Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde ilman seksiä
03.08.2015 |
Kuinka te muut, jotka elätte parhaillaan parisuhteessa jossa ei harrasteta lainkaan seksiä (ainakaan oman kumppanin kanssa...) käsittelette/olette käsitelleet asian? Oletteko sinut sen asian kanssa, että seksielämänne on kuollut, ehkä lopun ikäänne? Tälla tarkoitan siis suhteita, joissa kaikki muu toimii paitsi seksi, eli tulette kumppaninne kanssa hyvin toimeen ja elämn on muuten ok.
Itse olen keski-ikäinen nainen, joka on ollut 18v parisuhteessa saman miehen kanssa, perheeseemme kuuluu myös kolme lasta. Viimeksi harrrastin seksiä mieheni kanssa kolme vuotta sitten! SIIS KOLME VUOTTA! :( Muutenkin läheisyys välitämme on kuollut kaikilta osin, emme halaa saati suutele koskaan.
Parisuhteemme taas toimii hyvin, olemme toistemme parhaat ystävät, emme riitele koskaan, kotityöt ja arki hoidetaan hyvässä hengessä, yhteen hiileen puhaltaen. Mieheni on myös ns. hyvä mies: loistava isä, hyvä työssään, tekee kotitöitä, luotettava, epäitsekäs ja ahkera, ei ryyppää, juo tai hakkaa eikä koskaan sano minulle pahasti. Oikea unelmamies siis...
Nyt minusta on alkanut kuitenkin tuntua, että kuolen sisältä päin, jos en saa fyysistä läheisyyttä, hellyyttä ja seksiä! Tunnen olevani elämäni kunnossa, lapset ovat isompia joten on aikaa ja mahdollisuutta muuhunkin elämään kuin arjesta selviytymiseen. Mutta elämä tuntuu vain lipuvan pois, kun kaipaan fyysistä läheisyyttä niin paljon, todella paljon tuntuu puuttuvan elämästäni ja parisuhteestani ilman seksiä.
Onko joku osannut ja oppinut hyväksymään sen, että parisuhde voi olla hyvä myös silloin, jos seksiä ei ole? Miten olet tähän päässy ja kannattiko se? Kaipaan neuvoja juuri siihen, miten hyväksyä tämä tilanne, sillä ihan heti en haluaisi erotakaan miehestäni, pelkkä seksin puute tuntuu jotenkin niin mitättömältä syyltä, etenkin kun olen nyt kuunnellut ystävieni tilityksiä pettävistä, itsekkäistä kusipäämiehistään.
Kommentit (12)
Oletko kertonut miehellesi? Onko hän kieltäytynyt antamasta läheisyyttä tai seksiä? Jos on, niin miksi? Keskustele hänen kanssaan haluistasi ja tarpeistasi. Kokeilkaa aloittaa taas toistenne koskettelu ja edetkää hiljakseen taas myös fyysisiksi kumppaneiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 15:14"]
Itse olen keski-ikäinen nainen, joka on ollut 18v parisuhteessa saman miehen kanssa, perheeseemme kuuluu myös kolme lasta. Viimeksi harrrastin seksiä mieheni kanssa kolme vuotta sitten! SIIS KOLME VUOTTA! :( Muutenkin läheisyys välitämme on kuollut kaikilta osin, emme halaa saati suutele koskaan.
Parisuhteemme taas toimii hyvin, olemme toistemme parhaat ystävät, emme riitele koskaan, kotityöt ja arki hoidetaan hyvässä hengessä, yhteen hiileen puhaltaen. Mieheni on myös ns. hyvä mies: loistava isä, hyvä työssään, tekee kotitöitä, luotettava, epäitsekäs ja ahkera, ei ryyppää, juo tai hakkaa eikä koskaan sano minulle pahasti. Oikea unelmamies siis...
[/quote]
Te ette ole parisuhteessa, vaan olette kämppiksiä. Jos seksiä ei ole ollut vuosiin (ja oletetaan ettei mitään sairautta ole syynä), eikä teillä ole muutenkaan mitään läheisyyttä, niin ei se ole parisuhde.
