Onko muita jotka eivät erityisemmin pidä ihmisistä?

Täällä samanlainen. Olen 41-vuotias erakko-vanhapiika, omasta tahdostani tällainen. En vaan jaksa ihmisten seuraa, se väsyttää minua. Tästä syystä miehen ja/tai lasten hankkiminen ei ole koskaan tullut kyseeseen.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 22:16"]Pidän ihmisistä muuten, mutta väsyn nopeasti ja tavallaan toivon ettei tarvitsisi nähdä ketään, vaikka olen hakeutunut myös kaikenlaisiin sosiaalisiin vapaaehtoistöihin ja muuhun.

-Mies 29v + 1v-
[/quote]

Onko sinullakin Asperger? Mietin vain kun muistaakseni luin jotakin sellaista, mutta en tiedä oliko se vitsi. -15

En pidä supersosiaalisista,puheliaista ihmisistä.Ahdistun ja jättäydyn ulkopuoliseksi itseäni puheliaimpien ihmsten kanssa.En halua huutaa ihmisten kanssa kilpaa,enkä repiä omaa puheenvuoroa päälle puhumalla.Nautin kyllä ystävieni seurasta ja joudun myös töissä kohdata ihmisiä päivittäin ja sosiaalisuuden tarpeeni täyttyy työpäivän aikana.

Pidän kunnon keskustelusta,mutta tunnen usein olevani outolintu,kun ystäväni eivät halua keskustella samoista asioista kun minä.On mukava keskustella ulkonäköön,shoppailuun tai lapsiin liittyvistä asioista,mutta kaipaan vastapainoksi myös ajankohtaisista asioista puhumista...yhteiskunnalliset asiat,historia,vieraat kulttuurit,politiikka..Ylipäätään luen paljon,tykkään dokumenteista,ja luen päivän tapahtumat moneen kertaa.Viihdyn paljon yksinäni ja omissa ajatuksissani.Olen tylsimys.

En pidä ihmisistä juurikaan. Joidenkin kanssa on mukava keskustella (jostain oikeasta asiasta, ei mistään somevouhotuksista, näyttelijöistä tms.), mutta en välttämättä silti pidä heistä. Yleensä en pidäkään heistä ihmisinä, mutta jostain tietystä aiheesta keskusteltaessa ovat hyvää seuraa. Mieluiten vietän aikaa yksin tai vaimoni kanssa. Lapsistani pidän myös. Välillä haluan olla tosin erossa heistäkin ja poistun esimerkiksi telttailemaan ja kalastamaan 3-7 yöksi yksinäni johonkin Lapin tai Kainuun metsiin ja tuntureille. Parasta  minusta on olla yksin ja kirjoittaa, piirtää, lukea tai kalastaa.

Mulla aika sama kanssa. Esimerkiksi juuri jotain Facebookia en jaksa ollenkaan, kun ärsyttää se ihmisten kilometrien päähän paistava turhamaisuus, pinnallisuus ja itsekeskeisyys. Smalltalkikin on enimmäkseen tuskaa, ja juuri tuota yhteiskunnan pakkososiaalisuutta kaikkine rasittavine kaavoineen vihaan yli kaiken. MUTTA samalla koen oloni kaikesta tuosta ulkopuolisena usein yksinäiseksi, ja haaveilen jatkuvasti sellaisesta sielunkumppanista, jonka kanssa voisi olla reilusti oma itsensä ilman pinnallista on sanahelinää. Rasittavaa olla tällainen.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 22:38"]Pidän kunnon keskustelusta,mutta tunnen usein olevani outolintu,kun ystäväni eivät halua keskustella samoista asioista kun minä.On mukava keskustella ulkonäköön,shoppailuun tai lapsiin liittyvistä asioista,mutta kaipaan vastapainoksi myös ajankohtaisista asioista puhumista...yhteiskunnalliset asiat,historia,vieraat kulttuurit,politiikka..[/quote]

Tämä! Missä tällaisista asioista keskustelevia ihmisiä on? Minua ei kiinnosta yhtään, kuka oli kenenkin kanssa viime vuonna, kuka on eronnut kenestäkin ja miksi Mikko Leppilampi erosi/avioitui/teki jotain muuta, mitä ihmiset tekee. Tuntuu vain, että jos haluaa tehdä muuta kuin kertoa itsestään tai juoruta yhteisistä tutuista tai tuntemattomista, keskustelukumppania ei löydy. Pitäisikö muutaa pääkaupunkiseudulle, jossa on enemmän ihmisiä ja siten todennäköisemmin myös kaltaisiani?

