Lue keskustelun säännöt.
Kuinka vaikeaa voi olla neuvotun puskurirahan kasaan säästäminen?!
Tarkkamarkka
03.03.2022 |
Talouasiantuntijat neuvovat, että tilillä olisi hyvä aina pitää kolmen kuukausipalkan verran rahaa. Yllättäviä menoja varten. Minusta se on helppoa kun siihen suhtautuu vain uutena nollana. Jos ei ole kolmen palkan verran rahaa, ei voi esimerkiksi mennä matkalle jne.. Nyt kun tulee suhdannenotkahdus, osa on kusessa jo kuukaudessa. Se tarvittava liike on vain psykologinen, pitää siirtää nolla mielessään: kolme kuukausipalkkaa tilillä on sama kuin ei mitään.
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
3 kk puskuri olisi kammottavan pieni. Mulla on nykymenoilla laskettuna ainakin 4 vuoden edestä. Ja niistäkin voisi hätätilassa leikata ison osan.
minulla on viiden vuoden puskuri tällä hetkellä, mutta tässä on muistettava, että nyt puhutaan köyhien ihmisten kanssa. Heille ei ole realistista alkaa säätellä monen vuoden puskureita. Yksi askel kerrallaan. Kun on säästänyt viikon puskurin, sitten kahden viikon puskuri seuraavaksi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mediaanitulo vissiin 2020 oli 3217e. Tästä 3 kk olisi 9651e. Jos ajatellaan pienituloista, joka saa 10e/kk säästöön, aikaa menee 965 kuukautta, olettaen, että säästöstä ei tarvitse koskaan ottaa. Jos pystyy säästämään 20e/kk, menee 486 kuukautta. Että kun ap kysyit, että kuinka vaikeaa, niin näin vaikeaa. Eipä muuta kuin säästämään!
Pienituloisen 3 kk tulot tai menotkaan ei ole kymppitonnia. 3200 tuloista sen jo saakin säästöön parissa vuodessa.
Siis miten niin pienituloisen välttämättömyysmenot olisivat vähemmän, kuin isotuloisen? Ruoka, asuminen, vaatteet, liikkuminen, vakuutukset yms eivät pienituloiselle ainakaan sen halvempia ole.
Pienituloinen tuskin asuu yhtä kalliisti kuin isompituloinen. Auto ja vakuutukset on taatusti halvempia (vähemmän vakuutettavaa). Toki kriisin iskiessä se alunperin hyvätuloinen pystyy downsiftaamaan elintasoaan ja karsimaan kulutustaan.
Naapurissani asuu menneiden vuosien muusikkojulkkis, (joka on sössinyt itse raha-asiansa ryyppäämällä) sai kaupungin kautta itselleen kaksion ja sossu maksaa vuokrat siihen. Hän siis asuu yksin, hänellä on lapsi, jotka käyvät hänen luonaan ehkä kaksi yötä kuukaudessa ja tämän vuoksi hänet sijoitettiin kaksioon "koska on lapsia, ei silloin voi yksiössä asua". Tässä on yksi syy siihen miksi meillä on suomessa niin tähtitieteelliset sosiaalitukimenot, kun ei osata nähdä metssä puilta. Lapset tuskin olisivat traumatisoituneet siitä, että joutuisivat nukkumaan kaksi yötä kuussa lattialla patjalla....
sivuhuomiona vain, ei ehkä liity asiaan kuin löyhästi, mutta tulipa mieleen...
Sinkkuna olikin todellakin helppoa. Nyt menee enemmän rahaa ruokaan, lapsen tarhamaksut, harrastukset jne..Kodintavaroita pitää myös uusia enemmän kun kuluu ja hajoaa ihan eri lailla...Vaatetta pitää ostaa kokoajan kun jää pineksi, kirppistä hyödynnän mahdollisuuksien mukaan, mutta siihen on vähemmän aikaa kun sinkkuna (ja laatu huonontunut).
