen kanssa tulisi ero niin so what! Sulla on silti se lapsi mikä on paljon rakkaampi ja tärkeämpi kuin mikään mies ikinä voi olla. Oma lapsi on hienoin ja upein asia. Sinä kasvat kyllä äidiksi raskauden myötä.
Sulla on itse asiassa loistavasti asiat jos mies haluaa pitää lapsen. Moni pitkässä parisuhteessa joutuu tilanteeseen jossa mies ei halua lasta, saattaa jopa pakottaa naisen aborttiin.
Elämä antaa parhaat asiat aina yllätyksenä. Nyt sulla saattaa olla just sellainen kädessäsi!
Lopuksi: lämpimät onnittelut, sinusta tulee äiti!
Ei todellakaan oma lapsi ole mikään hienoin ja upein asia, eikä äidiksi todellakaan välttämättä kasva ikinä, jos lapsi ei ole ollut toivottu ja mieskin joku tuore tapaus jonka kanssa suhde ei välttämättä edes kestä tai syvenny ikinä miksikään rakkaudeksi.
Oikeasti se on sen lapsen parhaaksi, jos sen äiti olisi kerennyt toivoa sitä ja vähintäänkin rakastua kunnolla sen isään.
Itse olen ns. vahinkoraskauden seurauksena äiti ja yksinhuoltaja, ja ymmärrän täysin ettei ap halua ottaa riskiä siitä, että saisi uuden lapsen ja jäisi senkin kanssa lopulta yksin.
Just tollaset "elämä kantaa"-tyyppiset ulkopuolisten latteudet ajaa naisia näihin passskoihin valintoihin eli jatkamaan raskautta tilanteessa, jossa se ei ole järkevää.
AP:n tilanteessakin mies on käsittääkseni asenteella "no voishan sen pitääkin", eli ei voi tietää vielä yhtään, minkälainen isä hänestä oikeasti tulisi vai tulisiko edes. Mies on asenteella VOISHAN SITÄ.
Tietysti se antaa jotain vakuuksia, että mies on ylipäätään alkanut naisen kanssa jolla on lapsi, eli ihan surkimus ei voi olla kyseessä, mutta silti.
Vierailija kirjoitti:
Pilaa se kaiken. Koko sen pienen ihmisen. Etkä unohda häntä koskaan. Että joo, kyllä se taitaa paljon pilata.
Sanonko mitä mä sanon kohta vahingossa! Tiedoksi sinulle ja muille lapsihulluille, kyllä vaan voi unohtaa. Kyllä sen pienen ihmisen elämän voi pilata, mutta ei sillä että tekee abortin alkiolle. Joskus on tosiaan parempi ettei tähän maailmaan synny. Katsopa vähän ympärillesi. Minä ainakin keskityn elämässä huolehtimaan lapsista jotka minulla on, sen sijaan että itkisin sen perään jonka abortoin. Ja kun omat lapset kasvoivat aikuisiksi, autan lapsia joilla ei ole niinkään hyvät kotiolot. Ja minä olen tiestenkin mielestäsi kylmäpäinen murhaaja kun olen abortin tehnyt.
Ap, jos et ole varma että haluat lapsen, älä sitä tee. Lasten kohdalla on parempi katua sitä että ei tehnyt, kun sitten sitä että teki.. Ensimmäisessä tapauksessa kärsit vain sinä, toisessa myös lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä Ap täällä kysele, palsta täynnä lapsenvihaaja-veloja.
Sanoisin että asian voi nähdä toisinkin. Esim niin että sulle on maailman upein asia käynyt, saat lapsen! Jos siinä käy niin että miehen kanssa tulisi ero niin so what! Sulla on silti se lapsi mikä on paljon rakkaampi ja tärkeämpi kuin mikään mies ikinä voi olla. Oma lapsi on hienoin ja upein asia. Sinä kasvat kyllä äidiksi raskauden myötä.
Sulla on itse asiassa loistavasti asiat jos mies haluaa pitää lapsen. Moni pitkässä parisuhteessa joutuu tilanteeseen jossa mies ei halua lasta, saattaa jopa pakottaa naisen aborttiin.
Elämä antaa parhaat asiat aina yllätyksenä. Nyt sulla saattaa olla just sellainen kädessäsi!
Lopuksi: lämpimät onnittelut, sinusta tulee äiti!Ei todellakaan oma lapsi ole mikään hienoin ja upein asia, eikä äidiksi todellakaan välttämättä kasva ikinä, jos lapsi ei ole ollut toivottu ja mieskin joku tuore tapaus jonka kanssa suhde ei välttämättä edes kestä tai syvenny ikinä miksikään rakkaudeksi.
