Lue keskustelun säännöt.
Tää kriisi on muuttanut minua niiiiin paljon.
03.08.2015 |
Ihmettelen itsekin miten olin noin 'sokea'. En ole huomioinut itseäni mitenkään. Suorastaan MINUA ei ollut olemassa, oli ME ja PERHE. Aloin pitämään itsestäni huolta, laihduttamaan. Olin ylpeä, että paino mene alaspäin ja onnistun. Kunnes tänään lenkillä tajusin, mitä hittoa?! olla normaalipainonen, edes vähän huolitun näköinen se on NORMIA, ei oo mikään saavutus, vaan itsestään selvyys. Miksi olen päästänyt itseni (ainutta ihmistä joka on oikeasti mun viimeisen hengityksen asti läsnä) tommosen kuntoon?miksi en osanut /uskaltanut läyttää edes hetkeä itseeni.
Monille tämä on varmaan SO WHAT?, itsestään selvyys. Mutta minulle tämä on ollut oikein AHA-elämyys. Harmittaa vain, että tajusin sen lian myöhään. Ja se kaduttaa varmaan elämän loppun asti.
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kännissä? Näin voisi päätellä tekstistäsi...
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 20:46"][quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 20:43"]Millä tavalla nyt on liian myöhäistä`?
[/quote]
Sillä että sillä sain sen, että mies lähte. Lasten pieni maailma romahta ja itse itken yksinäisyyttä. Ja meillä oli kaikki, kaikki olla onnellisia.
[/quote]
Tuskinpa tuo sinun painostasi johtui.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 20:58"][quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 20:46"][quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 20:43"]Millä tavalla nyt on liian myöhäistä`?
[/quote]
Sillä että sillä sain sen, että mies lähte. Lasten pieni maailma romahta ja itse itken yksinäisyyttä. Ja meillä oli kaikki, kaikki olla onnellisia.
[/quote]
Tuskinpa tuo sinun painostasi johtui.
[/quote]
Toki ei pelkästään painosta. Mutta inhoan itseni yli kaiken. Miksi annoin tän tapahtua? miten krstän katsoa lasten itkua ja henkistä kärsimystä?
Ja en ole kännissä, olen vain hysterisenä tässä. Välillä ylpeänä ja itsevarmana ja välillä taas yksinäinen, onneton, itseäni inhoava olento.
Ymmärrän tuon sun oivalluksen. Sillä vähän samaa tajusin itsekin, kun laihdutin, että hoikkana on hyvä olla, ja mulla olisi ollut oikeus tähän hyvään oloon koko ajan. Vähän katkeraa kyllä. Mutta nyt ainakin osaan olla kyselemättä lupia keneltäkään ja otan tilannetta vähän takaisinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mies vaihtoi minut toiseen 20 vuoden jälkeen. Ja minä olen normaalipainoinen. Enkä tänäkään päivänä, vuosia erona jälkee, tiedä mikä meni pieleen.
Mutta elämä jatkuu ja lapset selviävät kyllä. Sinäkin selviät. Tsemppiä seuraavaan kahteen vuoteen!
8, Miten selvisit siitä? meillä tämä on jatkunut jo 2 kk, ja vasta nyt hän on muuttamas pois. Eli pahin vielä edessä. Enkä osa edes kuvitella miten lapset reagoivat viikko-viikko systeemiim. Itse olison halunnut että asuisivat mulla ja saisivat nähdä isääniin paljon kuin hän halua. Lapset ovat alle kouluikäisiä.voi että, että pää hajoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8 jatkaa.
Minä tein kaiken mitä pystyin. Kävin fisherin eroseminaarin. Luin "kaikki" erokirjat yhä uudelleen ja uudelleen. Kirjoitin tuhat sivua päiväkirjaa. Itkin, vihasin, itkin, surin. Hain vertaistukea av:lta. Pahin vaihe päiväkirjojen mukaan kesti 1v4 kk. Sitte mentiin vuoristorataa nousujohteisesti. Nyt eroata on viisi vuotta, enkä edes oikein muista tuota aikaa kovin hyvin, kun en tämän enempää osaa sinulle kirjoittaa.
Ja usko pois: vuoroviikkosysteemin on puhdasta luksusta. Tulet huomaamaan sen.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 22:11"]8 jatkaa.
