Poika katkaisi välit

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa tulee takaisin pyytämään rahaa.

Näin munkin ilkeä ja veemäinen isä hoki ja yhä odottaa mua 25 vuoden jälkeenkin

Anna pojan  olla rauhassa ainakin jkn aikaa! Voit sillä välillä kirjoittaa lyhyen (!) kirjeen omista ajatuksistasi (että haluaisit tietää, onko kaikki OK ja mitä muuta AP:lla onkaan mielensä päällä, muista olla syyttelemättä ketään asiasta). Pidä viesti lyhyenä ja lähetä se 3 - 6 kk:n päästä. Älä soita, älä mene ovelle, älä valita asiasta perheelle ja/tai sukulaisille!

Tällaista nyt vaan tapahtuu, vaikka olisi ihan normaali perhe-elämä ja normaali äiti-poika -suhde. Älä vaivu synkkyyteen ja pidä itsestäsi huolta!

Vierailija kirjoitti:

Anna pojan  olla rauhassa ainakin jkn aikaa! Voit sillä välillä kirjoittaa lyhyen (!) kirjeen omista ajatuksistasi (että haluaisit tietää, onko kaikki OK ja mitä muuta AP:lla onkaan mielensä päällä, muista olla syyttelemättä ketään asiasta). Pidä viesti lyhyenä ja lähetä se 3 - 6 kk:n päästä. Älä soita, älä mene ovelle, älä valita asiasta perheelle ja/tai sukulaisille!

Tällaista nyt vaan tapahtuu, vaikka olisi ihan normaali perhe-elämä ja normaali äiti-poika -suhde. Älä vaivu synkkyyteen ja pidä itsestäsi huolta!

Nuo kirjeet ei hyvä. Osa vanhemmista raivoaa narsistisesti niissä ja kilttikirje taas on epäaito, jos ei ole kiltti. Kirjeet ovat ahdistavaa vainoamista joillekin lapsille. Se luo ristiriitoja vain.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin katso peiliin. Kukaan ei laita välejä poikki hyvään rakastavaan vanhempaan. Se on todella kova ja yksinäinen tie. Mä olen joutunut niin tekemään oman henkeni ja terveyteni takia. T. Jo 20v välit poikki väkivaltaiseen narsistivanhempaan. ”Ylläri” tosiaan että se vanhempi syyttää minua vaikeaksi…

No niinpä. Jostain syystä Ap ei nyt kerro, mistä se poika suivaantui noin. Pakko siihen joku syy on olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna pojan  olla rauhassa ainakin jkn aikaa! Voit sillä välillä kirjoittaa lyhyen (!) kirjeen omista ajatuksistasi (että haluaisit tietää, onko kaikki OK ja mitä muuta AP:lla onkaan mielensä päällä, muista olla syyttelemättä ketään asiasta). Pidä viesti lyhyenä ja lähetä se 3 - 6 kk:n päästä. Älä soita, älä mene ovelle, älä valita asiasta perheelle ja/tai sukulaisille!

Tällaista nyt vaan tapahtuu, vaikka olisi ihan normaali perhe-elämä ja normaali äiti-poika -suhde. Älä vaivu synkkyyteen ja pidä itsestäsi huolta!

Nuo kirjeet ei hyvä. Osa vanhemmista raivoaa narsistisesti niissä ja kilttikirje taas on epäaito, jos ei ole kiltti. Kirjeet ovat ahdistavaa vainoamista joillekin lapsille. Se luo ristiriitoja vain.

Samaa mieltä. Mun äiti on aiheuttanut omalla törkeilyllään välien poikkimenon, en jaksa nyt avata koko tarinaa mutta erittäin painavista syistä ne välit meni.

Hän ”hoitaa tilannetta” laittamalla kerran vuodessa ”sovittelukirjeen”. Se kirje on alusta loppuun täyttä haukkumista, lisänä myös uhkailua ja kiristämistä. On hyvin narsistinen ihminen (ei ole kuitenkaan mitään diagnoosia) joten hän näkee vain muissa syytä eikä pysty lainkaan itsereflektioon.

Just edellinen haukkumiskirje oli 5 sivua pelkkää haukkumista, syyttelyä, syyllistämistä, ja se tuli 2 kk sitten. Vieläkin valvon öisin ja ahdistun sen takia, se vie aina mielenrauhan pitkäksi aikaa.

Pitäisi olla toki avaamatta niitä, tiedän sen, mutten osaa. Kun huomaan kirjeen postilaatikossa, sydän hakkaa, mahaan sattuu ja nousee pala kurkkuun ja tulee tukehtumisen tunne. Tiedän jo mitä siellä on odotettavissa.

