Kerskaileeko miehesi edellisen liittonsa lasten? taidoilla

Vaikka se liitto on ohi, niin kyllä ne edelleen on miehen omat lapset joista kyse. Ja on täysin normaalia että vanhemmat on ylpeitä omasta lapsestaan.

Mies ei saa kehua omia lapsiaan? Vai mikä tässä on ongelma?

Tottakai jokainen kehuu ja saa kehua omia lapsiaan. Puolisoni lapset ovat fiksuja nuoria miehiä ja naisia.

Joo siis älkää nyt takertuko tuohon 'edellisen liiton' lapsiin. En tarkoittanut sillä nyt sitä, että ne lapset kuuluu entiseen elämään eikä miehen nykyiseen elämään vaan että tarkoitin sillä sitä ettei ne lapset ole minun. Ärsyttää vaan kun mies kokoajan kerskaileeko lapsellaan. Tiedän, että olen varmasti katkera oloinen ihminen kun oma elämä on mennyt päinpeetä ja tuntuu kuin veistä käännettäisi haavassa, kun omat epäonnistumiset muistuu siinä hetkessä mieleeni. Se on epämiellyttävä tunne. Olen yrittänyt miehelle vihjaista, että tarvitseeko aina puhua suorituksista. Hän ei ole ymmärtänyt vihjettä vaan jatkaa puhumista onnistumisista. En halua nyt mitään moraalisaarnoja, mutta kannattaako mun lähteä tästä suhteesta, kun mulla on paha olla.

Mielummin sukupuolitauti kuin mies jolla on lapsia.

Joo siis arvasin ettei täältä kannata kysyä mitää. Ei täältä saa vertaistukea. En nyt tarkoittanut ettei saisi koskaan kehua. Tottakai täytyy kehua, mutta se kehuminen on ihan jatkuvaa ja jatkuvaa. Menee ärsytyksen puolelle. Mun on turha tulla tänne avautumaan, kun täällä ymmärretään joko tahalleen väärin tai sitten ei vaan ole kokemusta tällaisesta. Taidan siis olla ainut joka on kokenut näin ja muilla uusioperheillä kaikki toimii loistavasti eikä mikään piirre ärsytä toisessa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Joo siis älkää nyt takertuko tuohon 'edellisen liiton' lapsiin. En tarkoittanut sillä nyt sitä, että ne lapset kuuluu entiseen elämään eikä miehen nykyiseen elämään vaan että tarkoitin sillä sitä ettei ne lapset ole minun. Ärsyttää vaan kun mies kokoajan kerskaileeko lapsellaan. Tiedän, että olen varmasti katkera oloinen ihminen kun oma elämä on mennyt päinpeetä ja tuntuu kuin veistä käännettäisi haavassa, kun omat epäonnistumiset muistuu siinä hetkessä mieleeni. Se on epämiellyttävä tunne. Olen yrittänyt miehelle vihjaista, että tarvitseeko aina puhua suorituksista. Hän ei ole ymmärtänyt vihjettä vaan jatkaa puhumista onnistumisista. En halua nyt mitään moraalisaarnoja, mutta kannattaako mun lähteä tästä suhteesta, kun mulla on paha olla.

Kannattaa lähteä ja sitten ensin kasvaa aikuiseksi ja sitten vasta aloittaa seurustelu kenenkään kanssa.

Kannattaa erota eikä ikinä seurustella kenenkään kanssa. Ettei tuu paha mieli.