Lue keskustelun säännöt.
Loppunut ystävyyssuhde harmittaa vielä vuosia myöhemmin, mitä tehdä?
02.08.2015 |
Minulla oli bestis, jonka kanssa jaoimme ilot ja surut aivan ehdoitta melkein 15 vuoden ajan. Aikuistuttuamme tiemme erkanivat, varmaan kumpikin muuttui liikaa. En kokenut enää iloa hänestä ja jatkuva piikittely valinnoistani otti päähän ja pikkuhiljaa kasvoimme erillemme. Nyt vuosikymmen myöhemmin asia vaivaa minua tämän tästä. Ikävöin häntä ja myös sitä, että olisi se yksi rakas ystävä. Aikuisiällä ei ole ollut kovin helppoa hankkia uusia ystävyyssuhteita ja tunnen jääväni paitsi kun olen useimmiten yksin. Emme ole olleet yhteydessä siis vuosiin enkä tiedä hänestä mitään, paitsi sen, että naimisissa on ja mikä koulutus hänellä on. Googlesta ei ole apua. Olen miettinyt pitkään, haluaisitko hänet elämääni ja jos hän olisi sama ihana ihminen kuin silloin ennen, niin totta kai. Mutta jos ei, niin hyödytöntä hänen etsimisensä olisi. Onko joku ottanut vastaavassa tilanteessa yhteyttä ja lämmittänyt välejä uudelleen? Jos, niin miten?
Kommentit (46)
Mulla on hyvä ystävä 20 vuoden takaa. Vaikka se alkoi baaripanosta, meistä tuli ystävät ja tämä kaveri oli aikansa elämäni tärkein ihminen. Sitten tuli muuttoja ja muuta, mä päädyin perustamaan perheen. Yhteydenpito väheni, välillä jopa muutamaan tekstariin vuodessa. Nyt taas nähtiin livenä parin vuoden tauon jälkeen ja ihankuin siinä ei mitään taukoa olisi ollutkaan.
Me vain ajauduttiin erilleen, ei ollut mitään riitaa tai toinen muuttunut liikaa. Ap:n kannattaisi mun mielestä ottaa yhteyttä...sittenpähän sen tietää. Voi olla että ystäväsi nuoren aikuisen pinnallisuus on jo karissut, tai sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota jotenkin yhteyttä häneen!
Minulla oli myös parhaista parhain ystävä ala-asteelta asti aikuisikään saakka, n. 15 vuotta. Ystävyytemme päättyi, kun hän alkoi seurustelemaan erittäin mustasukkaisen miehen kanssa ja minä en pystynyt hyväksymään sitä, että ystäväni jatkuvasti petti lupauksiani koska hänen piti olla miehensä kanssa.
Nyt 4 vuotta myöhemmin ystäväni otti yhteyttä facebookissa ja olen hirveän iloinen siitä! Asia vaivasi minua usein välien katkettua, mutta jotenkin itse en vaan uskaltanut ottaa yhteyttä.
Meillä on vain yksi elämä!
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 11:36"] Oon vaan niin kateellinen välillä niille, joilla on läheinen ystävä, jonka kanssa voi jakaa kaiken. Mullakin joskus oli :(
[/quote]
Ymmärrän, mutta tuo asia ei välttämättä (tai todennäköisesti) muutu, vaikka ottaisit häneen yhteyttä. Tarkoitan siis sitä, että jos otat, niin tee se vasta siinä vaiheessa, kun hyväksyt että, vaikka teistä tulisi uudestaan ystäviä, se ystävyys saattaa olla hyvin erilaista kuin entinen. Tekisit teille molemmille karhunpalveluksen, jos sitten kuitenkin haikailisit jotain syvempää. Jos olet katkera menetetyistä vuosista, se tulee helposti ilmi käytöksestäsi ja alkaa tuntua toisesta painostukselta.
En ole katkera mutta tässä kolmenkymmenen ikävuoden korvilla tuntuu vahvasti siltä, että tämä kortti pitäisi katsoa. Haluaisin vain ikään kuin katsoa, olisiko meillä vielä mahdollisuus. Tiedostan kyllä, että se on jopa epätodennäköistä mutta elämä on niin kovin lyhyt katumiseen ja jahkailuun. Ajattelin, että jos teen jotain, on se hetki nyt. Tai sitten vaikenee iäksi ja jätän asian kohtalon käsiin. Voihan olla, että hän ei edes asu Suomessa. Kun yhtään mitään tietoa ei löydy.
Olen kerran tehnyt sen, että otin yhteyttä ex-ystävään. Meilläkin oli joskus ollut aika, että oltiin hyvin tiiviisti yhdessä, mutta loppuvaiheessa riideltiin paljon. Tämä ystävä oli hyvin suorasanainen vaikkapa ulkonäöstäni rai pukeutumistyylistäni.
Lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen tavattiin minun aloitteestani. Aluksi oli todella kivaa. Sitten sama riitely tuli takaisin eli ihan syystä meillä oli välit aiemminkin katkenneet. Nyt ei olla enää tekemisissä.