Ei siis kirjeitä, se harvoin on hyväksi jos toinen ei osaa olla vilpitön ja olla syyllistämättä.

Kaverini "hylkäsi" äitinsä heti kun pystyi pärjäämään itse.

Äiti antoi isäpuolen "kasvattaa" poikaa.

Enää ei ole naisen kuvioissa poikaa eikä edes tuota kurinpitäjää.

Vierailija kirjoitti:

Vian löydät peilistä vaikka kuinka itseäsi täydellisenä pidät

Mitä hel"ettiä se peili on tehnyt? Eiköhän jokainen vaihda viallisen viattomaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ikinä teetkin, niin ÄLÄ selvitä pojan kotiosoitetta tai mene hänen kotinsa lähelle. Äläkä varsinkaan mene koputtelemaan ovelle.

Mikähän siinä on että nämä vanhemmat mitkä eivät ole muuta osanneet tehdä kun huutaa ja sättiä tulevat vielä kotiovellekkin pimpottelemaan?

Alkaa vetää huumeita, koulut kesken, työtön. delaa muutaman vuoden päästä. Sun elämästä kadonnut 18 vuotta, stressi ja kulut päälle. Kannattiko tehdä?

Pitäs ulkostaa jälkikasvu. Kukaan täysjärkinen ei nykymaailmassa pentuja ota vastuulleen.

Pistin vuosia sitten välit poikki äitiini. Riidoissa hän sanoi asioita, joita voi kutsua henkiseksi pahoinpitelyksi ja hän ei ikinä pyytänyt anteeksi. Yritti olla yhteydessä, mutta ei pyytänyt anteeksi, joten en suostunut palauttamaan välejä ja olemaan tekemisissä. Näin on parempi.

Minä olen nyt jo vanha mummo, mutta muistan hyvin, miten kasvatettiin 1960-luvulla. Varmaankin ihan tyypilliseen ajan tapaan.

Äiti löi joka päivä (mummulta perityllä) pyykkikartulla. Perustelu oli se, että jos en ollut juuri sinä päivänä mitään pahaa tehnyt, niin kuitenkin olin tehnyt jotain, josta en vaan ollut jäänyt kiinni.

Syntymäpäivänä äiti kuitenkin löi pullapitkolla, joka kuivattiin juuri tätä tarkoitusta varten. Se pitko sitten syötiin seuraavana sunnuntaina jälkiruuaksi, eli tehtiin ns. pullamaitoa. Kuivan pullaviipaleen päälle kaadettiin kuumaa maitoa ja annos koristeltiin mansikkahillolla. Se oli reilua sentään ja pullamaito on hieno jälkiruoka.

Kyllä meillä äidin kanssa oli jonkin aikaa kireät välit sen jälkeen, kun olin muuttanut pois kotoa. Ja olin kyllä jo nuorena päättänyt, että omia lapsiani en lyö. Ja kun lapsia 1990-luvulla sain, niin päätökseni myös piti.

Mutta vanhemmiten olen ruvennut ajattelemaan, että kyllä siitä kurituksesta varmasti hyötyäkin oli. Ja nykyään kun aikuiset lapseni käyvät kylässä, syömme usein jälkiruuaksi pullamaitoa ja muistelemme geidän topakkaa isoäitiään.

Palaa takaisin kun rahat loppuu tai vauva syntyy.

Olen pahoillani puolestasi, tuntuu varmasti ihan tosi pahalta. Anna tilaa ja rauhaa, jos kyse on nuoren mielen myllerryksestä tai jostain elämänarvojen eroista, tilanne varmaan tasaantuu joidenkin vuosien kuluessa, kun aikuinen lapsi saa etäisyyttä ja ajatusmaailma ei ole niin mustavalkoinen.

Jos kyse on jostain ongelmallisemmasta menneisyydessä, voi aika siihenkin auttaa, mutta silloin on hyvä jatkossakin mennä sen aikuisen lapsen toiveiden mukaan, ei tupata tai ahdistella.

Kirjettä en suosittele, se auttaa yleensä vain kirjoittajaa, vastaanottajalle tulee vaan paha olla, ainakin itsellä kokemusta hyvin manipuloivista kirjeistä vähän samantyyppisessä tilanteessa.