Mutta tottahan tuo on että laittaa summan x automaattisesti säästöön kuukaudessa niin sen katsoo yhtenä laskuna ja onnistuu helposti...Jää sitten se käyttövara (humpuukiin) pienemmäksi vain...
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on kaikilla mahdollista säästää se että ei ole osannut tai edelleenkään osaa käyttää rahaa on asia erikseen. Itse säästän täysin persaukisena joka kuukausi rahaa lisäksi lääke ja sairaalakulut päälle. Sit on näitä joilla pitään olla mukavauuksia ja elukoita jne että voi vinkua ettei ole rahaa säästää.
Olin kaverin kanssa kaupassa. Ihmettelin vähän kun toisella kädellä mätti puutarhalehtiä kaksin kappalein koriin ja samalla valitti ettei eläke riitä.
Meillä on samansuuruinen eläke,kyllä mulla se summa riittää.
En ostele kalliita lehtiä,en käy ulkona "kahvilla",siihenkin hujahtaa nykyhinnoilla kymppi. Olen aina tarkkaan sen euroni miettinyt mihin laitan,ei ole täällä päässä elämää ongelmana vähä raha,pieni eläke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on kaikilla mahdollista säästää se että ei ole osannut tai edelleenkään osaa käyttää rahaa on asia erikseen. Itse säästän täysin persaukisena joka kuukausi rahaa lisäksi lääke ja sairaalakulut päälle. Sit on näitä joilla pitään olla mukavauuksia ja elukoita jne että voi vinkua ettei ole rahaa säästää.
Olin kaverin kanssa kaupassa. Ihmettelin vähän kun toisella kädellä mätti puutarhalehtiä kaksin kappalein koriin ja samalla valitti ettei eläke riitä.
Meillä on samansuuruinen eläke,kyllä mulla se summa riittää.
En ostele kalliita lehtiä,en käy ulkona "kahvilla",siihenkin hujahtaa nykyhinnoilla kymppi. Olen aina tarkkaan sen euroni miettinyt mihin laitan,ei ole täällä päässä elämää ongelmana vähä raha,pieni eläke.
Tässäpä se juurisyy on. En väitä etteikö olisi oikeasti köyhiä ihmisiä, joilla kuukauden menot koostuvat vain ja ainoastaan vuokrasta, sekä alennusruoasta ja lääkärin määräämistä lääkkeistä, mutta iso osa ns. köyhistä on valeköyhiä. Kun ei osata tai haluta nähdä mihin se raha kuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... ja kuinka erilaisissa arjen todellisuuksissa elämmekään. Heitä ennakkoluulot menemään, ja tutustu ihmisiin, joilla ei ole mitään mahdollisuutta säästää, vaikka kaikkensa yrittäisivät. Tutustumalla toisten elämäntarinoihin voit törmätä kohtaloihin, joiden et tiennyt olevan mahdollisia.
terv. wannabe-uraihminen, jonka sairaus kamppasi eläkkeelle alta neljänkympin.
jokaisella on mahdollisuus säästää. Kyse on vain siitä jaksaako nähdä vaivaa omien elintottumusten uudelleenjärjestelyn suhteen. Säästämisen voi aloittaa pienillä teoilla. Se vaatii vain 100% rehellisyyttä oman rahankäytön suhteen.
Esimerkiksi minä löysin tänään maasta 2 euron kolikon, jos olisin köyhä, olisin laittanut sen visusti säästöön, vaikka oli "vain" kaksi euroa, mutta todellisuudessa sillä voi ostaa jo 2 kiloa perunaa kaupasta. Laitoin sen sitten ukrainakeräykseen, kun ei ollut tuolle pikkuhilulle käyttöä.