Suosittelen näyttämään tämän kirjoituksesi miehellesi. Jos tuo seksittömyys aiheutta nyt jo harmitusta, niin ei se tilanne ainakaan paremmaksi muutu.
Tuollaiseen tilanteeseen pitäisi olla mahdollista ottaa rakastaja, ja siihen pitäisi olla puolisolta täydellinen tuki.
Ei tarvitse lopettaa yhdessä elämistä, mutta seksin voi ulkoistaa. Tosin se vaatii hieman järjestelyä, että homma toimii.
Täällä on vähän samanlainen tilanne, mutta ei vielä lapsia vaikka yhteisiä vuosia 10. Meillä on kyllä läheisyyttä ja hellyyttä esim. oraalimuodossa, mutta itse en vaan saan perus yhdynnästä irti mitään. Se on aina ollut omasta mielestäni ihan kauheaa vaikka on ollut muutama erilainen kumppani ja suhde elämäni aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa niin älyttömän tutulta! Meillä tosin vasta 6v suhdetta takana, joista vähällä seksillä menty 5v vaihdellen 1-6kertaa kuussa, on ollut myös useita viikkojen ja kuukausien taukoja, mies ei vaan halua. Enkä tähän ole voinut vippaskonsteilla vaikuttaa, oli vaan kärvisteltävä. Hellyyttä ja läheisyyttä meillä on, halitellaan, suukotellaan, hellitellään ja hierotaan toisiamme, muttei se johda mihinkään. Melkeinpä koskaan. Todella turhauttavaa, surullista ja tekee säröjä itsetuntoon. Miettii, mikä minussa on niin pahasti vialla, etten kelpaa? Mitä teen koko ajan väärin?
Olenko vain niin tylsä, löysä, ruma? Vaikka tiedän, etten ole, silti huonoina hetkinä mietin tuollaisia. Miksi, voi miksi ei vaan voi haluta? Osittain olen hyväksynyt asian, mutta osa minusta miettii usein eroamista ja sitä, haluanko/kykenenkö elämään lähes seksittömässä suhteessa, missä hieromasauvani koskettaa minua useammin, kuin rakastamani ihminen.
Suhteen alussa seksiä oli, usean kerran viikossa ja se oli ihanaa. Mieskin olin innolla mukana (taisi olla rakastumisen hormonihöyryt ja uutuuden viehätystä) ja ehdotti seksiä myös. Sitten se vain alkoi hiipumaan. Ensimmäinen keskustelu käytiin minun aloitteestani 1,5v seurustelun aloittamisesta, että missä mennään ja haluaako mies edes olla kanssani, kun ei seksikään enää maistu. Kuulemma ei vain ole niin kovin usein haluavaa sorttia ja kerran viikossa olisi hänelle ihan riittävä tahti. Mulle muutama kerta viikossa ja vaikka joka päivä. Eli aika vastakkaiset halut meillä.
Asiasta on vuosien varrella keskusteltu, riidelty, meinattu erota (kumpikaan ei tätä halua, koemme muutoin olevamme sielunkumppanit), itketty ja sovittu. Mutta eihän toista pakottaa voi haluamaan, jos ei vain pysty enempään. Olen itsekin nyt siinä pisteessä, että vaikka rakastan tuota miestä enemmän, kuin ketään koskaan, ja viihdyn hänen kanssaan ja mulla on ihan hyvä olla muuten, mutta tuo seksin vähyys rassaa kuukausi kuukaudelta enemmän ja enemmän, en kestäisi tätä enää. Itsetunto on palasina, koko naiseus hukassa ja koen olevani ikäloppu luuska (olen vasta 30, mies 33). En tiedä mitä teen. Mitä enää voisin tehdä? En kai mitään. Pitäisi valita, menetänkö hyvän parisuhteen ja kokeilen onneani yksinhuoltajana, vai jäänkö ja näivetän itseni lopulta katkeraksi.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 15:23"]Oletko kertonut miehellesi? Onko hän kieltäytynyt antamasta läheisyyttä tai seksiä? Jos on, niin miksi? Keskustele hänen kanssaan haluistasi ja tarpeistasi. Kokeilkaa aloittaa taas toistenne koskettelu ja edetkää hiljakseen taas myös fyysisiksi kumppaneiksi?
