G: Missä tapauksessa olisit nyt kuollut, jos olisi käynyt toisin?

ja lääkehiilten jälkeen olin hetken hengityskoneessa.



Ja toisen kerran olisin kuollut jos olisin synnyttänyt kotona tai kehitysmaassa

ja levisi ties mihin asti pääkopassa. Ihan tarkalleen sitä ei koskaan saatu selvitettyä. Kuuloa on jäljellä toisessa korvassa, toinen on täysin kuuro.

Diagnoosina vaan "äkillinen kuulonmenetys (sudden defnes)".

T: se joka kysyi

Missä iässä menetit kuulon? Oliko sinulla mitään oireita ennen sitä?

olisin luultavasti kuollut.

Kolarissakin olen ollut missä oli onneksi suojelusenkelit mukana.

perheemme oli vuokrakesämökillä jossa yöllä syttyi tulipalo,jos mieheni ei olisi herännyt olisimme kuolleet häkään (myös 2 lasta mukana)

En ole ikinä edes murtanut luitani, saati meninannut hukkua tms. Toisaalta kaikenlaista olisi voinut sattua ihan vaan huonolla tuurilla, olisin voinut pudota päälleni puusta lapsena tai joutua hyökkäyksen kohteeksi humalassa teininä. Aika hyvä tuuri noin yleensä ottaen käynyt elämässä.



Viimeisessä synnytyksessä mulla oli verenvuotoa, tuhtien tabujen ja kätilön kohdun painamisen ansiosta menetin verta "vain" kaksi litraa. Usein olen miettinyt, että mitä olisin menettänyt, jos en olisi ollut sairaalassa? Oisiko verenvuoto loppunut ajoissa, vai olisinko vuotanut kuiviin?

että olin koko viimeisen raskauden ajan fatalistisen kuoleman ajatuksen vallassa. En pelännyt kuolemaa enkä synnytystäkään, mutta olin niin varma kuolemastani, että harkitsin jopa sellaisen kirjeen kirjoittamista, jossa kertoisin lapsille ja miehelle, kuinka heitä rakastin. Kirje jäi kirjoittamatta, mutta onneksi sille ei ollut tarvettakaan.



25

Äiti kuitenkin palasi asioiltaan ja löysi minut ennen kuin oli myöhäistä. Nyt olen 25-vuotias ja toisinaan toivon, että olisin kuollut silloin. Perhe olisi varmaan jo siitä toipunut nyt. Nyt jos tappaisin itseni, niin avomies tulisi varmaan perässäni. Toisinaan vain tuntuu, etten saa tästä elämästä mitään iloa, mutta sinnitellään nyt sitten...

Olin n. 3-vuotias

vain kaksi (minä siis toinen) lasta jäi henkiin loukkaantuneena. Olen elänyt elämää 37 vuotta sen jälkeen ja saanut 3 lasta. Usein mietin veljeni ja ystävieni kohtaloa, että heidän elämänsä katkesi kesken jo lapsena.