Lue keskustelun säännöt.
G: Missä tapauksessa olisit nyt kuollut, jos olisi käynyt toisin?
16.08.2008 |
Itse suunnittelin 18-vuotiaana pitkään itsemurhaa, mietin miten sen tekisin? Onneksi jotekin sain elämänlangasta kiinni, enkä kertonut kenellekään asiasta.
Elämää eletty sen jälkeen yli 20 vuotta.
Kommentit (50)
Puoli tuntia olisi puolestaan riittänyt umpparin tulehtumisen takia.
Mp-onnettomuus, jossa pyörä meni mäsäksi ja minä 120:n vauhdissa asfalttiin.
Sitten on ihan lukematon määrä muita juttuja, joista on vaan ajatellut, että mitä jos...
Ikää nyt 39 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen vastannut aikaisemmin tähän ketjuun ,olen se joka oli vähällä jäädä auton alle,myös minut pelasti äidilleni tehty keisarinleikkaus.Meidät molemmat.
entinen mieheni pahoinpiteli minut pari vuotta sitten ellei äitinsä olisi ehtinyt väliin. Sairaalaan jouduin kuitenkin.
Ilman hoitotätini nopeaa toimintaa olisin tukehtunut.
Isä ehti sopivasti laiturille, näki kengän vedessä ja kiskaisi minut jalasta ylös.
18-vuotiaana, juuri kortin saaneena ajelulla kaverin kanssa päätin viime hetkessä kääntyä pois valtatieltä. Mittarissa 80 km/h, tie sateesta liukas, joten suistuttiin tieltä. Isän autosta molemmat kyljet ruttuun, mut onni onnettomuudessa "parkkeerasin" nätisti koivun ja puhelintolpan väliin, enkä suoraan kumpaakaan päin. ONNEKSI kaverilleni ei käynyt mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta asuessani Israelissa juoksin karkuun yhtä arabia, joka nousi autosta (ties mitä olisi tehnyt!!)
onhan noita läheltä piti- tilanteita.. esim. ajoin fillarilla 70km tunnissa alas vuoren rinnettä ja ohjaustanko heittelee.. ja auto ajaa vuoristotiellä ohi, niin että rotko 1m päässä.. jos olisin horjahtanut - mahdoton tietää..
sain tajuttomuuskohtauksen, isäni tiesi, että NYT pitää heti viedä minut sairaalaan. Ei voi odottaa ampulanssia. Naapuri soitti sairaalaan, että ollaan tulossa. Sairaalassa oltiin vastassa ja ulkona vasta-aineet aijoihin.
Tajuttomuuteni kesti 45 minuuttia. En hengittäny, kun satunnaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutama vuosi sitten, saattaisin olla kuollut. Lääkäri huomasi muutoksen, josta kehittyi seurannassa pian syöpä, ja poistettiin. Syöpä oli nopeasti ja salakavalasti etenevää tyyppiä, kyse pikemminkin viikoista kuin kuukausista. Olin vasta 30-vuotias.
Vinkki: menkää mieluummin aina lääkäriin kuin jättäkää menemättä, jos on mielessä asia joka vaivaa.
olisin ehkä kuollut. Ensimmäisen synnytyksen yhteydessä tuli komplikaatio, joka oli vaarallinen. Tulehdus, joka vei kuuloni olisi voinut pahimmillaan viedä myös hengen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkojohto oli pistorasiassa kiinni. Koira oli purrut sen lähes poikki päivällä ja sulake palanut. En huomannut sitä vaan vaihdoin vaan sulakkeen. Illalla en saanut unta, nousin sänkystä ja huomasin pimeässä kipinöiden lentävän suihkuna johdosta. Alla oli sanomalehtiä. Jos olisin nukahtunut, todennäköisesti olisi yön aikan syttynyt tulipalo ja olisin kuollut.
tai sitten en olisi kuollut.
Mistä tuon voi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N. puolivuotiaana olin pahassa autokolarissa, olin isäni sylissä autossa, silloin kun ei ollut istuimia saati turvavöitä. Olin vaippoja myöten täynnä lasinsiruja, muttei naarmuakaan minussa ollut.
N. 2-vuotiaana olin hukkua, kun äitini oli rannassa pesemässä mattoja kanssani.
4-vuotiaana sairastin isonhiirilavan taudin, eli salmonellan, siitäkin selvisin.
Nyt aikuisiällä olin Myyrmannin räjähdyksessä mukana, jos en olisi jäänyt katselemaan viimehetken mielijohteesta näyteikkunaa, en varmaan olisi tässä enää kirjoittelemassa ainakaan täysin kunnossa.
Ja nyt siis ole 27-vuotias.
olisin ehkä kuollut. Ensimmäisen synnytyksen yhteydessä tuli komplikaatio, joka oli vaarallinen. Tulehdus, joka vei kuuloni olisi voinut pahimmillaan viedä myös hengen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vammoihin.
Noin 4-vuotiaana putosin laiturilta, äitini nosti minut hiuksista ylös.
Niin ikään n. 4-vuotiaana laitoin kourallisen ranskanpastelleja suuhuni ja nielasin niitä aika paljon, mummoni sisko kaivoi ne kurkustani.
.on varmaan ollut monta kertaa tilanne, että henki meinasi lähteä aikuisuuteen kasvaessa.
Parikymppisenä oli milleistä kiinni, etten kuollut/halvaantunut kaulasta alaspäin kolarissa. Sain murtumia kaularankaani, makasin sairaalassa pari kuukautta ja vuoden verran kävin fysioterapiassa. Toinen autossa ollut halvaantui.
ilmeisesti nukahdin ja heräsin kun olin jo vasemmalla puolen tietä
mutta jos en olisi päässyt irtautumaan erittäin väkivaltaisesta suhteesta nuoruudessani, niin kuka ties olisin jo pahoinpidelty kuoliaaksi. Ainakin olisin hyvin rikki niin fyysisesti kui psyykkisestikin, koska vieläkin näin 20 vuoden jälkeen asia kulkee mukanani ja jättänyt jälkensä. Onneksi ei vaikta kuitenkaan jokapäiväiseen elämääni juurikaan.
Ex- "kumppani" on eromme jälkeen istunut tuomioita muista väkivaltarikoksista. Tämänhetkistä tilannetta en tiedä. Aikaa tapahtumista n. 20 vuotta.
ja levisi ties mihin asti pääkopassa. Ihan tarkalleen sitä ei koskaan saatu selvitettyä. Kuuloa on jäljellä toisessa korvassa, toinen on täysin kuuro.
Äidilleni oli tehty abortti vuotta ennen minun odotusta ja oli kuulema harkinnut sitä minunkin kohdalla sillä isäni oli animisissa.No isä erosi aj meni naimisiin äitini aknssa muutamaa kuuakutta ennen syntymääni.
Minun vuotta nuorempi siskoni kuoli heti syntymänsä jälkeen. Eli äitini oli kolmen vuoden sisään raskaana kolme kertaa ja vain minä olen elossa. karmivaa kun näin ajattelee=(
Jalkani lipesi ja putosin. Onnekseni kohdalla oli pieni kallionkieleke ja iso mänty. Siinä seisoin ja vapisin männyn runkoa halaten vaikka kuinka kauan, ennen kuin uskalsin edes avata silmiäni. Pudotusta alas asti oli metrejä ja alla teräviä kivenlohkareita. Jos en olisi kuollut niin ainakin loukkaantunut, eikä mua sieltä olisi kukaan osannut etsiä.