Ehkä joskus sopivan ajan päästä viesti vaikka jonkun kautta, että jos poika haluaa olla tulevaisuudessa tekemisissä jotenkin, olet siitä iloinen ja tukea on tarjolla jos hän sitä joskus tarvitsee. Tuo siis vain, jos tarkoitat sitä oikeasti tietenkin.

kuulostaa tutulle.

mun mies kertoi vastaavaa kun katkaisi välit koko sukuun 20 vuotiaana syynä äidin narsistinen käyttäytyminen. katui ettei katkaissut välejä heti 18 vuotiaana.

hänen äiti uhritui koko suvulle ja koittivat eri keinoin ottaa yhteyttä aikuiseen ihmiseen koska olivat "huolissaan" lopulta homma meni siihen että mieheni hommasi lähestymiskiellon.

ap on nyt hyväksyttävä että lapsesi on aikuinen ja tekee omat päätökset jos olet huolissasi soita poliisille niin voitte poliisin kautta käydä läpi asioita.

Voi olla, että pojalla on mielenterveysongelmia. Ei kaikki välttämättä johdu vanhemmista tai kasvatuksesta.

Voi myös johtua nuoren masennuksesta tai mielen myllerryksestä ja olla tilapäistä vaikka kestäisi pitkäänkin. Ei ole ollenkaan selvää että joka tapauksessa löytyisi syyllinen.

Samanlaiset ajatukset kahdella kirjoittajalla, meni ristiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna pojan  olla rauhassa ainakin jkn aikaa! Voit sillä välillä kirjoittaa lyhyen (!) kirjeen omista ajatuksistasi (että haluaisit tietää, onko kaikki OK ja mitä muuta AP:lla onkaan mielensä päällä, muista olla syyttelemättä ketään asiasta). Pidä viesti lyhyenä ja lähetä se 3 - 6 kk:n päästä. Älä soita, älä mene ovelle, älä valita asiasta perheelle ja/tai sukulaisille!

Tällaista nyt vaan tapahtuu, vaikka olisi ihan normaali perhe-elämä ja normaali äiti-poika -suhde. Älä vaivu synkkyyteen ja pidä itsestäsi huolta!

Nuo kirjeet ei hyvä. Osa vanhemmista raivoaa narsistisesti niissä ja kilttikirje taas on epäaito, jos ei ole kiltti. Kirjeet ovat ahdistavaa vainoamista joillekin lapsille. Se luo ristiriitoja vain.

Samaa mieltä. Mun äiti on aiheuttanut omalla törkeilyllään välien poikkimenon, en jaksa nyt avata koko tarinaa mutta erittäin painavista syistä ne välit meni.

Hän ”hoitaa tilannetta” laittamalla kerran vuodessa ”sovittelukirjeen”. Se kirje on alusta loppuun täyttä haukkumista, lisänä myös uhkailua ja kiristämistä. On hyvin narsistinen ihminen (ei ole kuitenkaan mitään diagnoosia) joten hän näkee vain muissa syytä eikä pysty lainkaan itsereflektioon.

Just edellinen haukkumiskirje oli 5 sivua pelkkää haukkumista, syyttelyä, syyllistämistä, ja se tuli 2 kk sitten. Vieläkin valvon öisin ja ahdistun sen takia, se vie aina mielenrauhan pitkäksi aikaa.

Pitäisi olla toki avaamatta niitä, tiedän sen, mutten osaa. Kun huomaan kirjeen postilaatikossa, sydän hakkaa, mahaan sattuu ja nousee pala kurkkuun ja tulee tukehtumisen tunne. Tiedän jo mitä siellä on odotettavissa.

Ei siis kirjeitä, se harvoin on hyväksi jos toinen ei osaa olla vilpitön ja olla syyllistämättä.

säästä kirjeet ja mene poliisille. kuvaile tilanne ja kerro että koet tilanteen ahdistavana ja vainoamisena joka vaikuttaa arkeesi. lähettely loppuu kun lähestymiskielto tulee voimaan.

poliisit ymmärtää tämän tilanteen hyvin sillä ei kenenkään kuulu elää tollaisessa pelossa. 

nimimerkillä saman kokenut

Tuon ikäinen on käytännössä vielä lapsi ja aivot kehittyvät vielä muutaman vuoden ajan. Toivottavasti tilanteenne paranee. On varmasti raskas tilanne sinulle. Monesti käy niinkin, että murrosikäinen ensin ottaa välimatkaa omiin vanhempiinsa, mutta tulee myöhemmin takaisin, kun on saanut elää "omaa elämäänsä". 

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että pojalla on mielenterveysongelmia. Ei kaikki välttämättä johdu vanhemmista tai kasvatuksesta.

mielenterveysongelmissa ympäristö on isona tekijänä.

ja mitä väliä jos on ongelmia? hän on aikuinen ja vastuussa itsestään ja omasta hoidosta jos sellaista hakee.