Noloa olla raskaana/pienen vauvan kanssa viemässä isompaa tarhaan

Meillä olisi päiväkotipaikka neljävuotiaalle tytölle Varattuna.
Jään äitiyslomalle lokakuussa ja en välttämättä halua tyttöä hoitoon.
Hånen kanssaan on niin kiva touhuta ja olla.

Kavereitten takia hoitoon veisin mutta todennäkösesti perutaan paikka ja pidetään kotona.
Tyttö jo niin malttamattomana odottaa vauvan syntymistä ja varmasti haluaa olla mukana kaikessa vauvan hoidossa.
Niin ihana tyttö tuo tuleva isosisko.

MIKSI mun pitäisi tuntea syyllisyyttä ja häpeää, jos 5-vuotias on osapäivähoidossa tutussa päiväkodissa ennenkuin aloittaa samassa paikassa eskarin VAIKKA minä olisin vauvan kanssa kotona? Kuka sanoo etten PYSTYISI hoitamaan lasta kotona? Tottakai pystyn. Mutta 5-vuotiaalla on ystäviä, tutut hoitajat ym päiväkodissa. Hän menee sinne leikkimään. Ajattelen lapseni parasta. Vai onko kyse nyt siitä, että jollekin ei sitten riitä hoitopaikka? Miksi se olisi MINUN eikä kunnan syytä?
PS sekä minä, että mieheni maksetaan veroja. Paljon. Kun meillä on kerran OIKEUS ajatella lapsemme parasta (jatkuva leppoisa arki lyhyellä päivähoidossa), niin miksi luopuisimme tästä oikeudesta vaan että joku muu saisi hoitopaikan? Ja alkaisimme hakea eskaripaikkaa. Lapsi joutuisi ehkä eri paikkaan, eri ihmisten ja rutiinien sekaan. Vain sen takia, että puolen vuoden ajan äitiyslomallani pitäisin hänet kotona.

Nykyään saa ottaa lapsen pois hoidosta ja paikkatakuu säilyy, eli lapsen ja sisarukset saa samaan paikkaan :). Eli ei enää tarvi siitä syystä pitää lasta hoidossa, että paikka säilyisi.

Itse otin 4-vuotiaan kotihoitoon, kun kuopus syntyi. Päiväkodissa sanottiin (rehellisesti), että onpa hyvä kun ei lapsen tarvitse tulla päiväkotiin...

Eikö voitaisi olla onnellisia siitä, että pitkällisen työn tuloksena Suomessa on mahdollista sovittaa työ ja perhe-elämä yhteen joustavasti kullekin perheelle soveltuvalla tavalla sen sijaan, että paheksutaan muita ja oletetaan asioita muiden perhe-elämästä tietämättä siitä tosiasiassa mitään? Mistä sitä toisen raskausvatsan nähdessään tietää, kuinka pitkällä raskaus on, onko äidillä ollut komplikaatioita raskausaikana, onko esikoinen erityislapsi tai muuten haastava hoidettava, onko äidillä vaikkapa yrittäjänä edes mahdollisuutta äitiyslomaan jne.?

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 08:48"]Kyllähän raskaana ollessa voi töissä käydä,ei se sairaus kuitenkaan ole.Olen itse käynyt töissä äitiysloman alkuun asti,n.1kk ennen synnytystä..ja vienyt 3v päiväkotiin.Tosin taitaa monella olla ajatuksena että otetaan raskaudesta kaikki hyöty irti,ja jäädään sairauslomalle,heti kun tikku näyttää plussaa=D
[/quote]

Mulla iski niin pahana iskiaskipu raskauden aikana, että mun oli pakko jäädä ensin sairaslomalle ja sitten äitiyslomalle. Tein siivoushommia ja tulin melkein portaat alas ku jalka lähti alta ku viilsi niin kipeesti. Kyll mä vanhemman vein päiväkotiin ku en välillä päässyt kunnolla liikkumaan ite, saatika kantamaan 2v. neitiä sylissä jatkuvasti...

