Minkäläisen elokuvan sinun viimeisestä vuodesta saisi tehtyä?

Great Escape. Avioero noin 20 vuoden jälkeen. 

Big. Painoa tullut 13 kg lisää.

Tragikomedian, ihan kuin kaikista muistakin vuosistani...

Työtön nelikymppinen hakee töitä, mutta ei pääse koko vuonna kuin yhteen haastatteluun, eikä sitäkään paikkaa saa. Kiertelee kirpputoreja, syö salaattia ja broilerifileitä ja juo samppanjaa terassilla miesystävänsä kanssa. Pääsee ulkomaanmatkalle Tallinnaan. Sitten tulee tummempia sävyjä: Kotiin tulee vesivuoto ja remontti. Muutamien viikkojen raastava epätoivo laukeaa siihen, kun vakuutus korvaakin kaiken. Loppuhuipennuksena hän pääsee opiskelemaan uutta tutkintoa uudelle alalle. Elämä näyttää jälleen valoisalta, loppu hyvin, kaikki hyvin.

23-vuotias avoliitossa elävä opiskelijanainen räpistelee läpi pitkän harjoitteluista koostuvan vuoden. Välillä käydään harjoittelussa myös ulkomailla parin kuukauden ajan. Stressi-itkuilta ja unettomilta öiltä ei vältytä. Mielessä pyörivät elämän oikean suunnan etsiminen ja löytäminen, nykyisten valintojen kyseenalaistaminen, suhteen syveneminen ja järjestötoiminna kuohut ja nolot tilanteet. Elokuva loppuu sateiseen kesään, jolloin istutaan mökin tuvassa katsellen tv-sarjaa. Levätään seuraavaa vuotta varten.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 10:44"]Ap:n elokuva olisi puuduttavan tylsä henkilö draama, jonka loppuhuipennus olisi päähenkilön sairastuminen loppuelämäkseen.
[/quote]mihin päähenkilö sairastuu?

Kasvukertomus perheenäidistä, joka vihdoin saa koko vuodeksi opettajan töitä ja valvontaluokakseen maailman ihanimman teiniporukan. Päähenkilö kipuilee työn ja perheen ristiaallokossa ja kokee oppilaidensa kautta elämän huippuja ja aallonpohjia. Syvissä vesissä uidaan keskitalvella, kun odotettu raskaus päättyy keskenmenoon. Lopussa päähenkilö on kuitenkin taas raskaana ja uuden lukuvuoden alkaessa käy haikein mielin hyvästelemässä oppilaansa. 

Kaurismäen maisema, lokakuu, sateinen pimeys.

Aika kivan draaman kaaren siihen saisi. Alussa olisi toivottomuuden suossa märkänä rättinä laahustava yksinäinen äiti lapsilaumansa kanssa, paljon sairautta ja lopun alun tuntua. Lopussa melkein kaikki olisi päälaellaan ihanasti, tahdonvoimalla. Siitä tulisi perheen selviytymistarina, jolla voisi itkettää niitä, jotka kaipaavat onnellisia loppuja. Sivujuonena myös lasten onnistumisia yksi toisensa jälkeen.

Jos pystyt kuvittelemaan millainen olisi Kaurismäen ohjaama Mission Impossible, jossa pääosassa nainen, niin aika läheltä liippaisi. Totuutta ette uskoisi, elän kahta elämää.

Surullinen draama. Tylsä. Vihastuttava kun päähenkilö ei saa itseänsä niskasta kiinni vaikka toivoa ja kirkastusta puolessa välissä onkin näkösällä, mutta sitten mokaa senkin.

Kiireisen citynaisen ihmissuhdedraama, jossa tosirakkaus voittaa.