Jos oikeasti haluat ottaa yhteyttä, niin mikäs siinä. Toisaalta voi olla niinkin, että ystävyytenne päättyi ihan hyvästä syystä.
Onko jotain tapahtunut tai miksi tämä entinen ystäväsi on tullut mieleesi juuri nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on ollut mielessä aika ajoin, nyt aloitin keskustelun sillä näin hänestä unta viime yönä. Joo, noin voisi käydä meillekin.
Mä olen myös menettänyt kaikki lapsuudenystäväni, mutta ihan oman perseilyni takia. Esitin aina kilttiä ja herttaista, mutta salaa olin aikamoinen ongelmanuori, valehtelin ja varastelin jne. Jossain kohtaa tajusin, etten osaa pyytää anteeksi, olin tehnyt sellaisia asioita joita en halunnut kellekään näille myöntää, mutta ne olivat vaarassa paljastua. Muutin siis toiselle paikkakunnalle ja hävisin kaveriporukastani täysin. Myöhemmin, aikuisena perheenäitinä, palasin takaisin, mutta silloin kaikki muut olivat jo lähteneet maailmalle (kirjaimellisesti, asuvat vähän joka puolella maailmaa). Toisilla kavereillani on ystäviä, jotka ovat tunteneet päiväkodista asti, ja se vähän kirpaisee, on se erilaista kun toinen on vasta aikuisiällä tullut sun elämään. No ei se onneksi kauheasti haittaa, ja itseänihän mä tästä kaikesta syytänkin. Mietin joskus vaan mitäköhän ne musta puhuu, onkohan kaikki mun salaisuudet paljastuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten olen monta kertaa sanonut, niin mitään, kertakaikkiaan ku ry ääni ei löydy Googlesta uudella tai vanhalla nimellä. Ei mitään Fb, linkedin jne. juttuja, ei työ- tai opiskelutietoja. Eli jos nyt siellä on mahdollisesti tämä etsimäni henkilö, niin minun tietoni löytyy Googlesta. Jos siltä tuntuu, niin saa ottaa yhteyttä.
Kiva tää puhelimen sanansyöttö. Eli siis mitään ei Googlesta löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"miesasiat tuntuivat muuttaneet molempia"
Miksi naiset antavat miesten vaikuttaa ystäväsuhteisiinsa? Minä olen menettänyt kaksi bestistä miehille. Molemmat ovat uuden miehen löydettyään katkaisseet kaikki välinsä kaikkiin ystäviin, sukulaisiin, tuttaviin. Toinen ihan ilmoitti asian meille, että haluaa siivota haitalliset asiat elämästään. Ilmeisesti uusi miesystävä on manipuloivaa tyyppiä joka on kääntänyt ystäväni sukuaan ja ystäviään vastaan. Toinen vain vähitellen hiipui elämästämme, esim. alkoi puhua että miesystävän vanhemmat on paremmat kuin omat vanhemmat, muuttivat näiden pihapiiriin omaan taloon ja ilmeisesti uusi miesystävä aina nosti metakan kun näki ystäviään. Aluksi pääsi käymään meillä kylässä, sitten enää saimme mennä siellä käymään, sitten ei vissiin sitäkään.
Eli pikkuisen eri juttu, mutta tosiaan hirmu surullista että ei ole enää sielunsiskoa jonka kanssa voi nauraa vedet silmissä ja jolle soittaa tosihädässä vaikka keskellä yötä.
Sama homma on käynyt minulle aikuisuuden kynnyksellä. Meillä ei ollut mitään draamaa miesasioissa, vaan esim ystäväni alettua seurustelemaan ekaa kertaa muuttui hän todella paljon. Muuttui jotenkin ilottomaksi nipoksi vaikka ovat edelleen yhdessä eli varmaan onnea on. Kartoitti sillä negatiivisuudellaan ja sillä tiellä ollaan edelleen.monesti mietin mitä hänelle kuuluu ja haluaisin nähdä mutta uskallus ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, haluan toivottaa sinulle kaikkea hyvää ja toivon, että saisit yhteyden tähän lapsuudenystävääsi.
Minä olin samassa tilanteessa, mutta tarina ei päättynyt hyvin. Viisi vuotta sitten, ollessani tasan nelikymppinen, aloin etsiä lapsuudenystävääni, jonka kanssa puhuminen ja ajanvietto vain loppui kuin seinään ollessamme 18-19 kesäisiä. Etsin hänen yhteystietojaan kauan, kunnes sain selville että hän oli menehtynyt muutama vuosi aiemmin.
Ap täällä vielä. Mua vaivaa, kun en löydä edes gradutietoja. Omasta tiedekunnasta löytyy mun nimellä graduni mutta hänellä ei. Voisiko muka olla, ettei ole valmistunutkaan? Vähän alkoi mietityttää, jos hänelle on käynyt jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakaan ei ole tällähetkellä yhtään läheistä ystävää, eikä edes miesystävää, lapset, mutsi ja mummoni ainoat ihmiset keiden kanssa tekemisissä, mutta ei heillekkään kaikkea voi jakaa, ei ole sama asia, kuin bestis.