Oikeasti se on sen lapsen parhaaksi, jos sen äiti olisi kerennyt toivoa sitä ja vähintäänkin rakastua kunnolla sen isään.
Itse olen ns. vahinkoraskauden seurauksena äiti ja yksinhuoltaja, ja ymmärrän täysin ettei ap halua ottaa riskiä siitä, että saisi uuden lapsen ja jäisi senkin kanssa lopulta yksin.
Just tollaset "elämä kantaa"-tyyppiset ulkopuolisten latteudet ajaa naisia näihin passskoihin valintoihin eli jatkamaan raskautta tilanteessa, jossa se ei ole järkevää.
AP:n tilanteessakin mies on käsittääkseni asenteella "no voishan sen pitääkin", eli ei voi tietää vielä yhtään, minkälainen isä hänestä oikeasti tulisi vai tulisiko edes. Mies on asenteella VOISHAN SITÄ.
Tietysti se antaa jotain vakuuksia, että mies on ylipäätään alkanut naisen kanssa jolla on lapsi, eli ihan surkimus ei voi olla kyseessä, mutta silti.
Olen kyllä umpirakastunut tähän mieheen, ehkä enemmän kuin keneenkään koskaan. Vaan kun en tee elämän kokoisia päätöksiä koskaan pelkällä tunteella, vaikka olen ns"tunneihminen". Järkevä päätös on nyt lykätä vauvahaaveita ja katsoa mitä meistä voi miehen kanssa parina tulla. Haluan nauttia siitä ensin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä Ap täällä kysele, palsta täynnä lapsenvihaaja-veloja.
Sanoisin että asian voi nähdä toisinkin. Esim niin että sulle on maailman upein asia käynyt, saat lapsen! Jos siinä käy niin että miehen kanssa tulisi ero niin so what! Sulla on silti se lapsi mikä on paljon rakkaampi ja tärkeämpi kuin mikään mies ikinä voi olla. Oma lapsi on hienoin ja upein asia. Sinä kasvat kyllä äidiksi raskauden myötä.
Sulla on itse asiassa loistavasti asiat jos mies haluaa pitää lapsen. Moni pitkässä parisuhteessa joutuu tilanteeseen jossa mies ei halua lasta, saattaa jopa pakottaa naisen aborttiin.
Elämä antaa parhaat asiat aina yllätyksenä. Nyt sulla saattaa olla just sellainen kädessäsi!
Lopuksi: lämpimät onnittelut, sinusta tulee äiti!Ei todellakaan oma lapsi ole mikään hienoin ja upein asia, eikä äidiksi todellakaan välttämättä kasva ikinä, jos lapsi ei ole ollut toivottu ja mieskin joku tuore tapaus jonka kanssa suhde ei välttämättä edes kestä tai syvenny ikinä miksikään rakkaudeksi.
Oikeasti se on sen lapsen parhaaksi, jos sen äiti olisi kerennyt toivoa sitä ja vähintäänkin rakastua kunnolla sen isään.
Itse olen ns. vahinkoraskauden seurauksena äiti ja yksinhuoltaja, ja ymmärrän täysin ettei ap halua ottaa riskiä siitä, että saisi uuden lapsen ja jäisi senkin kanssa lopulta yksin.
Just tollaset "elämä kantaa"-tyyppiset ulkopuolisten latteudet ajaa naisia näihin passskoihin valintoihin eli jatkamaan raskautta tilanteessa, jossa se ei ole järkevää.
AP:n tilanteessakin mies on käsittääkseni asenteella "no voishan sen pitääkin", eli ei voi tietää vielä yhtään, minkälainen isä hänestä oikeasti tulisi vai tulisiko edes. Mies on asenteella VOISHAN SITÄ.
Tietysti se antaa jotain vakuuksia, että mies on ylipäätään alkanut naisen kanssa jolla on lapsi, eli ihan surkimus ei voi olla kyseessä, mutta silti.
Olen kyllä umpirakastunut tähän mieheen, ehkä enemmän kuin keneenkään koskaan. Vaan kun en tee elämän kokoisia päätöksiä koskaan pelkällä tunteella, vaikka olen ns"tunneihminen". Järkevä päätös on nyt lykätä vauvahaaveita ja katsoa mitä meistä voi miehen kanssa parina tulla. Haluan nauttia siitä ensin.
Ap
Ymmärrän 100%.
Itse olen tosiaan ollut kaksi kertaa raskaana, ja ensimmäisellä kerralla en uskaltanut mennä aborttiin juuri tuollaisten "tulet katumaan myöhemmin, omaa lasta ei ikinä kadu ja päivääkään en vaihtais pois"-tyyppisten juttujen vuoksi, joten lapsi syntyi ja olen siis äiti ja lapsikin jo aika iso koululainen jo.