[/quote]
Seksi vain jotenkin jäi pois elämästämme, huomaamatta, ja nyt tuntuu lähes mahdottomalta aloittaa sitä uudestaan. Mieheni todell tuntuu minusta veljeltä tai rakkalta ystävältä, eikä sellaisen kanssa suudella saati naida! Tuntuu, että meidän kohdalla se juna meni jo, asian nostaminen pöydällekin tuntuu jo vaikealta, nololta ja jopa sopimattomalta. Osa minussa on jo hyväksynyt tilanteen, mutta jokin pieni osa silti kaipaa sitä läheisyyttä ja kosketusta, himoa!
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otat asian puheeksi. Ostakaa seksileluja ym kivaa :D. Tai menet vaan rohkeasti miehesi luo ja vedät siltä housut pois ja otat suihin kunnolla. Kyllä se seksielämä alkaa taas kukoistaa.
Voi kun oliskin noin. Mun libido on tasan nolla, en kaipaa seksiä tai mitään.. mies kaipaa ja taitaa lähteä jos ei homma muutu... pitääkö haluamattoman harrastaa väkisin..? Sekin hajottaa sielua. En voi sille mitään ettei tee mieli enää. 3 pientä lasta on. Tsemppiä ap, ikävä kyllä tuntuu ettei halut useinkaan kohtaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 16:29"]
Otat asian puheeksi. Ostakaa seksileluja ym kivaa :D. Tai menet vaan rohkeasti miehesi luo ja vedät siltä housut pois ja otat suihin kunnolla. Kyllä se seksielämä alkaa taas kukoistaa.
[/quote]
Et selvästikään ymmärrä asiasta yhtään mitään! Kun viimeisestä seksikerrasta on vuosia aikaa, eikä pariskunnalla ole mitään muutakaan läheisyyttä ollut pitkään aikaan, ei sitä seksielämää noin vain herätetä eloon suihin ottamalla! Kyllä ne syyt ovat jossain aivan muualla, eikä niitä voi noi lähestyä, ei niihin muutama seksilelu mitään auta, kun asiasta puhuminenkin on jo vaikeaa.
Lähinnä olisin kaivannut kokemuksia teiltä, jotka olette jo tilanteen hyväksyneet, eli sopeutuneet ajatukseen että teidän parisuhteessanne ei vain harrasteta seksiä, eli miten opitte olemaan asian kanssa sinut? Kauanko meni, että hyväksyitte parisuhteenne tilan? Onhan parisuhde paljon muutakin kuin seksiä ja voi perustua myös ystävyydelle ja sille, että mies ja nainen ovat hyvä tiimi?
t. AP
ennen kuin antaisin itseni "kuolla sisältä" ja hyväksyä seksittömän/läheisyydettömän liiton yrittäisin muuttaa/korjata tilannetta. Jos et pysty asiaa ottamaan puheeksi, näytä miehellesi tämä viesti. Kirjoita kirje..kerro ettet halua painostaa mihinkään, mutta että olet asiaa miettinyt paljon ja tunteita/haluja on. Jos miehesi on sitä mieltä, että ei seksiä enää, niin sitten voit miettiä miten hyväksyä seksitön/läheisyydetön liitto..vai hyväksyäkö?
Elä väheksy yhtään seksin puutetta, kun seksi on hyvin tärkeetä parisuhteessa tai että on tyytyväinen puolin ja toisin tilanteeseen. Jos oikein tulkitsin, niin ei teillä ole muutenkaan läheisyyttä keskenänne?
M39