Jos se on niin helppoa, näytäthän meille esim 5 vuoden jakson, jonka elät minimituloilla, alle köyhyysrajan. Sinä aikana voit pistää rahaa vaikka hyväntekeväisyyteen sen verran, kuin sairaalla menee hoitoihin ja lääkkeisiin, jos et itse satu sairastumaan. Jos auto, kodinkoneet ja vaatteet eivät hajoa, voit laittaa niiden korjaukseen muuten menevät rahat hyväntekeväisyyteen. Lähtötilanteeksi suosittelen esim 10 vuotta sairaseläkkeellä sinnitelleen varallisuutta ja sitä, mitä hänenkaltaisensa kotoa löytyy. Kerro sitten, miten helppoa on säästää, kun vain vaihtaa elintottumuksiaan - ai mutta, niissä kun ei ole mitään, mitä voisi enää korjata. Silloin tällöin voit myös kokeilla painia Kelan kanssa, ja hakea toimeentulotukea. Se on kivaa paperisotaa se, kun lasket esim maasta löytämiäsi kolikoita miettien, ostaako niillä perunoita vai lääkkeitä siihen asti, kun Kelasta ehkä tulee päätös - vai onko Kelan lääkäri kulissien takana ihmeparantanut sinut, vaikka pino lääkärinlausuntoja oikeilta vastaanotoilta kertoo muuta.
opiskelin 7 vuotta yliopistossa ja elin sen ajan alle köyhyysrajan. Kesällä en saanut edes asumislisää, koska ajat olivat silloin sellaiset, että kela katsoi ettei kukaan opiskele kesällä, siksi kukaan ei taarvitse myöskään asumislisää kotiinsa (koska kelan näkökulmasta tietenkin kaikki olivat töissä tai muuttivat aina keväällä lukuvuoden jälkeen takaisin äitin ja isin helmoihin ja elätiksi). Että tidän mitä on elää köyhyysrajan alapuolella, että sinun on aivan turha nyt heitellä marttyyrinviittaa harteillesi ja leikkiä että vain sinä tiedät. Tosiasia on että iopa iellä köyhyysrajan alapuolella voi elää menettämättä luottotietojaan. Se vaatii tarkkaa suunnittelua. PArina kesänä kävin sitten töissäkin, olin mm. siivoamassa suomijunttien jälkiä biletysreissujensa hotellihuoneissa heidän lähdettyä koteihinsa, olen ollut siivoamassa kadulla suomijunttien oksennuksia ja ripuleita, joten voin sanoa myös tehneeni ihan rehellistä paskaduuniakin maksaakseni ylimääräiset kuluni. Olen tehnyt osa-aikatöitä jne, koska siitä sai edes sen muutaman ylimääräisen pikkusetelin. Älä siis vingu ettei voi, vaan opettele voimaan.
Eli sinulla on realiteetin tajua siitä mitä on elää terveenä, nauttia opiskelija-alennuksista alempine vuokrineen, tehdä kesätöitä, tehdä osa-aikatöitä, sinulla on ollut koko ajan toivo paremmasta tulevaisuudesta opiskelukyvyn myötä jne. Ei, emme ole eläneet samoin, ei, sinulla ei ole edelleenkään käsitystä millaista vaikka minun elämäni on tai monen muun sairaseläkeläisen. Sinulla ei ole varaa tulla opettamaan ihmistä, joka ei vingu vaan kertoo arjestaan, ja joka kyllä tekee voitavansa pystyäkseen elämään. Tosiasia on, että minulla on luottotiedot. Mutta kertomani faktat ei näemmä kelpaa sinulle, vaan pitäisi näemmä opetella repimään selkänahkaa ja tehdä siitä seteleitä. "Koska kuka tahansa voi, jos vain haluaa, kaikki voi oppia..." Sinäkin voit oppia elämästä vielä vaikka mitä, tutustua vaikka niihin vinkuviin huono-osaisiin, jotka valittaa rahanpuutteesta.
