Oliko teidän kouluaikoina tällaista?
-vaatteita ostettiin syksyllä tyyliin 1 pusero ja farkut halvimmasta mahdollisesta paikasta
-reppua ja penalia ei saanut läheskään joka vuosi
-kyniä tms. ei olisi saanut ostaa, muistan varmaan ikuisesti äitini tiuskaisun "siulle kelpaa koulusta annettava kunnan kynä ja kumi"
Kommentit (37)
Vanhemmilta on kyllä typerää säästellä hirveästi lasten hankinnoissa, jos ei tarvitsisi. Meilläkin vanhemmilla oli rahaa kohtalaisen hyvin ja asuntolaina maksettu ennen kuin täyttivät neljääkymmentä. Silti joka asiassa säästeltiin.
Siis koulussa piti aina käyttää koulun suksia ja luistimia. Sisäpelitossut oli tarralenkkarit vaikka opettaja kielsi niiden käytön (ei tarpeeksi tukeva ja pohja värjäsi lattiaa). Isä käski kuluttaa pois kenkien pohjaa, jotta väri loppuisi. Vanhempien jämiä omilta kouluajoilta myös käytettiin. Isältä sai irtolyijykynän, jossa oli paljon paksumpaa lyijyä kuin nykyään käytetään. Mustekynä oli myös joku ballograf 70-luvulta. Ihan hyviä varusteita varmasti, mutta ei lapsia kiinnosta laatu vaan se että on trendikästä.
Kun miettii jälkeenpäin, vanhemmat taisi pistää kouluun ja harrasteisiin ihan mitättömän summan. Hajusteitakin alettiin käyttää vasta kasilla, joten ainakin luokat 1-7 sisälsi lähinnä vaatteet, ruuat, pari vihkoa vuodessa ja pari kynää vuodessa.
Mä sain joka vuosi uuden repun. Se oli niin sanottu periaate ostaa se reppu, jonka jälkeen mentiin ostamaan kaikkia erilaisia kyniä ja muita tarvikkeita.
Näin jälkikäteen ajatellen ei olisi tarvinnut, mutta oli se kivaa "perheaktiviteettiä" joka vuosi ennen koulua kierrellä kaupoissa ja etsiä juuri sitä oikeaa reppua ja kyniä.
Vaatteilla ei koreiltu vielä 80-luvun alussakaan. Näkee sen luokkakuvistakin. Ollaan ankea villapaita päällä, farkut ja menokkaat jalassa, joillain kumpparit. Kyniä oli tarpeeksi ja niitää hajukumejakin. Laukku oli ihan ok, pari vuotta aina sama.
En muista mistä mun vaatteet tuli, lukuunottamatta mutsin ompelemia.
Aika vähän kaupasta kuitenkin, koska olimme köyhiä. Veljeni sai kyllä kaupasta vaatteet, oli ainoa poika(vanhin lapsi), eikä olisi suostunut äidin ompelemiin vaatteisiin. Muistan kun ihastuin hänen uusiin housuihin, ja oivoin että ei rikkoisi niitä vaan saisin perittyä ne. Hänellä kun housut eivät kestäneet, eikä kengät. Muistan äidin tuskailun.
Reppua en saanut joka vuosi, tuskin penaaliakaan. Koulun alussa elokuussa sain aina kivoja kyniä ja kumeja.
Ei mun tytärkään reppua joka vuosi uusi, pelaaleita on sitten tullut useammin ostettua. Ja kynistä ja kumeista ei ole ollut pulaa. Vaatteita yli tarpeiden...
Ei ollut. Reppua ja penaalia ei ostettu joka vuosi, mutta muut kylläkin. Mulla loppui pituuskasvu vasta 15-vuotiaana ja vuodessa kasvoin aina sen verran, että edellisenä syksynä ostetut vaatteet olivat jo liian pieniä. Kynät ja kumit oli aina ihan priimaa, Akateemisesta kirjakaupasta ostettuja. Faija on arkkitehti ja piti tärkeänä, että kaikki kynät ja muut tarvikkeet olivat parasta mahdollista laatua.
-80 syntynyt lama-ajan lapsi niin aika samanlaista oli. Muistan kun menin isommalle yläasteelle kouluun ja siellä oli lapsia, joilla oli hienoja merkkivaatteita. Sitten aikanaan ensimmäisistä kesätyörahoista hankin omia "hienoja" vaatteita. Ei se niin kamalaa ollut, muttei todellakaan mitään kulutusjuhlaa.