Pakko osallisrua keskusteluun..yleensä vaan huvittuneena näitä lueskelen..ihmeellistä ku ei voida ymmärtää sitä et tilanteet voi olla aika erilaisia ku itelle..vaikka kuinka suunnitteliski..keskustelun alottaja mietippä sitä just et moni jotka maha pystyssä päiväkotiin vie isompia lapsia ni käy töissä..ja sitten voi olla niinkin itse kun kahen eri raskauden aikana vieny lapsia hoitoon ja toisen raskauden aikana siks koska en pystyny oikein hoitaa lapsia kotona kun oli niin kipeä raskaus ja jo puolesta välistä supisteli..näitä kun ei kukaan voi ennustaa onko hyvä vai huono raskaus..siihen asti olin töissä..eikä silti kaikilla oo vaan varsinkaa yhtäkkisessä tilanteessa palkkaa kotiin hoitsjaa vaikka se kai paras oliski..sekä lapsiaki on nimenomaan erilaisia Eli toisille päikky parempi ku kotihoito..niin ja sitten sen toisen raskauden kävin melkee loppuu asti töossä..että voisko ihmiset alkaa ajattelee kotai muuta ku omaa napaa..ja luulen et lapset oppii sosiaalisemmaks myös siel päikys ku yksin kotona...huhhuh.ihmiset ja elämäntilanteet on erilaisia..ei voi verrata eikä tuomita jossei toisten tilannetta oikeedti tiiä!!! En myöskään hyväksy silti sitä että huvikseen hoidossa pietää ja humputellaa päivät pitkät ite jossain..mutts kyl niitäk päivii saa olla jos se hoitopaikka muuten on ihan pääkopanki kannalta ja asioitaki on joskus hoidettava eikä se oikee onnistu kolmen lapsen kaa yksin... :-)

Kyllä kolmevuotiaan oaikka on jo päiväkodissa, mutta että alle tuon, onko paljonkin alle?

Ikuisuuskysymyksiä, ja jokainen tehköön kuten haluaa!

Itse voisin heittää ihan yhtä tyhmän heiton "miksi teit toisen lapsen kun ekakin meni sektioon ja luonto viestittää sulle, ettet voisi edes saada lasta ilman lääkärien apua". Kun joku idiootti jostain perhesuunnittelusta höpötteli :D

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 08:29"]

Ihmettelen tätä häpeäkulttuuria tässä maassa, emmekö voisi vain kunnioittaa toisten valintoja,oli niiden taustalla mikä hyvänsä. Itsellä toista lasta odottaessa esikoinen oli esikouluikäinen, hän on hyvin pienikokoinen lapsi ja sain kyllä pahoja katseita loppuraskaudessa kun vein tytärtäni esikouluun 4h päivässä. Älkää tuomitko ilman parempaa tietoa.

[/quote]

Miksi pitää kunnioittaa sellaista valintaa joka on tehty vain ja ainoastaan vanhemman itsekkyyden takia? Mä ymmärrän päivähoitoon viennin jos sille on hyvä syy esim. vanhemman sairaus tai lapsen kuntouttaminen. Raskaus tai pienempi sisarus ei ole sairaus ja jos aikuinen nainen ei kykene hoitamaan kahta lasta kotona ollessaan niin silloin olis pitänyt miettiä se lapsenteko vähän tarkemmin. Ei sellaista vanhempaa voi oikein kunnioittaa joka rahtaa pienen lapsen päivähoitoon jotta hällä itsellään olis kivaa ja helppoa kotona vauvan kanssa. Ei sellainen ihminen ansaitse sitä lasta.  Jos lapsen tekee niin siitä on pidettävä huolta eikä sysättävä sitä vieraiden hoitoon jotta itsellä olis kivempaa ja helpompaa.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 11:05"]