Onko näin, että hyvätuloisilla on sellainen harha, että pienituloiset elävät jossain erilaisessa todellisuudessa, jossa heidän kulunsa ovat niistä pienistä tuloista pienempiä, kuin heillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko näin, että hyvätuloisilla on sellainen harha, että pienituloiset elävät jossain erilaisessa todellisuudessa, jossa heidän kulunsa ovat niistä pienistä tuloista pienempiä, kuin heillä?
Onhan tämä osittain tottakin. Kalliimmat asunnot, kalliimmat autot, isommat lainanlyhennykset. Pakkohan kallista ei ole ostaa, mutta miksi ei ostaisi kun kerran on varaa.
Kaikki turhat menot on karsittu pois jo vuosia sitten, eikä silti kerry kolmen kukauden tuloja tilille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko näin, että hyvätuloisilla on sellainen harha, että pienituloiset elävät jossain erilaisessa todellisuudessa, jossa heidän kulunsa ovat niistä pienistä tuloista pienempiä, kuin heillä?
Tottahan se on. Hyvätuloinen nostaa elintasoa läpi kaiken kulutuksen ja kaikkeen menee enemmän rahaa. Vähän parempaa ruokaa, vähän useammin ulkona syömässä vähän paremmissa ravintoloissa, vähän paremmat vaatteet, vähän parempi auto, vähän parempi asunto vähän paremmalla sijoinnilla ja hupsista keikkaa, normaali elämiseen meneekin kaksi tai kolme kertaa enemmän rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näin, että hyvätuloisilla on sellainen harha, että pienituloiset elävät jossain erilaisessa todellisuudessa, jossa heidän kulunsa ovat niistä pienistä tuloista pienempiä, kuin heillä?
Onhan tämä osittain tottakin. Kalliimmat asunnot, kalliimmat autot, isommat lainanlyhennykset. Pakkohan kallista ei ole ostaa, mutta miksi ei ostaisi kun kerran on varaa.
Olen ollut pöydän molemmilla puolilla ja silloin, kun maksoin asuntolainaa, kk-kulut olivat pienemmät asumisesta, kuin nyt. Maksan nyt yksin n 900 e vuokraa, laina-aikoina osuuteni oli n 400 e/kk. Jos ei puhuta nyt autoista ollenkaan vaan ihan julkisesta liikenteestä, niin saman verran se maksaa köyhälle ja rikkaalle. Eikä lainoja voi laskea kuluiksi, tässä puhutaan pakollisista menoista eikä sellaisista, joiden syntymiseen voi itse vaikuttaa. Ruoka, asuminen, liikenne, vakuutukset, terveysmenot, vaatteet yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on koko ikänsä ollut perseaukinen, niin eipä ole oppinut palvomaan rahaa tilillä, vaan mielummin ostan jotain joka parantaa elämänlaatua. Luottokortit on sitä verten että jos tulee joku yllättävä suurempi pakollinen meno.
Olen onnekkaassa asemassa ja minulle on 3 vuoden puskuri säästössä. Eli käytännössä voisin olla 3 vuotta tekemättä töitä ja pärjäisin silti, mutta sitä en tee vaan teen juuri päinvastoin ja säästän lisää. Asun yksin vuokralla ja vieläpä omakotitalossa. Pienet menot kun ei lapsia eikä talovelkoja. Eikä bruttotuloni ole kuin noin 2000 euroa kk. ja olen köyhästä perheestä mutta siellä oppi säästämään. Raha ei tuo onnea mutta se helpoittaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... ja kuinka erilaisissa arjen todellisuuksissa elämmekään. Heitä ennakkoluulot menemään, ja tutustu ihmisiin, joilla ei ole mitään mahdollisuutta säästää, vaikka kaikkensa yrittäisivät. Tutustumalla toisten elämäntarinoihin voit törmätä kohtaloihin, joiden et tiennyt olevan mahdollisia.
terv. wannabe-uraihminen, jonka sairaus kamppasi eläkkeelle alta neljänkympin.