80 -luvulla ala-asteella. Ei ollut mitään shoppailukulttuuria olemassa. Pennut päti jollain muulla kuin merkkivaatteilla.
Ihailtiin esim sitä, joka sai ne rummut autotalliinsa.
Itseä harmitti eniten kun kavereilla oli usein paremmat välineet ja kavereiden luo mentiin lähinnä pelaamaan ja muiden vimpaimien mukaan. Meillä oli VIC-20, jolla ei tehnyt mitään. Myöhemmin isä hankki mustavalkonäyttöisen PC:n. Meidän koneella ei voinut edes tulostaa koulutöitä, kun siinä ei saanut valittua fonttia tai tasattua rivejä. Ihan ankea. Kaverin isä omisti kirjapainon ja niillä oli Mac ja kalliit Adoben ohjelmat. He tekivät meille "luokkalehdenkin" siellä painossa.
Kavereilla oli ensin Nintendo, Sega ja Jaguar pelikoneet. Myöhemmin Playstation. Samoin Game Boy. Meillä oli pari tyhmää lautapeliä ja pelikortit ruotsin laivalta. Yläasteella kaveri sai rummut ja toinen sähkökitaran. Meillä oli vanha Landola-kitara, joka oli ihan epävireessä. Nyt myöhemmin kaveri tiesi, että sitä ei saa kuntoon ellei vaihda kieliä. Meille ei ikinä saanut porukkaa tekemään mitään. Masentavaa.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 11:56"]Itseä harmitti eniten kun kavereilla oli usein paremmat välineet ja kavereiden luo mentiin lähinnä pelaamaan ja muiden vimpaimien mukaan. Meillä oli VIC-20, jolla ei tehnyt mitään. Myöhemmin isä hankki mustavalkonäyttöisen PC:n. Meidän koneella ei voinut edes tulostaa koulutöitä, kun siinä ei saanut valittua fonttia tai tasattua rivejä. Ihan ankea. Kaverin isä omisti kirjapainon ja niillä oli Mac ja kalliit Adoben ohjelmat. He tekivät meille "luokkalehdenkin" siellä painossa.
Kavereilla oli ensin Nintendo, Sega ja Jaguar pelikoneet. Myöhemmin Playstation. Samoin Game Boy. Meillä oli pari tyhmää lautapeliä ja pelikortit ruotsin laivalta. Yläasteella kaveri sai rummut ja toinen sähkökitaran. Meillä oli vanha Landola-kitara, joka oli ihan epävireessä. Nyt myöhemmin kaveri tiesi, että sitä ei saa kuntoon ellei vaihda kieliä. Meille ei ikinä saanut porukkaa tekemään mitään. Masentavaa.
[/quote]
Asuitko neukkulassa?
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 11:59"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 11:56"]Itseä harmitti eniten kun kavereilla oli usein paremmat välineet ja kavereiden luo mentiin lähinnä pelaamaan ja muiden vimpaimien mukaan. Meillä oli VIC-20, jolla ei tehnyt mitään. Myöhemmin isä hankki mustavalkonäyttöisen PC:n. Meidän koneella ei voinut edes tulostaa koulutöitä, kun siinä ei saanut valittua fonttia tai tasattua rivejä. Ihan ankea. Kaverin isä omisti kirjapainon ja niillä oli Mac ja kalliit Adoben ohjelmat. He tekivät meille "luokkalehdenkin" siellä painossa. Kavereilla oli ensin Nintendo, Sega ja Jaguar pelikoneet. Myöhemmin Playstation. Samoin Game Boy. Meillä oli pari tyhmää lautapeliä ja pelikortit ruotsin laivalta. Yläasteella kaveri sai rummut ja toinen sähkökitaran. Meillä oli vanha Landola-kitara, joka oli ihan epävireessä. Nyt myöhemmin kaveri tiesi, että sitä ei saa kuntoon ellei vaihda kieliä. Meille ei ikinä saanut porukkaa tekemään mitään. Masentavaa. [/quote] Asuitko neukkulassa?
[/quote]
En vaan Vehmaalla.