[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 08:48"]Kyllähän raskaana ollessa voi töissä käydä,ei se sairaus kuitenkaan ole.Olen itse käynyt töissä äitiysloman alkuun asti,n.1kk ennen synnytystä..ja vienyt 3v päiväkotiin.Tosin taitaa monella olla ajatuksena että otetaan raskaudesta kaikki hyöty irti,ja jäädään sairauslomalle,heti kun tikku näyttää plussaa=D [/quote] Mulla iski niin pahana iskiaskipu raskauden aikana, että mun oli pakko jäädä ensin sairaslomalle ja sitten äitiyslomalle. Tein siivoushommia ja tulin melkein portaat alas ku jalka lähti alta ku viilsi niin kipeesti. Kyll mä vanhemman vein päiväkotiin ku en välillä päässyt kunnolla liikkumaan ite, saatika kantamaan 2v. neitiä sylissä jatkuvasti...

[/quote]

Tottakai on varmasti niitäkin joilla on vointi nii huono ettei pysty töissä käydä,ja tietenkin silloin saikulle. Otsikossa vaan oli maininta ,että kuinka NOLOA on viedä raskaana ollessa isompaa sisarusta hoitoon.Aivan niin kuin kaikki raskaana olevat äidit jäisi sairaslomalle automaattisesti,kun raskaus on todettu.Moni kuitenkin työskentelee äitiyslomaan asti.

Mä olin synnytykseen asti koulussa. Oli järkevintä ja sain tietyn teoriaosuuden käytyä (muuten ois pitäny jäädä lomalle kuukausia aiemmin ennenkuin kyseiset kurssit alko). Ei ollu raskasta koulunpenkillä lainkaan. Ja vanhempaa lasta vein hoitoon. Vein jopa sinä aamuna, kun synnytys käynnisty. ☺

Itse olen hitanut molempia pieniä lapsia kotona koko ajan, mutta en yhtään pidä sellaisia vanhempia huonompina, jotka raskaana ollessa vievät toisen lapsensa tarhaan. Kaikki eivät raskaana ollessa ole siinä kunnossa, että pystyisivät hoitamaan toista lasta siinä samalla. Osalla on paljon kipuja jo raskausaikana ja aina synnytyksestäkään ei toivuta nopeasti. Kaikki ei myöskään näy päällepäin. Aika monet äidit kärsivät myös synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Ei kannata syyllistää, se ei varmasti auta asiaa mitenkään.

Kuulehan. Minulla on laskettu aika syyskuussa. Kolmevuotiaani on ollut kesän kotona, mutta menee nyt päiväkodin auettua takaisin, ja on siellä jouluun asti. Ai miksi? Noh, meillä ei ole täällä mitään hemmetin turvaverkostoja, mummoloita, kummiloita tmstms. Viimeinenkin isovanhempi kuoli tätä lasta odottaessa. Minä pidän erittäin järkevänä ratkaisuna, että kolmevuotiaani saa käydä päiväkodissa, jossa hän pääsee leikkimään ikäistensä kanssa, ja tosiaan oppii sosiaalisia taitoja lisää, ja minä voin koettaa saada sen kolmen kuukauden aikana uudenlaisen arjen ja rytmin pyörimään, sillä kaikkihan muuttuu kun uusi vauva tulee. Olisiko parempi vaihtoehto, ja kenelle, jos kolmevuotiaani olisi kotona, olisin umpiväsynyt ja umpistressaantunut, enkä välttämättä muutamaan viikkoon vauvan synnyttyä yksinkertaisesti EHDI tekemään aamiaista lounasta välipalaa ja päivällistä kasvavalle leikki-ikäiselle? Mielestäsi on aina parempi että vanhemmat polttavat itsensä loppuun, ja pahimmissa tapaukissa päädytään surullisiin otsikoihin? Jos meillä olisi ihan tolkuttomasti rahaa, hyvät turvaverkostot, ja hyvät työpaikat odottamassa, niin mikäs tässä olisi lapsia hoidellessa kotona, ja sitten kun hyvälle tuntuisi, palailla pikkuhiljaa töihin. Ei vain mene elämä kaikilla niin. 