Eikö tuollaisessa tilanteessa tuleva kertymä lasketa eläketapahtumaa edeltävän viiden vuoden ansioista? Ei sinulle kovin huonosti tainnut käydä, vaikka toki tuossa kohtaa palkka ei vielä ole ehtinyt lakipistettä saavuttaa.
Lähipiirin nuorimies sai fyysisen sairauden vuoksi 21-vuotiaana määräaikaisen työkyvyttömyyseläkepäätöksen, joka lasketaan samalla tavalla kuin työkyvyttömyyseläke. Vaikka hän ehti olla työelämässä vain alle kolme vuotta, niin kuntoutustuen määrä on hänellä 2300€/kk. Toki se on vähemmän kuin hänen ennen sairastumistaan saama palkka (3500€), mutta ei tuo eläkkeen määrä kuitenkaan mikään katastrofi ole. Surkein tilanne on niillä, jotka joutuvat eläkkeelle ilman työhistoriaa.
Minulla on työhistoriaa yli 3 vuotta, mutta aikoinaan kun jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle 36-vuotiaana, ei minulle laskettu mitään tulevaa aikaa. Olin siis ollut pätkätöissä, ja viimeiset ajat kotihoidontuella, kuulemma liian pitkään pois töistä. Joten eläkkeeni on takuueläke, 850. Kyllä minäkin kuulin työkyvyn arviossa ollessani näitä juttuja kun toisilla oli yhtä lyhyellä työhistorialla parin tonnin kuntoutustuki.
Heillä vaan oli lapset tehtynä ensin, sitten töihin ja sieltä suoraan kuntoutustuelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näin, että hyvätuloisilla on sellainen harha, että pienituloiset elävät jossain erilaisessa todellisuudessa, jossa heidän kulunsa ovat niistä pienistä tuloista pienempiä, kuin heillä?
Onhan tämä osittain tottakin. Kalliimmat asunnot, kalliimmat autot, isommat lainanlyhennykset. Pakkohan kallista ei ole ostaa, mutta miksi ei ostaisi kun kerran on varaa.
Olen ollut pöydän molemmilla puolilla ja silloin, kun maksoin asuntolainaa, kk-kulut olivat pienemmät asumisesta, kuin nyt. Maksan nyt yksin n 900 e vuokraa, laina-aikoina osuuteni oli n 400 e/kk. Jos ei puhuta nyt autoista ollenkaan vaan ihan julkisesta liikenteestä, niin saman verran se maksaa köyhälle ja rikkaalle. Eikä lainoja voi laskea kuluiksi, tässä puhutaan pakollisista menoista eikä sellaisista, joiden syntymiseen voi itse vaikuttaa. Ruoka, asuminen, liikenne, vakuutukset, terveysmenot, vaatteet yms.
Sinusta ei ole pakollinen meno maksaa asunnon lainaa joka on jo hankittu vuosia sitten? Juurihan sanoit että asuminen on pakollinen meno. Ja miksi vertaat yksin asumista siihen kun aiemmin ilmeisesti maksoit yhdessä jonkun kanssa lainaa?
On ihan selvää että suurituloisen menot ovat suuremmat koska hän on mitoittanut elämänsä tulojen mukaan kuten se köyhempikin. Mitä järkeä olisi köyhäillä vuokralla jos on varaa ostaa miljoonakämppä? Ja ennen kaikkea, miksi maksaa vuokraa kun voi ostaa asunnon omaksi eli kartuttaa varallisuutta? Totta kai jokainen pystyy köyhäilemään, mutta realiteetti on se että isotuloisen menot ovat suuremmat normi arjessa kuin pienempituloisen.
Miksi näin tekisin? En minä ala kituuttamaan vuosikausia ja olemaan kuukausia lähes syömättä, jotta saisin jonkun puskurirahaston kasaan. Elämä on muutenkin paskaa pienillä tuloilla kitkutellessa ja en todellakaan ala vielä tästä vähästä yhtään säästämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näin, että hyvätuloisilla on sellainen harha, että pienituloiset elävät jossain erilaisessa todellisuudessa, jossa heidän kulunsa ovat niistä pienistä tuloista pienempiä, kuin heillä?