Minä tein kaiken mitä pystyin. Kävin fisherin eroseminaarin. Luin "kaikki" erokirjat yhä uudelleen ja uudelleen. Kirjoitin tuhat sivua päiväkirjaa. Itkin, vihasin, itkin, surin. Hain vertaistukea av:lta. Pahin vaihe päiväkirjojen mukaan kesti 1v4 kk. Sitte mentiin vuoristorataa nousujohteisesti. Nyt eroata on viisi vuotta, enkä edes oikein muista tuota aikaa kovin hyvin, kun en tämän enempää osaa sinulle kirjoittaa.
Ja usko pois: vuoroviikkosysteemin on puhdasta luksusta. Tulet huomaamaan sen.
[/quote]
Onko teillä se käytössä? miten lapset jaksavat? Ikävöikö toista vanhemmista?
mä en oo tottunut olla yksin. Pelottaa ja ahdista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 22:13"]
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 22:11"]8 jatkaa. Minä tein kaiken mitä pystyin. Kävin fisherin eroseminaarin. Luin "kaikki" erokirjat yhä uudelleen ja uudelleen. Kirjoitin tuhat sivua päiväkirjaa. Itkin, vihasin, itkin, surin. Hain vertaistukea av:lta. Pahin vaihe päiväkirjojen mukaan kesti 1v4 kk. Sitte mentiin vuoristorataa nousujohteisesti. Nyt eroata on viisi vuotta, enkä edes oikein muista tuota aikaa kovin hyvin, kun en tämän enempää osaa sinulle kirjoittaa. Ja usko pois: vuoroviikkosysteemin on puhdasta luksusta. Tulet huomaamaan sen. [/quote] Onko teillä se käytössä? miten lapset jaksavat? Ikävöikö toista vanhemmista? mä en oo tottunut olla yksin. Pelottaa ja ahdista.
[/quote]
on ollut koko ajan. Ensimmäiset puoli vuotta meni niin, että lapset tulivat moikkaamaan etäviikoillani koulun jälkeen vähintään kerran. Sitten se jäi pois. Kaikkeen tottuu - myös ne lapset.
Luksusta on se, että sinulla on joka toinen viikko aikaa potea ja läpikäydä eroasi. Ja sen jälkeen olen 100 prosenttia parempi äiti kun olet saanut omaa aikaa. Etkä joudu hautaamaan eroprosessia lasten takia, vaan selviät siitä nopeammin tämän kautta. Hanki itsellesi harrastuksia sille viikolle, jotta et ole yksin. Sovi tapaamisia. Mutta siis varaa aikaa myös suremiseen ja erokirjojen lukemiseen.
Meille ero tuli täysin puun takaa, emme oikeastaan edes riidelleet. Lapsille (alakoululaisia) se oli kova pala. Kun he täyttivät 12 kysyin, haluavatko muuttaa vuoroviikkosysteemiä. Vastaus oli, etteivät halua, näin on hyvä.
Sinus pelottaa, koska et näe koko matkaa kulman taakse. Luota, että kaikki tulee menemään hyvin. Olosi on kuin pimeällä autolla ajamista. Et näe kuin ajovalot, mutta luota, että kun matka taittuu niin näet taas tarvittavat seuraavat metrit. Kuten winston churchill on sanon: if you are going through hell, keep going.
Ihan oikeasti: kyllä se siitä lutviutuu.
Sepä se, että meilläkin tämä tuli aika yllätäen. Ei ollut oikeastaan muuta kuin jonkinlainen tyyyymättömyys meidän elämään. Ei ollaa riidelty ja pystytään juttelemaan, mutta lähipäivinä muuttaa pois. Tiedän että tän alimmaksi ei voi enää pudota, mutta en pysty nousemaankaan. Lapset kun ovat niin pieniä ja koko ajan meidäs kii. Aamulla jos eivät näe toista kysyvät heti missä hän on. Ja nyt koko viikon pitäis olla ilman toista.
Ahdista se tuska, yksinäisyys ja'pimeys'..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan tuon vaiheen. Etukäteen ajattelin, että romahdan, kun saan muutettua pois ja olen yksin. Mutta en romahtanutkaan. Yllätin itseni.
Me teimme alkuun pehmeän alskun vuoroviikkoiluun. Taisimme vaihtaa kolmen päivän välein, en muista kuinka kauan. Sitten lapset tulivat tapaamaan etäviikolla. eikö teille sopisi lyhyemmät vaihtovälit pysyvästI?