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 22:38"]

En pidä supersosiaalisista,puheliaista ihmisistä.Ahdistun ja jättäydyn ulkopuoliseksi itseäni puheliaimpien ihmsten kanssa.En halua huutaa ihmisten kanssa kilpaa,enkä repiä omaa puheenvuoroa päälle puhumalla.Nautin kyllä ystävieni seurasta ja joudun myös töissä kohdata ihmisiä päivittäin ja sosiaalisuuden tarpeeni täyttyy työpäivän aikana.

Pidän kunnon keskustelusta,mutta tunnen usein olevani outolintu,kun ystäväni eivät halua keskustella samoista asioista kun minä.On mukava keskustella ulkonäköön,shoppailuun tai lapsiin liittyvistä asioista,mutta kaipaan vastapainoksi myös ajankohtaisista asioista puhumista...yhteiskunnalliset asiat,historia,vieraat kulttuurit,politiikka..Ylipäätään luen paljon,tykkään dokumenteista,ja luen päivän tapahtumat moneen kertaa.Viihdyn paljon yksinäni ja omissa ajatuksissani.Olen tylsimys.

[/quote]

Et ole. Olet ihminen, jollaisen kanssa voisin jaksaa olla tekemisissä.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 22:46"]

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 22:38"]Pidän kunnon keskustelusta,mutta tunnen usein olevani outolintu,kun ystäväni eivät halua keskustella samoista asioista kun minä.On mukava keskustella ulkonäköön,shoppailuun tai lapsiin liittyvistä asioista,mutta kaipaan vastapainoksi myös ajankohtaisista asioista puhumista...yhteiskunnalliset asiat,historia,vieraat kulttuurit,politiikka..[/quote]

Tämä! Missä tällaisista asioista keskustelevia ihmisiä on? Minua ei kiinnosta yhtään, kuka oli kenenkin kanssa viime vuonna, kuka on eronnut kenestäkin ja miksi Mikko Leppilampi erosi/avioitui/teki jotain muuta, mitä ihmiset tekee. Tuntuu vain, että jos haluaa tehdä muuta kuin kertoa itsestään tai juoruta yhteisistä tutuista tai tuntemattomista, keskustelukumppania ei löydy. Pitäisikö muutaa pääkaupunkiseudulle, jossa on enemmän ihmisiä ja siten todennäköisemmin myös kaltaisiani?

[/quote]

Minä voin lukea ihmisten tekemisistä, mutta en kyllä jaksaisi keskustella niistä. Olisi jotenkin noloakin jauhaa jostain julkkiksesta.

Pk-seudulla on suht helppoa olla ainakin nyksin.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 22:13"]Jaksan ihmisiä töissä (olen sh) ja kotiin tultuani olen niin poikki. Kaikista kauheinta on jos pitää esim lähteä johonkin kaupungille ihmisten ilmoille. Ei jaksa. Tykkään muutenkin tosi paljon olla itsekseni.
[/quote]
Sama juttu. En ymmärrä miten olen ammattiini päätynyt. Olen hyvä ja pidetty työssäni, mutta se vie kaiken voiman.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 22:20"]

Inhoan suurinta osaa ihmisistä, koska ihmiset nyt vaan ovat niin rajattoman tyhmiä. Ennen tyhmyyttä ei niin helposti huomannut, mutta nyt some-aikakaudella se tulee niin helposti esiin. Sukulaisia en voi sietää, muutama hyvä ystävä mulla on ja tietysti oma rakas perhe, ne riittää mulle mainiosti. Inhoan tätä nykyajan pakkososiaalisuutta.

[/quote]

Ihmiset tekevät täysin metsään meneviä lausuntoja toisista ihmisistä. Ei malteta kuunnella, tungetaan omia olettamuksia. Mitä järkeä nähdä, eiväthän he silloin minun kanssani seurustele, vaan jonkin roolihahmon. Ongelma on oikein korostunut kotiäitinä. Milloin sitä on kuulemma kotiorja, milloin makaan päivät. Jotain hysteeristä sieltä yleensä tulee. Näitä rooleja pitäisi näytellä, tai rimpuilla niistä irti. Ei kiinnosta. 

Joko some-aikakausi on tehnyt ihmisistä lyhytjännitteisiä, eikä ihmisiä jakseta nähdä enää persoonina. Tai sitten some-aikakausi on vain tuonut paremmin ilmi tätä käytöstä: ihmiset rohkeammin julkaisevat tyhmän päänsä ihmisten ilmoille.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 22:25"]

Haaveilen naisista ja seksistä, mutta livenä en yhtään jaksa naisten seuraa. Yleensä niillä on niin epäkiinnostavat jutut, enkä osaa tai jaksa teeskennellä kiinnostunutta. Tälläkin palstalla olen jonkun masokismin vuoksi. T: Lassukka

[/quote]

Veikkaan oikeaksi syyksi ennemminkin sadismia.

