Sotaja pandemia ovat valitettavia, mutta suuri joukko tarvitsee kasvaakseen epävarmuutta

Nyt on paljon ihmisiä, joilla on paljon oikeuksia ja vähän velvollisuuksia. He oikeuttavat itsensä kokemaan milloin kiusaamista, milloin väkivallan uhkaa ja lähes aina liikaa paineita. He väsyvät, valittavat, nirsoilevat, vaativat ja ahdistuvat. Heillä ei ole todellisia mittasuhteita asioissa eikä vähäistäkään pettymyksen tai ikävän tunteen tai paineen sietokykyä. He odottavat, että joku tulee ja korjaa epäkohdan sellaisen ilmaantuessa. Heillä on suuri suu, kova ääni, valtavasti vaatimuksia olettamuksista puhumattakaan eikä lainkaan velvollisuuksia. Mikään yhteiskunta ei kestä suurempaa joukkoa sellaisia loisia.
Nämä käynnissä olevat kriisit ovat jo sellaisenaan näille terveellisiä, mutta talouden sakatessa tilanne muuttuu heidän kasvamisen kannaltaan suotuisaksi. Jos ja toivottavasti kun tulee aika, jolloin jokaisen on otettava vastuuta itsestään, selviämisestään ja jopa hengissä pysymisestään ja tehtävä paljon töitä ja osattava paljon taitoja sen eteen, näidenkin kasvaminen alkaa tai sitten ei selviä.

Kaikissa asioissa on siis kääntöpuolia. Nämä kriisit voivat parantaa tulevaisuutta ja opettaa. Kovan kautta, mutta aina ne pehmeät keinot eivät riitä.

Jotenkin ajatus vegestä kasvattamassa itselleen porkkanaa makuuhuoneen kaapissa laittaa hymyn huulille.