Lue keskustelun säännöt.
Petetty luottamus
02.08.2015 |
En tiedä mitä ajatella, enkä keksi muuta tapaa purkaa tuntojani kuin kirjoitella tänne. Mies ei tullut yöksi kotiin, en usko että olisi pettänyt tms. mutta tilanne on se, että meillä on kotona 1,5v taapero ja viikon ikäinen vauva, molemmat kuumeessa ja minä myös flunssassa. Lisäksi sain synnytyksessä pahat repeämät ja sen takia liikkuminen ja imettäminen (vauva syö kauan, joten helpointa on imettää istuen) on vielä hankalaa. Miehen piti lähteä ulos parille kaljalle kaverinsa kanssa, ja sovimme, että on tavoitettavissa puhelimella jos kipeiden lasten kanssa oleminen käy minulle liian hankalaksi, ja että tulee puolenyön jälkeen kotiin. Eilen kun lapsilla rupesi kuume nousemaan hän tarjoutui jäämään kotiin, mutta sanoin että voi mennä muutamaksi tunniksi, kun ei ole käynyt pariin kuukauteen "tuulettumassa", mutta tosiaan varmistin että puhelin olisi päällä ja että tulisi yöksi kotiin jotta jaksaisi aamulla auttaa lasten (lähinnä isomman) kanssa.. Aamulla soittelin perään, ensin mies ei vastannut mutta kun lopulta sain hänet kiinni ja hän oli todella humalassa ja käyttäytyi mielestäni törkeästi. Ei suostunut kertomaan missä oli (paitsi kaupungin) ja sanoi pitävänsä sovituista asioista kiinni ja tulevansa hoitamaan lapsia.. Kysyin häneltä ymmärtääkö hän itse yhtään, että en voi antaa hänen tuossa tilassa hoitaa lapsia, niin vastasi että ymmärtää, ettei lapsia voi humalassa hoitaa, mutta ilmeisesti on kuitenkin sitä mieltä, että on hoitanut velvollisuutensa, koska SUOSTUISI kuitenkin tulemaan lapsia katsomaan.. Tuli kotiin ja tilanne oli lähes kaoottinen kun minä kipeänä yritin vuoronperään saada lapsia rauhoittumaan, kun olin toisen kanssa, niin toinen itki.. Sanoi, että hän ottaa esikoisen ja minä voin keskittyä vauvaan. Vastasin, ettei me tarvita sua tossa kunnossa. Nyt sain tilanteen rauhoittumaan ja molemmat lapset nukkuvat, mutta en tiedä mitä ajatella miehen käytöksestä. Mielestäni luottamus koki kyllä kolauksen. Ei sillä, ettenkö voisi antaa anteeksi humalassa tehtyä töppäystä, mutta kun mietin kokonaisuutena sitä, että hän jätti minut yksin tähän tilanteeseen, pienen vauvan kanssa, niin miten voin jatkossa hyvillä mielin antaa hänen mennä ulos, enkä voi aikuista ihmistä ruveta aina kieltämäänkään, lisäksi on hyvin hankalaa erottaa "viattomat" illanvietot näistä ryyppyreissuista, joita pelkään jo valmiiksi, että kun jo tässä vaiheessa voi olla yhden yön pois, niin miten sitten tulevaisuudessa.. :(
Kommentit (20)
Samaa mieltä edellisen kanssa. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna miehen selvitä ja sen jälkeen juttelette kunnolla. Eipä tuossa muutakaan voi, tehty mikä tehty, mutta toistoa ei tarvitse tulla enää ikinä. Annat miehen selittää törkeä käytöksensä sinulle juurta jaksaen ja annat hänen ihan itse huomata typeryytensä. Sinun ei kannata nyt hissutella lasten kanssa van elätte niin kuin normaalistikin. Miehen tämän päiväinen ja tulevien päivien käytös ratkaisee monta asiaa ja miehen tulee ymmärtää, että et valitettavasti tätä unohda koskaan. Olet tästä lähtien aina hieman varpaillasi miehen juomisen takia. Lapset ovat ok, heistä en kantaisi huolta.