No, jos saan jostain jonkun yhteystiedot, mitä kirjoittaisin? Ja mistä ihmeestä sen saan? Numerotiedustelusta ei saa mitään eikä muitakaan tietoja löydy. En nyt niin hullu ole, että hänen äidilleen tms. laittaisin viestiä. Hänen tietonsa löysin.
No pitäähän sinun itsesi tietää mitä kirjoitat.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 12:21"]
Mulla on hyvä ystävä 20 vuoden takaa. Vaikka se alkoi baaripanosta, meistä tuli ystävät ja tämä kaveri oli aikansa elämäni tärkein ihminen. Sitten tuli muuttoja ja muuta, mä päädyin perustamaan perheen. Yhteydenpito väheni, välillä jopa muutamaan tekstariin vuodessa. Nyt taas nähtiin livenä parin vuoden tauon jälkeen ja ihankuin siinä ei mitään taukoa olisi ollutkaan.
Me vain ajauduttiin erilleen, ei ollut mitään riitaa tai toinen muuttunut liikaa. Ap:n kannattaisi mun mielestä ottaa yhteyttä...sittenpähän sen tietää. Voi olla että ystäväsi nuoren aikuisen pinnallisuus on jo karissut, tai sitten ei.
[/quote]
No ei toi nyt mikään kaverisuhde ole jos se alkaa panosta
Apn tarina voisi olla minun kirjoittamani, hetken jopa mietin voisinko olla tuo ex-ystävä. Samankaltaisuutta on paljon, vuosien ystävyys kariutui aikuisuuden kynnyksellä. Erimielisyydet arvoissa, miesjutuissa jne. Kaipaan ystävääni ajoittain paljonkin, mutta uskallus yhteydenottoon puuttuu. Pelkään pettymystä.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 13:03"]
No, jos saan jostain jonkun yhteystiedot, mitä kirjoittaisin? Ja mistä ihmeestä sen saan? Numerotiedustelusta ei saa mitään eikä muitakaan tietoja löydy. En nyt niin hullu ole, että hänen äidilleen tms. laittaisin viestiä. Hänen tietonsa löysin.
[/quote]
Miksi et kysyisi äidiltä? Myös jollain vanhoilla tutuilla voi olla yhteystiedot.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 12:05"]
En tiedä, mitä tarkoitat idolisoinnilla mutta oli meillä omat riitamme ja isot eroavaisuudet. Tiemme erkanivat, koska sain hänestä vain pahaa mieltä ja hän moitti minua asioista, joilla ei ole mitään merkitystä oikeasti. Siis tyyliin käytin vääriä sanavalintoja tai muuta vastaavaa. Ei hän aiemmin ollut sellainen, jotenkin snobiutui aikuistuessaan. Joten ihan tietoisesti irrottauduin hänen otteestaan ja joskus kun tuli kadulla vastaan, niin käännyin vain pois, ettei tarvitsisi kohdata häntä ja miettiä, miten hän taas mittailee virheitäni ja väärää tapaa moikata. Kuulostaa pahalta mutta aiemmin hän ei ollut tuomitseva tai laskelmoiva. Jotain hänelle tapahtui. Tunteet tulevat pintaan kun edes mietin tuota aikaa.
[/quote]
Eli käytännössä sinä katkaisit välit aiemmin. Silloin on täysin ymmärrettävää, että hän ei ole ottanut yhteyttä sinuun, vaikka olisikin löytänyt yhteystietosi. Hän saattaa hyvinkin odottaa, että sinä olet aloitteellinen, jos haluat ystävyyttä taas jatkaa.
Teillä on nyt kulunut niin paljon aikaa, että rohkeasti vain ota yhteyttä ja ehdota tapaamista. Olette nyt kumpikin vanhempia ja kokeneempia ja voitte ehkä puhua siitä, miten koitte ne ajat kun riitauduitte. Tai sitten keskitytte muistelemaan niitä aikoja, kun oli kivaa yhdessä (ja palaatte riita-asioihin myöhemmin, kun ystävyys on taas pitemmällä). Tai ehkä tapaatte vain kerran ja huomaatte, että oli kiva muistella menneitä, mutta samaa ystävyyttä ei enää voi löytää. Ei voi tietää ennen kuin kokeilet!
Kannustan ottamaan yhteyttä ja katsomaan, miten käy! Ei kuitenkaan kannata heti aloittaa niistä jutuista, jotka edelleen saavat tunteet pintaan, koska niistä on aikaa ja ystävyyden uudelleenlämmittely voi mennä pieleen jos päädytte hetikohta syyttelemään toisianne tylystä kohtelusta.
Mä sanoisin tossa tilanteessa, että olen usein muistellut ja kaivannut yhteisiä aikoja ja haluaisin tietää, mitä hänelle kuuluu. Ja katsoisin, miten menee siitä eteenpäin - löytyykö yhteistä säveltä.