On kahdenlaisia ihmisiä jotka eivät voi sietää ihmisiä:

1) Ne jotka ovat liian älykkäitä, empaattisia tai moraalisia ja siten pettyvät ja ulkopuolistuvat.

2) Ne jotka ovat sosiaalisesti lahjattomia lassukoita jotka ovat katkeria siitä ettei muut ihmiset ole olemassa vain heitä varten eikä anna kaikkea mitä itse keksii haluta. Nää yleensä trollailee netissä eivätkä ikinä tajua omaa vajavaisuuttaan. Sinä kuulut siihen ilmiöön miksi minä en pidä ihmisistä.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 22:13"]

Jaksan ihmisiä töissä (olen sh) ja kotiin tultuani olen niin poikki. Kaikista kauheinta on jos pitää esim lähteä johonkin kaupungille ihmisten ilmoille. Ei jaksa. Tykkään muutenkin tosi paljon olla itsekseni.

[/quote]

sama täällä. Opettaja olen. Väsyy päivässä siihen rumbaan. Pienet lapset kotona. Siinä säätöä. Harmittaa, kun en ole sosiaalinen, kun siitä voisi saada energiaa. Ja toisaalta koen juuri niin kuin ap, että ei jaksa kiinnostaa...tai kyllä..ja ei. Jos saisi sellaisia rentoja hetkiä eikä tarvitsisi järkkäillä. 

Enkä ymmärrä miksi tulee huono omatunto siitä, että viihdyn itsekseni. Onko se tämä sosiaalisuutta painottava maailma? Ja toisaalta olen oikein tyytyväinen omissa oloissani ja huithait maailmanmenosta.

Mukava nähdä etten ole ajatusteni kanssa yksin, noin monta samoin ajattelevaa! Vihaan sukulaisiani enkä oikein jaksa ketään muitakaan ihmisiä, monista ihmisistä kuoriutunut esiin niin ärsyttäviä piirteitä, etenkin teeskentely, epärehellisyys ja hyväksikäyttö ovat tehneet minusta ihmisvihaajan. Lisäksi ihan vaan ihmisten tyhmyys saa niskakarvat pystyyn.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 22:53"]

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 22:25"]

Haaveilen naisista ja seksistä, mutta livenä en yhtään jaksa naisten seuraa. Yleensä niillä on niin epäkiinnostavat jutut, enkä osaa tai jaksa teeskennellä kiinnostunutta. Tälläkin palstalla olen jonkun masokismin vuoksi. T: Lassukka

[/quote]

Veikkaan oikeaksi syyksi ennemminkin sadismia.

On kahdenlaisia ihmisiä jotka eivät voi sietää ihmisiä:

1) Ne jotka ovat liian älykkäitä, empaattisia tai moraalisia ja siten pettyvät ja ulkopuolistuvat.

2) Ne jotka ovat sosiaalisesti lahjattomia lassukoita jotka ovat katkeria siitä ettei muut ihmiset ole olemassa vain heitä varten eikä anna kaikkea mitä itse keksii haluta. Nää yleensä trollailee netissä eivätkä ikinä tajua omaa vajavaisuuttaan. Sinä kuulut siihen ilmiöön miksi minä en pidä ihmisistä.

[/quote]

Anna kun arvaan. Itsesi luet tuohon ensimmäiseen kategoriaan "liian älykkäät, empaattiset  ja muutenkin liian paljon muita ihmisiä paremmat". Kas kummaa.

En minäkään jaksa ihmisiä määrääni enempää. Enkä jaksa jutella kuin hetken, kunnes kiintiö tulee täyteen.

Mies nyt onneksi osaa olla useimmiten hiljaa. Meillä ei se hiljaisuus, "omien juttujen tekeminen" tunnu sellaiselta painostavalta. Jotkut ihmiset ahdistuu siitä, ettei jutella. Meillä voi mennä parin tunnin ajomatkakin ihan vain musiikkia kuunnellen ja ehkä voi kysyä toiselta, että josko olisi kahvitauon paikka.

Mä olisin onnellisin ehkä mökillä, melkein suurimman osan ajasta yksinäni. Toinen olisi sitten iso tupa jossain maalla, ja naapurin valot näkyisi paljon kauempana.