Kävin Tiimarista ostamalla pienillä taskurahoillani kyniä ja kumeja. Vaatteita en koulun alkuun saanut, repun tarvittaessa. Minun piti vaatimalla vaatia esim. ekat rintaliivini. Viihdyin koulussa ja pärjäsin hyvin. Koulun aikuiset olivat kivempia kuin vanhempani.
Itse olrn vm.-68 ja eipä todellakaan koreiltu vaatteilla silloin -70 - 80-luvuilla, kun olin koulussa. Tukholmaan jos joskus pääsi, niin siellä ne uusimmat muotivaatteet olivat tarjolla. Suomeen tulivat vasta hyvä jos seuraavana vuonna.
Itse menin koulun läpi repulla ja ah niin muodikkaalla putkikassilla. Köyhiä olimme, vaatteita sai tarpeeseen, ja silloin se muoti tosiaan rantautui tänne jälkijunassa. Kyniä ja muita koulutarpeita ostin joskus Tiimarista omilla vähillä rahoillani.
Joo ja ei. Duunariperheen ainoa lapsi. Lama-aika näkyi kyllä kaikessa paitsi näköjään mun varusteissa...
*vaatteita oli todella paljon. Kaupasta ja kirppiksiltä ostettuja, ja sukulaisilta saatuja. Kengät nahkaisia, saappaita. Yhdet talvilenkkaritkin mutta muuten kengät oli kyllä priimaa. Ja uusia. Muuten ei mitään merkkivaatteita. Kasiluokalla sain pitkään vaatimalla ekat Levis 501:t ja se oli kyllä erityinen tapahtuma...
*kynät ja kumit ja penali ostettiin aina koulun alkuun Tiimarista. Sain itse valita. Ja niitä oli paljon
* joka vuosi uusi reppu, olisiko ollut yksi vuosi että menin kaksi vuotta peräkkäin samalla (oli joku kalliimpi disneyn reppu, jossa mikki hiiri)
Ilmeisesti olen elänyt porvarielämää vaikka ajettiin ladalla ja vanhemmilla oli perus duunarityöt.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 13:06"]
Joo ja ei. Duunariperheen ainoa lapsi. Lama-aika näkyi kyllä kaikessa paitsi näköjään mun varusteissa...
*vaatteita oli todella paljon. Kaupasta ja kirppiksiltä ostettuja, ja sukulaisilta saatuja. Kengät nahkaisia, saappaita. Yhdet talvilenkkaritkin mutta muuten kengät oli kyllä priimaa. Ja uusia. Muuten ei mitään merkkivaatteita. Kasiluokalla sain pitkään vaatimalla ekat Levis 501:t ja se oli kyllä erityinen tapahtuma...
*kynät ja kumit ja penali ostettiin aina koulun alkuun Tiimarista. Sain itse valita. Ja niitä oli paljon
* joka vuosi uusi reppu, olisiko ollut yksi vuosi että menin kaksi vuotta peräkkäin samalla (oli joku kalliimpi disneyn reppu, jossa mikki hiiri)
Ilmeisesti olen elänyt porvarielämää vaikka ajettiin ladalla ja vanhemmilla oli perus duunarityöt.
[/quote]
35 jatkaa... ilmeisesti tää johtuu siitä, että ainakin toisen vanhemman oma suku ja lapsuuden perhe sitä pitkän linjan vähän varakkaampaa sukua, ja molempien vanhempien koulumenestys hyvä ammatinvalinnoista huolimatta. Ja koulunkäyntiä arvostettiin kovasti. Ja silti elettiin sitä lama-aikaa muuten.
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 10:43"]Koulupuku ratkaisisi nämäkin ongelmat.
[/quote]
Ei ratkaisisi koska ne koulupuvut pitää itse ostaa ja rikas ostaa laatumerkkisen ja köyhä halvan Tokmannilta.
Ei ollut. Olen syntynyt vuonna -66, joten aikas vanha olen. Sain kyllä aina uudet koululaukut (ei reppua) joka vuosi. Samoin käytiin ostamassa koulutarvikkeet, kaksikerroksinen puupenaali tulee mieleeen:). Ja tietysti uudet vaatteet. Koulun alkaminen oli tärkeää. Niin toimin myös lastemme kanssa. Jotenkin kiva syystraditio. Lapsenlapsetkin jo samassa meiningissä. Ensimmäinen menee ekalle:).
Vaatteiden ja reppujen osalta joo. Kyniä ostin viikkorahoillani.