Minäkin olen vienyt esikoista päiväkotiin vauvan kanssa. Tosin siellä päiväkodissa toimivaan kerhoon. Ulkopuolisen silmin ei näe koko totuutta.

Itselläni poika oli tarhassa vaikka olinkin itse kotona.tarhassakin olivat sitä mieltä ettei kannata pitää lasta vain kotona sillä perusteella ettei jompikumpi vanhemmista ole töissä.minulla poika oppi tosi nopeasti esim puhumaan selvemmin ja oppi asioita paljon paremmin ikätovereidensa kanssa kun vain möllöttäessä kanssani kotona.ja jos olisit vaikka esim yksinhuoltaja niin onhan siinä niin sanottua omaa aikaa jos lapsi on vaikka puolipäivähoidossa.itse en näe siinä mitään väärää.

Hävettää kyl ku tuttu aikoo hommata 2 vuotiaalleen kotihoitajan että voi olla vauvan kanssa rauhassa

Meillä esikoinen meni päiväkotiin osapäiväiseksi (eli sen neljä tuntia neljänä päivänä viikossa) kun pikkusisko syntyi. Tosin syynä oli ihan tukitoimet eli puheterapeutin ja psykologon suositukset. Oli ihan sattumaa, että se osui juuri pikkusiskon syntymän tienoille. Esikoinen oli tuolloin 4v.

Nyt tammikuussa pitäisi syntyä  kolmas lapsi. Esikoinen on jo kouluiässä, tuo keskimmäinen 5v. Olen myös pohtinut, jatkaako hän puolipäiväisenä vai otanko kotiin. Joo, kerhot ovat myös yksi vaihtoehto mutta tällä suunnalla ne kaikki ovat seurakunnan järjestämiä ja se sotii meidän vakaumusta vastaan (ollaan siis ateisteja koko poppoo).

Todennäköisesti päädytään siihen, että lapsi jatkaa päiväkodissa mutta puolipäiväisenä (4 tuntia, neljänä päivänä viikosta). Se on lapsen omakin toive.

Jotenkin tässä keskustelussa tuntuu unohtuvan, että tulevien päiväkotileikkaustenkin jälkeen vanhemmilla on OIKEUS viedä lapsi osa-aikaiseen päivähoitoon, vaikka toinen (tai molemmat) vanhemmista olisivat kotona esim. työttömänä tai vanhempainvapaalla. Tämä on samalla palvelu, josta perheet maksavat oman tulotasonsa mukaan. Siksi on aivan turha arvostella ihmisiä, jotka tätä palvelua käyttävät. Oma 3-vuotias on käynyt päiväkodissa kahtena päivänä viikossa, vaikka mieheni on työtön, ja jatkaa siellä edelleen, vaikka olen itse juuri jäänyt äitiyslomalle. Tästä hyötyy koko perhe: kun tukiverkkoja ei kaupungissa ole, täytyy väljyyttä arkeen saada jostain. Olemme mieheni kanssa merkittävästi parempia vanhempia, kun voimme edistää myös omia luovia projektejamme, eikä ketään vangita kotiin. Edes sitä lasta.

Ja tämä aihe on aina semmoista vääntöä puolin ja toisin ja joillekin se on vaan parhaaksi että käyvät päivähoidossa juurikin sen takia että oppivat. Ja tuo haukkuminen huonoks vanhemmaks jos viet lapsen päivhoitoon on kyllä suoraan sanottua alhasta toimintaa mun mielestä!! Ja mistä te morkkaajat tiedätte että viekö äiti sen lapsen hoitoon itsekyydestä, sairauden tai hankalan raskauden takia?! Kysympähän vaan..kyllä joskus tuutte itsekkin huomaamaan sen vielä joskus jos tulee rankka raskaus eteen tai semmoinen lapsi joka tarvii sen päivähoidon!

Meilläkin "lääkärin" lausunto että 4vn on hyvä olo päiväkodissa kehityksen kannalta.on ikäistään jäljessä.mulla ja miehellä alkaa kohta kuntouttava työtoiminta,silloin pikkuveli 2v aloittaa myös pk:ssa