Miksi jäit hoitovapaalle?

Tuli lapsi?? Riittääkö syyksi?

Rakastan lapsiani ja perhe on tärkeintä mitä minulla on. Teen työtä perheeni vuoksi.

hoitovapaan pituuteen vaikutti se, että meilläpäin hoitopaikkoja on jaossa vain syksyllä, joten vaihtoehdot oli joko 1½ vuotiaana tai 2½ vuotaiaana hoitoon. Valitsin ensimmäisen, koska olen sivusta katsellut miten vaikeaa lähes 3 vuotiaan on sopeutua päivähoitoon.

ja mieluummin jäin lapsen kanssa kotiin!

Ensisijainen syy on tietysti lapsen etu. On vielä ihan liian pieni hoitoon ja on ongelmia esim nukkumisen ja syömisen kanssa vielä.

Ystäväni, jotka päiväkodeissa ovat töissä, aina sanovat hoida kotona. Päiväkoti ei oikeasti ole pienelle hyvä paikka. Hoitajilla ei pakolla riitä sitä syliä ja aikaa kaikille lapsille niin paljon kuin he sitä tarvitsevat.



Ja mä haluan hoitaa lapseni kotona, tehdä kaikkea kivaa heidän kanssa. Meillä on paljon yhteistä aikaa ja mukavaa aikaa kun äiti ei ole väsynyt. Isikin on tyytyväinen kun tietää miten lapset hoidetaan =)

Jäin hoitovapaalle, koska



- Lainsäätäjän suoma mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan omaa lasta. Esikoisen kanssa kaikki on uutta ja ihmeellistä. Siitä haluan nauttia ainakin siihen asti kun lapsi täyttää 1,5 v. Mukavaa, kun ei ole kiire. Rauhalliset aamut ja leppoisat päivät. Kodin, päiväkodin ja työn välillä ehtii juosta monta vuotta kuitenkin.



- Mahdollisuus hoitovapaan turvin pitää breikkiä työelämästä. Vaatisi todella vahvaa selkärankaa heittäytyä " vapaalle" ilman perusteltua syytä.



Mietin ennakkoon



- Taloudellista pärjäämistä: Pärjää yhden tuloilla jos on valmis tinkimään joistakin asioista. Mitä perhe arvottaa?



- Miltä näytän työnantajan silmissä hoitovapaan jälkeen? Sitä en vielä tiedä.



- Jaksanko olla kotona lapsen kanssa? Töissä jossain määrin pääsisi helpommalla. Lapsen tarpeet tulevat aina ensin. Töissä voi olla itsekäs :)

Itselle oli tärkeää saada olla välillä pois työn hälinästä ja ladata akkuja kotona.

liian pieni tekemään pitkää päivää päivähoidossa. Nyt kun lapsi on 2,5 vee, on ruvennut tuntumaan että se pärjäis puolipäivähoidossa jo. Mutta hassua kyllä en malta laittaa hoitoon koska lapsi tuntuu olevan niin varauksettoman onnellinen. Ajattelen, että jos joku on tässä maailmassa kerrankin noin iloinen ja onnellinen, haluan mahdollistaa sen niin pitkään kuin pystyn.



Paljosta on tietysti joudutta luopumaan ja rahatilanne kyrsii jatkuvasti.

järkevältä viedä esikoista hoitoon vain puoleksi vuodeksi ja toisaalta olisiko työnantajankaan kannalta ollut kiva.

menemään hoitoon. Esikoisen kanssa.



Sitten kun tuli kuopus, rupesi tuntumaan, että minä en edes halua enää töihin! Siellä on hirveät saneeraukset menossa ja tappava työtahti ja minulla oli vuosikausien uraputki takana. Hurahdin tähän kotonaolon rentouteen! Ja mies kannusti jäämään, eikä meillä ole taloudellisesti mitään väliä, vaikken ikinä menisi takaisin.