Onko tämä normaalia käytöstä 5-vuotiaalta?

Ei ole tullut koskaan mieleen etteikö olisi normaali.



Miten muuten voit epäillä keskittymishäiriötä kuin kuitenkin kerrot että keskittyy johonkin asiaan niin ettei näe eikä kuule mitään muuta?

Mutta luulen kyllä, että lapset vaan on tuommosia. He eivät ota vastuuta (eikä tarvitsekaan vielä tuossa iässä), että pitäis ehtiä ajoissa jonnekin. Koko ajan saa aikuinen patistaa. Rasittavaahan se on..



Meillä muuten 7v vielä samanlainen!

jos osaa noin sulkea muut ulos toiminnastaan. Tuota on tapana kutsua omaehtoisuudeksi, ja sitä on erityisen paljon monissa neurologisissa sairauksissa, kuten esimerkiksi autismissa ja aspergerissa - mistä ei varmaankaan ole sinun lapsesi kohdalla kyse (niiden olennainen puoli kun on sosiaalinen kömpelyys, omaehtoisuus on vain lisäoire).



Lapset ovat kovin yksilöitä noissa jutuissa ja kuten olet huomannutkin, lapsesi seuraa silti muuta toimintaa ja seuloo sieltä itselleen tärkeät jutut (karkkipuheet jne.) JOS tuo käy niin ongelmalliseksi, että lastasi on vaikeaa saada mihinkään puuhaan, jos se merkitsee omien touhujen keskeyttämistä, niin asiasta kannattaa ilman muuta jutella neuvolassa, koska se voi haitata koulussa pärjäämistä.



Mutta kaiketi noin jyrkästä omaehtoisuudesta ei ole puhekaan, vai kuinka?

niin meilläkin on ongelma :-) Poika puhuu omiaan muiden päälle, ei tunnu kuuntelevan, unohtaa saman tien mitä käskettiin tehdä, unohtuu leikimään kun piti vain hakea paita omasta huoneesta jne. TV:tä katselee yhtä paljon pää alaspäin kuin pystyssä ja kirjoja kuuntelee usein äidin selän takana möyryten... Sekä päiväkodissa tehdyssä Kettu-testissä 3-vuotiaana että 4-vuotisneuvolassa poikaa kuitenkin kehuttiin älykkääksi ja hyvin keskittyväksi, joten en ole huolissani. Poika on vilkas ja temperamenttinen, mutta varmasti kuitenkin ns. normaali.

eli ei tee jotain vaikka kuinka pyydetään. Toisinaan taas asiat tapahtuu ihan normaalisti, mutta joskus taas sitten vetkutellaan tai ei vastaa kun kutsun jne.



Olen ajatellut tämän olevan osa kasvamisprosessia eli lapsi on huomannut miten hän voi toiminnallaan vaikuttaa asioiden kulkuun; kivojen asioiden tekemiseen ja sitten ikävempien/tylsien asioiden tapahtumisen hidastuttamiseen.... Ihan keittiöpsykaa tämä päättelyni :) Ja toivon, että menee kasvamisen mukana vähän ohi (tuskin koskaan kuitenkaan palaa ennalleen =).

tuttua kauraa =) 4-v nlassa todettiin meidänkin tyttömme hyvin kasvaneeksi ja kehittyneeksi, sekä " pikkuvanhaksi" tapaukseksi :)

Pienemmälle lapsellehan tällaiset huomion kiinnittymiset johonkin kiinnostavampaan ovat normaalia, mutta mietin sitä että miten koulussa mahtaa pärjätä jollei ollenkaan kehity? Kouluun on tietysti vielä aikaa, mutta...



Poikani on todellakin aktiivinen ikiliikkuja, toisaalta saattaa maata sohvalla tuijottamassa lastenohjelmia ja jaksaa niihin kyllä keskittyä. Samoin jaksaa kuunnella aika pitkiäkin satuja.



Miten teillä muilla totellaan? Meidän poika saattaa teeskennellä ettei kuullut jos tietää että pitää esimerkiksi tulla sisälle tms. Olemme vasta harjoittelemassa yksin ulkona oloa, siis poika kyllä haluaisi, mutta itse taidan olla jonkin asteinen kontrollifriikki. Haluan tietää mitä poikani tekee ja missä liikkuu, joten olemme sopineet että hän saa olla yksin (kavereiden kanssa) ulkona tietyllä alueella jonne näen ja kuulen ikkunasta, ja että jos kutsun, niin heti pitää tulla kuuntelemaan mitä minulla on asiaa. Olenko liian tiukka? Mielestäni en voi päästää lasta yksin ulos jos en voi luottaa siihen, että hän tottelee kun pyydän sisälle tms.



On siinä mielessä huolehtivainen, että todellakin katsoo oma-aloitteisesti pikkusiskonsa perään, joskin aika kovakouraisesti estää tekemästä vaarallisia tai kiellettyjä juttuja.



Tuli taas pitkä teksti, sori.



AP

nimenomaan hänelle toissijaisissa asioissa kuten pukeutuminen, joskus wc käynnit ja syöminenkin. On mielestäni ikään ja temperamenttiin kuuluvaa. Vaatii useaan kertaan sanomista ja aikaa toimiakseen. Lukekaa Keltingas-Järvisen Tempperamentti kirja niin ymmärrätte lapsianne paremmin.

Sama juttu meillä. 5-vuotiasta poikaa saa muistuttaa pukemisesta, riisumisesta ja jopa ruokapöydässä syömisestä! Onhan se toisaalta hienoa, että ajatus kulkee jopa niin hyvin, että tekeminen unohtuu.

No siis, totellaan ja ei totella. Tekee kyllä, kun sanoo viidennen kerran erittäin painokkaasti. Pääasia kai, että edes sitten.



Meillä ei voi päästää poikaa yksin pihalle, kun (rivitalojen) pihojen välissä kulkee autotie. Päästäisin kyllä, jos olisi turvallinen sisäpiha. Takapihalla kyllä saa pikkusiskonsa kanssa viettää aikaa.



Et todellakaan ole kontrollifriikki. Joka sellaista väittää, ei ole lukenut viime päivien iltapäivälehtien lööppejä!

Pukeminen onnistuu niin että meillä on " pukutuoli" jossa istutaan, vaatteet pinoan viereen niin että ne ovat siinä järjestyksessä jossa ne puetaan päälle jne. Pienempi myös unohtaa käydä pissalla jos on jotain tärkeää tekemistä, ei tosin edes välillä huomaa pissanneensa housuun jne. Ja ihan normaaleja kuulemma ovat, päiväkodissa pidetään kehitystä ihan normaalina ja neuvolassa ei ole tullut mitään negatiivista palautetta, lääkäri sanoi tuosta pienemmän kastelusta että sekään ei ole huolestuttavaa.

Vaatteet laitetaan meilläkin valmiiksi esille pukeutumisjärjestyksessä mutta se ei ole paljoa auttanut... Meidän esikoinen on niin valikoiva, että kaikki vaatteet eivät herralle kelpaa.