Jos menen toiseen huoneeseen ja laitan oven kiinni, mies tulee hetken päästä katsomaan mitä teen

Jos vessaan tulee niin kysy et tuliko se pyyhkimää :DDD

Miten voi olla niin vaikeaa sanoa: "Laitan nyt tämän oven kiinni kun tv:n ääni häiritsee työntekoani. " tai ihan vaan "Tarvitsen hetken omaa aikaa, joten laitan nyt oven kiinni." 

Ihan varmaan uteliaisuuttaan mies tulee katsomaan miksi suljit oven jos teillä on muuten tapana ollut että ovet ovat auki. Miksi tästä pitää tehdä noin iso numero kun voit vaan ennen oven sulkemista kertoa miksi koet tarpeelliseksi sulkea sen.

Menisin johonkin piiloon miestä siellä huoneessa. Vaikka kaappiin tai sängyn alle. Kurkkisin reaktiota ja sitten säikyttäisin sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita nyt hitto vieköön miehellesi jotkut rajat siitä, mikä on normaalia! Eikö sinulla ole ääntä sanoa: ”Ovi kiinni!”

Et edes vessassa saa olla yksin? Johan nyt olet idiootin kanssa yhdessä! Kysyn vain: MIKSI olet?

No ei kai toi oo syy erota!!!!!! Just tää että nykyään erotaan jonkun pikkuriikkisen asian takia!! Ei tätä ymmärrä! Ei kestetä yhtään vastoikäymisiä!!!

Ovesta kurkkaaminen voi olla pikkujuttu mutta sen takana jos on joku luonnevika niin iso asiahan se on. 

Lyö sitä jollain, jos vielä tungeksii joka paikkaan, typerän tuntuinen äijä.

Hei, tuossa toisessa ketjussa nimenomaan hehkutetaan miten ihanaa on olla koko ajan puolison kanssa ja jos et kestä sitä, niin oot valinnut väärän puolison. Niin että ole onnellinen, tuo jatkuva yhdessäolo on vain rakkauden ja hyvän avioliiton merkki. Jos et kestä puolisoasi koko ajan, niin kannattaa erota. Ei ole oikeata rakkautta tuollainen, että haluaa välillä olla rauhassa.

Kylläpä on sontaa....

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelin exän kanssa tätä, kun tuntui ettei koskaan saanut puuhailla mitään rauhassa kotona, vaan aina hän oli puuttumassa. Esim. menen toiseen kerrokseen, niin heti kyseli, että mitä menet tekemään ja meneekö kauan jne. Ja kommentoikin aina kaikkea mun tekemistä. Ei siis varsinaisesti estänyt mua tekemästä asioita, mutta tää kyttääminen ahdisti niin, että jotenkin passivoiduin ja istuin sitten aina vaan sohvalla katsomassa telkkaria. Suhteessa oli paljon muitakin ongelmia, esim. riidat äityi tosi pahoiksi välillä ja erottiin sittemmin.

Mutta jäin miettimään tuota käytöstä. Omassa lapsuudenperheessäni kaikki sai ns. omaa tilaa ja rauhaa kotona. Ehkä vasta jos joku oli tunteja suljetun oven takana, joku tuli koputtamaan ja kysymään, että mikäs meininki. En minä mitään ihmeitä olisi tehnyt, mutta esim. tykkäsin joskus askarrella jotain kortteja toisten juhlapäiviin, ois ollut kiva rauhassa sovitella ja peilailla jotain vaatteita johonkin tilaisuuteen jne. Mutta rauhaa ei saanut tuolta mieheltä sitten mihinkään. Sanoisin, että oli kontrollifriikki.

Mun mies ei ole ihan noin paha, mutta tajusin juuri tuon passivoitumisen. Jotenkin en "kehtaa" tehdä asioita koska niistä pitäisi antaa selitys toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita nyt hitto vieköön miehellesi jotkut rajat siitä, mikä on normaalia! Eikö sinulla ole ääntä sanoa: ”Ovi kiinni!”

Et edes vessassa saa olla yksin? Johan nyt olet idiootin kanssa yhdessä! Kysyn vain: MIKSI olet?

Sinähän vauhko Justiina olet. Oikein kaikkien pirttihirmujen äiti .

Rauhotu.

Otahan lääkkeet ja pyydä hoitajaasi sulkemaan sellin ovi. Nyt sun nettiaika on lopussa.

Oli kiitos tästä, kiitän taas itseäni kun tajusin erota. Tuommoinen elämä olisi suoraan helvetistä.

Vierailija kirjoitti:

Järjestä aina joku outo (mutta kiva) performanssi kun kurkistaa ovesta. ;) Lapsena /teininä oli ärsyttävää jos joku vieras aikuinen kurkkasi ovesta.

Tuskin on kovinkaan tavallista, että teinien huoneisiin kurkkailee vieraat aikuiset.