En vielä tämän yhden kerran takia harkitse eroa, mutta mielessä sekin kävi. Tuntuu myös jotenkin ahdistavalta, että vaikka mies jatkaisi noita töppäilyjään, niin en silti haluaisi erota vaikka hän minua satuttaakin. Mutta jos näin käy usein, niin miten voimme olla yhdessä jos en yhtään voi luottaa toiseen? Hän on normaalisti kuitenkin suht hyvä isä ja perus saamaton, mutta kuitenkin rakastava puoliso. Tunnen hänet hyvin, olemme seurustelleet kauan ja hyväksyn hänet vikoineen. Ainoastaan se enemmän kaihertaa, että alkoholi muuttaa hänet aivan eri ihmiseksi. En oikeastaan haluaisi päästää häntä ollenkaan ulos, koska silloin hän olisi aina oma tavallinen ja melko luotettava itsensä. Mutta niinkuin sanoin, en voi aikuista ihmistä ruveta kieltämään ja kaitsemaan enempää kuin jo teen. Ei kyllä käy kateeksi ketään, joka joutuu lasten kanssa painimaan eroajatusten kanssa, toivottavasti oma tilanteeni ei tule menemään siihen.
-ap
Ikävältä tuntuu puolestasi..Jos olisin tilallasi, miettisin tarkasti, haluanko jatkaa yhteiselämää tällaisen ihmisen kanssa.
Miksei vanhat naiset ymmärrä, että naisten tehtävä on olla miehille mieliksi? Itse teen mieheni eteen mitä vain!
N19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 08:48"]
Ei tunnu sopivan mies isäksi, olen pahoillani puolestasi.
[/quote]No mies nyt on jo isä ja ilmeisesti tähän saakka ollut ihan ok isä. Tässä ovat siis lähtökohdat, mutta ap kysyikin mitä tästä eteenpäin. Tällä kirjoittamallasi viestillä ei ollut siis mitään virkaa.
Et voi kieltää häntä menemästä, mutta hän voi itse valita, että pitääkö ryyppyreissujaan niin tärkeinä, että se saa sinut voimaan pahoin, menettämään luottamuksen ja miettimään eroa.
Kertoisin ajatukseni ääneen, hän voi itse tehdä valinnan. Ja mikä ihmeen ajankohta lähteä dokaamaan, kun lapsi on VIIKON ja perheenjäsenet sairaita? Haloo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikon ikäinen EI saa olla kuumeessa-> välittömästi tutkimuksiin!
kiitos vastauksesta numero 4, niin ajattelinkin tehdä. Mies nukkuu nyt sohvalla päätään selväksi, ajattelin jatkaa arkea lasten kanssa normaalisti, mutta hän saa tulla itse juttelemaan kun katsoo sopivaksi. Tiedän vaan, että minulla on tapana antaa hänelle kaikki anteeksi heti, kun hän tulee puhumaan nättejä ja katsoo "koiransilmillä". Ja kyllä minun olisi pitänyt tietää, että näin saattaa käydä, hän teki katoamistempun myös kihlajaispäivänämme ja muutaman kerran muutenkin. Mutta hän juo harvoin, ehkä muutaman kerran vuodessa, niin edelliset kerkeävät aina jotenkin unohtumaan, ja lisäksi ajattelin, että hän lasten takia käyttäytyisi aikuisemmin. Enkä itsekään ole ollut puhdas pulmunen menneisyydessä, vaan on mieskin saanut kestää samanlaista töpeksimistä minun suunnaltani. Se tosin loppui lasten saamiseen, enkä nyt voisi ajatellakaan olevani ilmoittamatta yötä pois. Mutta toisaalta olen ollut kotona jo melkein pari vuotta ja mies ei samalla tavalla ole tottunut siihen, että lapset tosiaan rajoittavat elämää, vaikka hän onkin hoitanut esikoista mielestäni hyvin, niin hänelle ne ajat ovat kuitenkin yleensä ennalta sovittuja tai muuten yleistä auttelemista, eli ei ole oikeastaan kokenut sitä että lasten kanssa ei ole samanlaista vapautta kuin ilman lapsia..
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsipä ap netistä jotakin kirjoituksia miten alkoholi saattaa muuttaa luonnetta joillakin (googleen kirjoitat vaikka alkoholi luonne), niin sieltä löytyy paljon kirjoituksia aiheesta. Poimit niistä parhaimmat, ehkä printtaat tai otat ainakin muistiin ja luetutat miehellä. Nyt tilanne on vielä teillä alussa ja kaikki on luultavasti vielä hoidettavissa, kohta ei enää välttämättä ole. Nosta siis kissa pöydälle ja tee see hyvin kouriintuntuvasti ja niin, että mies tajuaa asian heti. Alkoholiongelma ei ole pieni juttu ja sano miehelle, että jos hän ei suhtaudu asiaan vakavasti, joudut harkitsemaan asumuseroa.