8
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 22:40"]Muistan tuon vaiheen. Etukäteen ajattelin, että romahdan, kun saan muutettua pois ja olen yksin. Mutta en romahtanutkaan. Yllätin itseni.
Me teimme alkuun pehmeän alskun vuoroviikkoiluun. Taisimme vaihtaa kolmen päivän välein, en muista kuinka kauan. Sitten lapset tulivat tapaamaan etäviikolla. eikö teille sopisi lyhyemmät vaihtovälit pysyvästI?
8
[/quote]
Täyty katsoa. Ekan kuukauden sovittiin olla kertomatta lapsille, ja he asuisivat kotona janäkisivät isää, sitten täytyy kstsoa.
Oletko onnellinen nyt? Miten se tunne tule, joku aamuvain herät ja tajuat että 'aurinko on vihdoin tullut esiin'?
Miten teillä.on hoidettu raha-asiat,kuka maksaa mitäkin (lapsiin liittyvää)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 22:47"]
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 22:40"]Muistan tuon vaiheen. Etukäteen ajattelin, että romahdan, kun saan muutettua pois ja olen yksin. Mutta en romahtanutkaan. Yllätin itseni. Me teimme alkuun pehmeän alskun vuoroviikkoiluun. Taisimme vaihtaa kolmen päivän välein, en muista kuinka kauan. Sitten lapset tulivat tapaamaan etäviikolla. eikö teille sopisi lyhyemmät vaihtovälit pysyvästI? 8 [/quote] Täyty katsoa. Ekan kuukauden sovittiin olla kertomatta lapsille, ja he asuisivat kotona janäkisivät isää, sitten täytyy kstsoa. Oletko onnellinen nyt? Miten se tunne tule, joku aamuvain herät ja tajuat että 'aurinko on vihdoin tullut esiin'? Miten teillä.on hoidettu raha-asiat,kuka maksaa mitäkin (lapsiin liittyvää)?
[/quote]
meilläLapsilisät menee yhteiselle tilille, ja niistä maksetaan ne tavarat, joita on vain yksi: talvikengät, talvitakki, koulurepp, harrastukset, fillari. Kaikki muu tavara onnkahtena kappaleena. Minun luonani lapset ovat minun ostamissani vaatteissa (nyt isompana vaatteet kulkeutuvat eri koteihin, mutta ei silloin ennen). Tämä toimii selkeästi ja hyvin.
Muistan sen erään päivän, olin kävelyllä, aurinko paistoi, erosta oli 3-4 kuukautta - tajusin, että ei elämä hullumpaa ole - kukaan ei ole kuollut. Lapseni ovat hengissä ja voivat ihan hyvin. Se oli se ensimmäinen valonpilkahdus. Että asiat voisivat olla huonomminkin.
Toipuminen on vuoristorataa. Välillä ylös ja sit taas alas. Pikkuhiljaa ne yläilmat kestävät pidempään ja pidempään.
Olen onnellinen. Nykyään jo uudelleen naimisissa. 2,5 vuotta olin yksin eron jälkeen ja olen sitä mieltä, että tarvitsin sen itselleni.
Kiitos sinulle tuhannesti!taas pystyn hengittää.
Minulle syksyt
Ovat muutenkin vaikeita, mutta kaipi ensi kevään aurinko taas lämittää jos siihen asti selviän.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 23:00"]
Kiitos sinulle tuhannesti!taas pystyn hengittää. Minulle syksyt Ovat muutenkin vaikeita, mutta kaipi ensi kevään aurinko taas lämittää jos siihen asti selviän.
[/quote]
selviät kyllä :-). Muistat vain, että se on vuoristorataa, kun olet pohjalla niin muista, että joku päivä taas mennään ylöspäin!
Tsemppiä syksyyn!
Millä tavalla nyt on liian myöhäistä`?
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 20:43"]Millä tavalla nyt on liian myöhäistä`?
[/quote]
Sillä että sillä sain sen, että mies lähte. Lasten pieni maailma romahta ja itse itken yksinäisyyttä. Ja meillä oli kaikki, kaikki olla onnellisia.
Enemmän kokemuksia viikko-viikkosysteemistä? Minkä ikäiset lapset teillä on ollut kun olette siirtyneet siihen? Vai teittekö niin heti?