Millä tavalla kiusaaminen on kiusatun syy?

Se ei ole koskaan kiusatun syy vaan kiusaajan. Hoitoalalla varsinkin kiusataan paljon ja naiset ovat pahimpia kiusaajia jostain syystä.

Työpaikoilla jotkut huutelevat tulevansa kiusatuiksi, jos kaikki muut eivät hypi heidän pillinsä mukaan. Itse ovat häiriköitä jotka kiusaavat koko työyhteisöä oikuttelullaan ja temppuilullaan.

Omasta lapsuudesta muistan tyypin joka löi minulta silmän mustaksi kepillä, ilman että olin tehnyt hänelle yhtään mitään, ja juoksi sitten itkemään opelle että minä kiusasin ja hän puolustautui. Sain jälkkää.

Pointtina se, että kun joku väittää tulevansa kiusatuksi, syy ei aina ole ”kiusaajissa”.

Kiusaaminen on merkki viisauden impotenssista.

Vierailija kirjoitti:

Asiat eivät ole oikeassa elämässä mustavalkoisia ja yksinkertaisia.

Kiusaamiseen ei tietenkään oikeuta mikään. Mutta tutkimusten mukaan kohteeksi joutuu usein esimerkiksi helposti suuttuva lapsi, joka itse reagoi raivokkaasti pieneenkin asiaan. Lisäksi on monesti niin, että kiusaajat ovat itsekin kiusattuja ja päinvastoin. Kiusatulla saattaa olla heikot sosiaaliset taidot.

Median toistama kertomus hyvästä viattomasta, ihanasta ihmisestä, jota pahat kiusaajat kiduttavat, on vain yksi tarina. Sellaistakin sattuu, mutta useammin liikutaan jonkinlaisella harmaalla alueella.

Tämä on totta. Omaa lastani kiusattiin jonkun verran, mutta hän kiusasi kyllä myös itse, eli oli ärsyttävä toisia kohtaan, eikä lopettanut vaikka pyydettiin. Ei ihme että suljettiin välillä pois yhteisistä leikeistä. Olisin tehnyt karhunpalveluksen sanomalla hänelle että kyllä pitää sinun kanssani leikkiä vaikka miten ärsyttäisit ja pilaisit muiden leikit. Sehän antaa aivan väärän signaalin. Toisaalta myös sanoin silloin kun muut tekivät väärin.

Kaverin poikaa "kiusattiin" eli ärsytettiin, koska se poika räjähteli ja huusi sitten naama punaisena pikkujutuistakin, poika myös itse yritti ärsyttää muita, ja kun muut eivät ärsyyntyneetkään, niin poika sanoi että se on kiusaamista häntä kohtaan. Siis se kun itse yritti ärsyttää muita.

Pojalle sanottiin sen miljoona kertaa että pitää miettiä sitä omaa tekemistä siinä, että ei saa ärsyyntyä niin se loppuu, ja kas, kun lopetti ärsyilyn, niin "kiusaaminen"kin loppui. 

Sitten on näitä että kiusataan pelkän ulkonäön vuoksi, oli se sitten tavallista rumempi tai kauniimpi. Tai hiljaisuuden/ujouden vuoksi. silloin ei oikein voi sanoa että molemmissa vika.

Uskomatonta jeesustelua täällä. Kyllähän se on suurimman osan mielestä kiusatun syy, kunhan kiusattu on vaan tarpeeksi ärsyttävä. Esimerkkinä vaikka täällä esiintyneet julkkisten kiusaamisketjut, kuten Saara Aalto.

Todella moni ymmärtää keskustelun väärin. Siinä tärkein syy, miksi jotain kiusataan. Myös tunteet ymmärretään väärin.

Eli väärin tulkinnasta johtuu väärät asenteet muita ihmisiä kohtaan.

Tottakai älykin vaikuttaa asiaan, ikävä kyllä. Tästä nyt ei vaan puhuta.

Kiusaaminen on väärin, mutta tuohon julkkisten kiusaamisasiaan on todettava, että tietylle hyvin tunnetun julkkiksen tasolle julkisuudessa astuessaan henkilö joutuu väistämättä kestämään myös kritiikkiä ja se kuuluu tähän kauppaan. Esimerkiksi journalistien sääntöjen mukaan ns. tavallisesta kansalaisesta ei voi kirjoittaa samoja asioita kuin julkkiksesta tai poliitikosta. Julkkikset ovat itse astuneet julkiselle näyttämölle ja tällä näyttämöllä heistä saa myös puhua vapaammin.

Julkkiksenkaan maalittaminen, stalkkaaminen, kiusaaminen jne. ei ole oikein, mutta jos itse vapaaehtoisesti julkkiksena esittelee kotiaan ja antaa haastatteluja, on kestettävä myös kritiikkiä. Moni julkkis onkin havainnut, että median hallitseminen on hankalaa: se tuo, mutta myös vie paljon.

Kuka on väittänyt, että kiusaaminen on kiusatun syy?

Äidit tietää kirjoitti:

Kiusaaminen on aina kiusattujen vika.

Tuolla "logiikalla" rikoksen uhri on syyllinen. Joskus olin sitä mieltä että kiusaajia pitäisi lyödä. No se tekisi sen että lyöjistäkin tulisi kiusaajia. Mulla ei ikävää kyllä ole esittää mitään x ratkaisua kiusaamiseen. Siihen pitää puuttua ja yrittää estää mahdollisuuksien mukaan. 

Omista nyt jo aikuisista lapsista olen aika ylpeä. Ovat parempia ihmisiä kuin itse olen. 

T. Isä.