Kirjoita ap nyt myös ylös paperille miehen aikaisemmat kännitöppäykset ja katoamiset. Näin ne näkyvät selkeästi teille molemmille ja painuvat muistiin miehellekin. Miehellesi on nyt oikeasti ongelma alkoholin kanssa ja sitä ei unohtamalla ja anteeksi pyytämällä paranneta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos vastauksista, vastaajalle numero 9, ollaan tästä keskusteltukin pari kertaa, mies kyllä on katuvainen jne., mutta koska hänessä ei ole muuta vikaa ja on tosiaan mielestäni hyvä isä myös, niin en oikein viitsisi tämän takia jättääkään, kun kuitenkin suht harvoin ulkona käy. Toivoisin vain, että voisin luottaa hänen sanomisiinsa.. On tuon luottamuksen kanssa muutama muukin ongelma, kun hän yleensä värittää asioita hieman omalle kannalleen sopiviksi, mutta siihen olen tottunut ja sen hyväksynyt. Ainoastaan tuota on vaikea sulattaa, että sovitaan esim, että yöksi kotiin, mutta sitten ei tulekaan :( Vastaajalle numero 10, vauvalla on antibiootit ja kipulääkitys, ei ole mitään hengenvaaraa ja tilanne ihan ok, mutta toki on itkuinen kun on kipeä. Sama esikoisen kohdalla (paitsi ei antibioottia), vaikka hänellä todennäköisesti onkin vain sama perus flunssa kuin minulla, mutta tarkoitus olisi lähteä tilanteen mukaan lääkäriin hänenkin kanssaan joko päivystykseen jos kovasti pahenee, tai sitten odotellaan maanantaihin ja mennään terveyskeskukseen. Mistä tulikin mieleeni kysyä täysin ohi aiheen, kun tätä perhettä nyt näköjään koetellaan erilaisilla taudeilla, niin vauvahan saa vasta-aineita imetyksen kautta minulta, mutta onko kenelläkään tietoa/kokemusta voisiko se auttaa myös isompaa jos pumppaisin hänelle omaa maitoani, kun meillä on todennäköisesti sama tauti niin saisikohan hän siitä vastustuskykyä?
13 ja 14, kiitos hyvistä vinkeistä! näin teen, olen aiemminkin kirjoittanut ns. päiväkirjaan miehen töppäilyistä, mutta jotenkin aina sitten kun edellisestä kerrasta on esim. puoli vuotta-vuosi, niin tuntuu, että mieluummin heitän roskiin kyseiset kirjoitukset kun niitä lukemalla vain pahoitan mieleni uudelleen ja uudelleen, kai sitä aina jaksaa uskoa, ettei seuraavaa kertaa enää tule. Mutta nyt kun on tosiaan lapsetkin jo tehty, niin täytyy viisastua ja olla tarkempi, muistaa myös ne ikävät asiat vaikka tahtoisi unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut juurikaan tilannetajua ja kokonaisuuden hahmottamista kummallakaan. Itse olisin naisena sanonut, että mies vois mennä joskus toiste vähän paremmalla ajalla. Mies taas oli tosi tökerö, jotenkin lapsellinen.
Mulla on myös itselläni ollut ongelmia alkoholin kanssa aiemmin, joten luulen tunnistavani alkoholismin piirteitä aika hyvin. Miehellä ei mitään muuta siihen viittaavaa ole, hän juo usein esimerkiksi vain yhden oluen vaikka kaapissa olisi korillinen. Hän ei yleensä halua enempää kuin 1-2 juomaa. Näin myös silloin, kun olemme yhdessä esimerkiksi juhlissa, joissa on juomatarjoilu, monesti itse otan jopa enemmän kuin hän. Lasten saamisen jälkeen olen tietty pysynyt itsekin aika pitkälle 0-linjalla oman historiani tietäen, ja vaikka pari kertaa olenkin ottanut reilummin, mutta silti olen kyllä aina pystynyt olemaan kotona sovitusti, yleensä puolenyön aikaan. Mutta jossain siinä välissä, kun hän ottaakin kavereiden kanssa muutaman "harmittoman" oluen liikaa, tapahtuu muutos, ja hänestä tulee vastuuton ja hän menettää kaiken ymmärryksensä, pari kertaa olen hänen kanssaan puhelimessa jutellut kun on ollut humalassa, ja silloin tuntuu kuin olisi tekemisissä jonkun täysin tuntemattoman kanssa. Sekin minua vaivaa, että silloin hänellä tuntuu olevan paljon sovinistisia ja rasistisia näkemyksiä, vaikka normaalisti on aika säyseä ja ymmärtäväinen.