Onhan tämä osittain tottakin. Kalliimmat asunnot, kalliimmat autot, isommat lainanlyhennykset. Pakkohan kallista ei ole ostaa, mutta miksi ei ostaisi kun kerran on varaa.
Olen ollut pöydän molemmilla puolilla ja silloin, kun maksoin asuntolainaa, kk-kulut olivat pienemmät asumisesta, kuin nyt. Maksan nyt yksin n 900 e vuokraa, laina-aikoina osuuteni oli n 400 e/kk. Jos ei puhuta nyt autoista ollenkaan vaan ihan julkisesta liikenteestä, niin saman verran se maksaa köyhälle ja rikkaalle. Eikä lainoja voi laskea kuluiksi, tässä puhutaan pakollisista menoista eikä sellaisista, joiden syntymiseen voi itse vaikuttaa. Ruoka, asuminen, liikenne, vakuutukset, terveysmenot, vaatteet yms.
Pöydän molemmilla puolilla? Käytätköhän nyt sanontaa väärin vai oletko ollut lainaa hakemassa sekä pankissa töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... ja kuinka erilaisissa arjen todellisuuksissa elämmekään. Heitä ennakkoluulot menemään, ja tutustu ihmisiin, joilla ei ole mitään mahdollisuutta säästää, vaikka kaikkensa yrittäisivät. Tutustumalla toisten elämäntarinoihin voit törmätä kohtaloihin, joiden et tiennyt olevan mahdollisia.
terv. wannabe-uraihminen, jonka sairaus kamppasi eläkkeelle alta neljänkympin.
Tää on niin totta, itellä hyvä koulutus ja ”hieno” ura ja säästössä 25.000€ niin että saan sen parissa päivässä tilille, mutta todellakin ymmärrän että jos iskee syöpä tai aivoverenvuoto niin kaikki tämä on mennyttä ja nykyistä elintasoa en millään saa pidettyä yllä. Jotenkin tiedostan tuon kuitenkin koko ajan. Ei aiheuta stressiä mutta ainakin arvostaa tätä enemmän
Olet varmasti osannut myös varautua esim. vakuutuksella? Sekin varakkaiden etuoikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näin, että hyvätuloisilla on sellainen harha, että pienituloiset elävät jossain erilaisessa todellisuudessa, jossa heidän kulunsa ovat niistä pienistä tuloista pienempiä, kuin heillä?
Onhan tämä osittain tottakin. Kalliimmat asunnot, kalliimmat autot, isommat lainanlyhennykset. Pakkohan kallista ei ole ostaa, mutta miksi ei ostaisi kun kerran on varaa.
Lapsille omat huoneet, uudet vaatteet, kengät, pyörät, sukset ja puhelimet (jonkun pitää ensin ostaa uutena ne tavarat, jotka sitten toinen ostaa käytettynä), kalliimmat harrastukset, kulttuurimenot ja matkat. Sen takia hyvätuloinen tietysti töitä tekeekin, että saa lapsilleen hyvän alun elämään. Asunto sellaisella alueella, jossa on hyvä koulu, mahdollisuus valita oma harrastuksensa, kivoja lomia, mutta kyllä niihin saa laitettua paljon rahaa.
kun ostan uuden kodinkoneen, maksan heti sen ostamisen jälkeen samansuuruisin summan + 10% kodinhankitoihin tehdylle tilille. Kun olin köyhempi, aloin maksamaan itselleni rahaa kodinkoneen käytöstä. Tuo käyttömaksu meni tietenkin sitten vararahastoon, josta sai napsittua rahaa sitten niiden kodinkonerikkojen sattuessa uusiin kodinkoneisiin.