Toisella kerralla tein keskeytyksen, ja päätös oli selvä siltä istumalta kun positiivisen raskaustestin tein. En edes miettinyt muuta vaihtoehtoa, vaikka lääkäri yrittikin saada muuttamaan mieltä.
Keskeytystä en ole koskaan katunut, lasta kyllä. Vielä ei ole tullut sitä päivää kun EN katuisi.
Jos joskus löytäisin sopivan miehen, niin en tod pilaisi sitä onnea heti jollain vauvalla, vaikka jossain vaiheessa myöhemmin sitten varmaan haluaisin tehdä oikein rakkaudella toivotun lapsen ja kokea sellaisen vanhemmuudenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettava tosiasia kuitenkin on, että oli tilanne mikä tahansa naisena lapsia ei kannata tehdä enempää mitä on valmis yksin hoitamaan.
Miehen on niin helppo lähteä.
T. Koettu on kolmen lapsen yh, vanhin oli 10v ja nuorin 6kk kun isä muutti uuden naisen luo ja ollut sen jälkeen vkl iskä.
Lapset, lemmikit ja okt hoito kellehän jäi?
Niimpä.
Vierailija kirjoitti:
Valitettava tosiasia kuitenkin on, että oli tilanne mikä tahansa naisena lapsia ei kannata tehdä enempää mitä on valmis yksin hoitamaan.
Miehen on niin helppo lähteä.
T. Koettu on kolmen lapsen yh, vanhin oli 10v ja nuorin 6kk kun isä muutti uuden naisen luo ja ollut sen jälkeen vkl iskä.
Lapset, lemmikit ja okt hoito kellehän jäi?
Niimpä.
Juuri tämän takia haluan tehdä abortin. En ole valmis vain uuden rakkauden takia tekemään lasta, jossa todennäköisyys jäädä yksin on suuri. Toki jos tosissaan itsekin tahtoo lapsen sitten kun suhde on varmalla pohjalla, niin voihan asiat mennä silti pieleen. Sitten on luultavasti kuitenkin tehnyt rauhan sen asian kanssa että voi jäädä yksin, koska silloin sitä lasta haluaa enemmän kuin rakastavaa parisuhdetta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei voi kertoa aloittaja mikä on oikea päätös, sen tiedät vain sinä.
Mulle tuli ketjua lukiessa mieleen pari pointtia:
- mainitsit, että edellisessäkin suhteessa lapsenhankinta oli suunniteltu ja tehtiin vasta pidemmän seurustelun jälkeen. Ymmärrettävää, mutta se suhde päättyi silti eroon, aika ei aina mitään takaa...
- klisee, mutta lapsensaaminen ei ole itsestäänselvää. Nimim lapsettomuushoidot käynnissä.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei voi kertoa aloittaja mikä on oikea päätös, sen tiedät vain sinä.
Mulle tuli ketjua lukiessa mieleen pari pointtia:
- mainitsit, että edellisessäkin suhteessa lapsenhankinta oli suunniteltu ja tehtiin vasta pidemmän seurustelun jälkeen. Ymmärrettävää, mutta se suhde päättyi silti eroon, aika ei aina mitään takaa...
- klisee, mutta lapsensaaminen ei ole itsestäänselvää. Nimim lapsettomuushoidot käynnissä.
Tämä onkin se vaikea asia, että lapsensaanti ei ole itsestäänselvyys. Vaan olen valmis ottamaan sen riskin että tämän raskauden jälkeen en saisikaan enää toista. Juurikin siitä syystä nyt teen abortin, että tiedän syvällä sisimmässäni että näin ja nyt en lasta halua. Suhde päättyi eroon, mutta silloin halusin lapsen ja olin valmis siihen vaihtoehtoon, koska lapsi oli tärkeintä mitä silloin halusin. Nyt niin ei vain ole.
Onhan se tavallaan vähän kiittämätöntä, kun on sellaisia jotka eivät lasta saa vaikka tahtoisivat. Tosin yleensä hekin ovat vakaassa parisuhteessa ja eniten tahtovat lasta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko kuullut ehkäisystä ?!?!
Olen ja käyttänytkin. Kaikki ei vaan toimi 100%
En minä haluakaan lasta. Ajattelin vain että mies olisi samalla kannalla, niin tuli vähän yllätyksenä että haluaakin vauvan. Itse vain enimmäkseen pohdin kestääkö suhde sen abortin. Ainakin mies sanoi että päätös on lopulta minun ja pysyy rinnalla. Olisi todella kamalaa menettää nyt noin hyvä mies tämän takia. Kaikenlaisiin törmännyt ja tällaiset kuin hän on harvassa.
Ap