Kirjoitat ettet halua erota muttet voi sietää tälläistä käytöstäkään. Nyt on niin, että sinä itse laitat rajat sille miten sinua voi kohdella. Sinä itse määrittelet myös sen millaista elämää haluat tai pystyt sietämään kun vaakakupin toisella puolella on "ihan ok ja kiltti perusmies". Toista et voi muuttaa etkä hänen käytöstäänkään, sen muutoksen tarve pitää nousta miehestä itsestään, vakava keskustelu on kuitenkin paikallaan. Eli kaikki langat oman ja lastesi elämän suhteen ovat sinulla. Se että mies lähtee ylipäätään ryyppäämään jos kotona on tuo tilanne minkä kuvasit kertoo valitettavasti omaa kieltään miehen keskenkasvuisuudesta.ja omasta kokemuksesta voin kertoa että valitettavan harvoin mies aikuistuu noista lähtökohdista riittävästi. Toivon sinulle viisautta pohtia oman elämäsi parasta.
Fiksu mies ei olisi tuossa tilanteessa lähtenyt ryyppäämään vaikka luvan olisi saanutkin.Fiksu mies olisi ajatellut että kerkeehän sitä ryypätä myöhemminkin.Kaikkee te naiset kattelette ja siedätte.
Kiitos vastauksesta 19, olet oikeassa, että langat parisuhteen osalta ovat minulla. Onneksi emme vielä ole "eron partaalla", mutta tuli kyllä tässä sitäkin mietittyä, vaikka en eroa missään nimessä haluakaan. Yksi tekijä on myös se, että mieheni on mielestäni hyvä isä, koska hän jaksaa sen mitä itse en aina jaksa - viihdyttää lapsia. Hän leikkii ja saa esikoisen nauramaan ja osaa myös hoitaa vauvaa. Mutta hän ei ole mielestäni tarpeeksi vastuullinen hoitaakseen lapsia yksin - hän osaa kyllä perusasiat, vaipanvaihdot yms. mutta hampaat saattaisivat jäädä pesemättä, vitamiinit syömättä ja ruoka haettaisiin mäkkäristä. Näin siis siinä tapauksessa, jos en itse olisi valvomassa ja "käskyttämässä", eli ero olisi siinäkin mielessä vaikea, etten uskaltaisi luottaa pieniä lapsia hänen itsenäiseen hoitoonsa useaksi päiväksi, niinkuin varmaan tulisi tapahtumaan jos eroaisimme ja tulisi sopimukset lasten tapaamisista.
"Se että mies lähtee ylipäätään ryyppäämään jos kotona on tuo tilanne minkä kuvasit kertoo valitettavasti omaa kieltään miehen keskenkasvuisuudesta.ja omasta kokemuksesta voin kertoa että valitettavan harvoin mies aikuistuu noista lähtökohdista riittävästi." tuo oli mielestäni hyvin sanottu, sillä itse mietin tällä hetkellä eniten sitä, oliko miehen käytös tosiaan niin huonoa kuin miltä minusta tuntuu, vai olenko itse vain "turhasta nillittävä akka". Välillä on hankalaa hahmottaa asioita läheltä, varsinkin kun on niin monta tekijää vaikuttamassa samaan aikaan. Mutta kyllä itsekin kallistun sille kannalle, että ei järkevä mies olisi käyttäytynyt noin. Ja tarkoitus siis ei (hänelläkään?) alunperin ollut lähteä juomaan, vaan käydä ravintolassa illalla parilla lasillisella juttelemassa erään ystävänsä kanssa, josta on myös tulossa pian isä. Siksi en tahtonut kieltää häntä menemästä, oletin tosiaan, että muutaman oluen juotuaan olisi tullut viimeistään puolenyön aikoihin kotiin. En tiedä, miten illanvietto päättyi miten päättyi, mutta mies valottanee asiaa selvittyään.
Ei tunnu sopivan mies isäksi, olen pahoillani puolestasi.