Mikä on normaalia omaa tilaa ja aikaa parisuhteessa? Toisessa ketjussa haukuttiin kaikki introvertit jotka halusi olla joskus rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelin exän kanssa tätä, kun tuntui ettei koskaan saanut puuhailla mitään rauhassa kotona, vaan aina hän oli puuttumassa. Esim. menen toiseen kerrokseen, niin heti kyseli, että mitä menet tekemään ja meneekö kauan jne. Ja kommentoikin aina kaikkea mun tekemistä. Ei siis varsinaisesti estänyt mua tekemästä asioita, mutta tää kyttääminen ahdisti niin, että jotenkin passivoiduin ja istuin sitten aina vaan sohvalla katsomassa telkkaria. Suhteessa oli paljon muitakin ongelmia, esim. riidat äityi tosi pahoiksi välillä ja erottiin sittemmin.

Mutta jäin miettimään tuota käytöstä. Omassa lapsuudenperheessäni kaikki sai ns. omaa tilaa ja rauhaa kotona. Ehkä vasta jos joku oli tunteja suljetun oven takana, joku tuli koputtamaan ja kysymään, että mikäs meininki. En minä mitään ihmeitä olisi tehnyt, mutta esim. tykkäsin joskus askarrella jotain kortteja toisten juhlapäiviin, ois ollut kiva rauhassa sovitella ja peilailla jotain vaatteita johonkin tilaisuuteen jne. Mutta rauhaa ei saanut tuolta mieheltä sitten mihinkään. Sanoisin, että oli kontrollifriikki.

Mun mies ei ole ihan noin paha, mutta tajusin juuri tuon passivoitumisen. Jotenkin en "kehtaa" tehdä asioita koska niistä pitäisi antaa selitys toiselle.

Joo, siis just tulee sellanen typerä tunne, että vaikka joku vaatteiden sovittelu ja peilailu on turhamaista ja vähän jotenkin noloa (varsinkin jos ei esim. enää mahdu siihen viime kesän juhlamekkoon :D ), niin ei sitten kehtaa tehdä sellaista, kun pitäisi toiselle raportoida, että mitä aikoo tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on normaalia omaa tilaa ja aikaa parisuhteessa? Toisessa ketjussa haukuttiin kaikki introvertit jotka halusi olla joskus rauhassa.

Mä olen erittäin voimakkaasti ekstrovertti ja olen tuo, joka kirjoitti exästään, joka aiheutti mussa passivoitumista kyttäämisellään. Ei tää nyt mikään introverttijuttu ole, jos ei kotonaan saa tehdä mitään ilman, että siitä täytyy raportoida tai kuunnella kommentteja tai kestää toisen jatkuvaa kurkkimista. Kyllä ektrovertitkin kyttäämisestä ahdistuu.

Ja siis kysehän ei ole siitä, että jos toisella olisi vaikka joku muu asia mielen päällä ja haluaisi tulla siitä puhumaan, niin en tietenkään sillä tavalla ole vetäytynyt pois hänen läheltään, ettei minua voisi lähestyä (uskon, että tuossa introverttikeskustelussa on ehkä ollut kyse siitä, että henkilö haluaa torjua puolisonsa kokonaan sillä hetkellä). Mutta siinä on vissi ero, että tuleeko hän juttelemaan jostain hänelle akuutista asiasta, vai tuleeko hän kyttäämään, että mitä minä teen ja mahdollisesti jopa kommentoimaan tekemisiäni.

Vierailija kirjoitti:

Oisko kellään mitään jäynää, mitä olisin ns salaa tekemässä, kun mies seuraavan kerran paukkaa paikalle?

Näin aikuisena ihmisenä kysyisin kyllä ihan asiallisesti, että mitä hän tekee. Minulla on työhuoneeni ovi kiinni aina, kun on sellainen Teams-palaveri, jossa käsitellään asioita, jotka eivät kuulu ulkopuolisten korville. Vessojen ovissa ei ole lukkoja, mutta eipä tulisi mieleenkään, että jompikumpi tulisi kurkkimaan toisen vessaan! Henkilökohtaisia puheluita siirrytään usein molemmat puhumaan omiin huoneisiimme tai ulos voidaksemme puhua rauhassa.

Ei mitään jäynää vaan asiallinen ilmoitus, että toisella ei todellakaan ole asiaa tulla edes työhuoneeseen, saati vessaan ilmoittamatta!

Mulla on usein olo, että mies tulee huoneeseen kuin tarvitsisi jotain minulta, mutten tiedä mitä eikä hän taida itsekään tietää. En voi keskittyä omaan tekemiseen kun hän on siinä, mutta mitään muutakaan ei tapahdu.

Ei ole kyllä tullut vessaan.

Mietin vain AP, mitä miehesi noissa tilanteissa tarvitsee?

Meillä mieheni ei tota tee mutta 🐾 😻

kattimme kyllä.

Aina perässä uteliaana ja jos ovi on kiinni, sen saa auki kun naukuu ja kovaa ❤️

Viestittelet jollekin jännämiehelle. Myönnä se! Myönnä!

Kiellä Ranea soittelemasta, nussitte vaan salaa.

Olihan jommassa kummassa Ilta-alkuisessa lehtdessä juttu siitä kun vaimolla oli aivoinfarkti ja mies tunnisti sen siitä, että vaimo nukkumaan mennessä alkoi pelaamaan kännykkäpelejä, jota ei koskaan aikaisemmin ollut tehnyt. Ehkä mies koettaa päätellä onko AP:lla aivoinfarkti menossa.