Mua huvittaa eniten ne supersosiaaliset ihmiset joita NIIN RIEPOO JA RISOO se, että ihan tarkoituksella superepäsosiaalistun heidän läsnäollessaan. Toki siis tervehdin ja kysyn mitä kuuluu, mutta mua ei vaan mitenkään kiinnosta jatkaa sitä juttelua sen enempää ja siitäkös ne sosiaaliset riemastuu.

Mun akut latautuu kun olen yksin. Ymmärrän toki ihmisiä, jotka tarvitsevat latautuakseen 50 hengen bileet.

Eniten ärsyttää se, kun suurin osa ihmisistä ei ole johdonmukaisia; sanovat toisin ja tekevät toisin tai sitten muuttavat mielipiteitään jatkuvasti. En myöskään pidä siitä, että asioita sanotaan kierrellen ja epäsuorasti, vaikka ne olisivat tärkeitä ja hyvä sanoa suoraan.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 22:38"]

.On mukava keskustella ulkonäköön,shoppailuun tai lapsiin liittyvistä asioista,mutta kaipaan vastapainoksi myös ajankohtaisista asioista puhumista...yhteiskunnalliset asiat,historia,vieraat kulttuurit,politiikka..Ylipäätään luen paljon,tykkään dokumenteista,ja luen päivän tapahtumat moneen kertaa.

[/quote]

Joo, lapsista tai vaikka ihan siivouksestakin on kiva keskustella joskus, mutta en jaksa sitä tyyliä, miten niistä puhutaan. Sotketaan ihmisten väliset suhteet triviaaleihin asioihin, vertaillaan. 

Esim. Menen kylään. Kutsuja alkaa jo ovella tuomaan ilmi, kuinka iloiseksi varmasti tulen huomatessani kuinka likaista heillä on. En ymmärrä a) miksi minua kiinnostaisi keskittyä toisen kodin oletettuun likaisuuteen kun olen nyt vapaalla kodinhuollosta b) jos huomaisin siisteystason, miten se liittyisi omaan onnellisuuteeni suhteessa oman kotini siisteystasoon c) miehelleni ei sanota noin, vain minut tungetaan tuohon rooliin. Keski-ikäinen nainen typistetään, vielä enemmän kun tulee äidiksi. Seksistisyys on turn-off ystävyyssuhteissa. (se aiempi kotiäiti)

En pidä ihmisistä Suomessa, jossain vaiheessa kanssakäyminen heidän kanssaan menee jotenkin raskaaksi ja jää sellainen huono tunne keskustelusta. Asuinmaassani Saksassa ihmiset keskustelevat jotenkin kepeästi ja leppoisasti, ei yhtään tule tunnetta, että olet huonompi tmv. heidän kanssaan eikä mikään asia jää painamaan mieltä keskustelutuokion jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 22:20"]Inhoan suurinta osaa ihmisistä, koska ihmiset nyt vaan ovat niin rajattoman tyhmiä. Ennen tyhmyyttä ei niin helposti huomannut, mutta nyt some-aikakaudella se tulee niin helposti esiin. Sukulaisia en voi sietää, muutama hyvä ystävä mulla on ja tietysti oma rakas perhe, ne riittää mulle mainiosti. Inhoan tätä nykyajan pakkososiaalisuutta.
[/quote]
Samoin minä. Someen muuten kannattaa mennä just siksi että siellä erottuu ja jää muistiin ne jotka ovat tyhmiä ja pinnallisia ja ne, jotka pohdiskelevat ja lukevat syvällisempiä. Kannattaa tosiaan vakoilla ihmisten Facebook- ja Instagramprofiileja.

Samat ajatukset. Minäkään en tykkää ihmisistä. Tunnen yksinäiseksi oloni, kun munkaltaisia ihmisiä ei taida löytyä mistään. Viihdyn tietyn aikaa itsekseni (päivä pari menee), mutta valitettavasti kaipaan kuitenkin seuraa pidemmän päälle. Vihaan sitä, miten ihmiset kohtelevat eläimiä ja muita ihmisiä. Tietyistä ihmisistä joita luulin ystävikseni, on paljastunut katkeruutta, kateutta(?), arvostelua, kritisointia, vähättelyä,  ahneutta ja valehtelua minua kohtaan. Olen kyllä jo aikaisemminkin todennut monen ihmisen olevan kuvailemani kaltainen. Minua on helppo kohdella väärin ja kiusata, koska olen niin kiltti. En silti ole tyhmä, vaan paljon älykkäämpi ja syvällisempi kuin yksikään jonka tunnen. Uskon, että elän väärien (massan) ihmisten ympäröimänä. Siksi elämä ahdistaa ja vaikuttaa niin julmalta.