Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avomies puhuu ja puhuu ja puhuu, mutta minä en tule parisuhteessani kuulluksi
03.03.2022 |
Olemme 35+ pariskunta, olleet yhdessä viitisen vuotta, ja merkit olivat ilmassa jo aivan seurustelumme alkutaipaleella, mutta en suostunut näkemään niitä. Mies oli alusta asti todella kova puhumaan, siis niin kova, että minun oli vaikea saada suunvuoroa. En kuitenkaan pitänyt tätä laisinkaan hälyttävänä, vaan ennemminkin ihastuin hänen puhumisentaitoihinsa ja ”karismaansa”.
Nyt joitain vuosia myöhemmin hän puhuu edelleen todella paljon, ja olen oppinut keskeyttämään ja jopa puhumaan päälle. Käytän tehokkaasti hiljaisia hetkiä hyväkseni, jotta saan jaettua myös omia asioitani.
Puhun kuitenkin kuin kuuroille korville. En osaa sanoittaa tätä ilmiötä, koska se on minulle vieras, mutta tuntuu kuin hänellä ei olisi laisinkaan keskustelutaitoja. Eikä käytöstapoja. Eikä ehkä empatiaakaan.
Olen kuitenkin seurannut hänen vuorovaikutustaan muiden ihmisten kanssa, ja hän kykenee kyllä vastavuoroiseen vuorovaikutukseen. Jostain syystä se ei toteudu kotona.
Kun olen kakaissut asiani ulos, hän saattaa parhaassa tapauksessa olla aivan hiljaa ja vaihtaa puheenaihetta sellaiseen aiheeseen, joka kiinnostaa häntä enemmän. Tai siis yleensä juuri näin.
Ja silloin minä olen hiljaa ja taas kuuntelen.
En halua haukkua avomiestäni, enkä missään tapauksessa vihjaa että miehellä olisi narsistinen persoonallisuushäiriö, vaan luulen jopa vilpittömästi, että tämä on kasvatuksen ja lapsuudenkodin mallin tulos. Tai muuta vastaavaa.
Haluan kysyä, onko täällä ketään, joka olisi kokenut samanlaista parisuhteessa ja kärsinyt siitä niin kuin minä nyt. Ääneni on kotona hiljentynyt aina hiljaisemmaksi, eikä minua enää huvita avata suutani, koska kukaan ei reagoi. Minusta on tullut kotona korvat ja olkapää, mutta itse en koe tulevani kuulluksi.
Olen yrittänyt keskustella asiasta, mutta siitä on tullut aina riita, koska mies ei ehkä osaa asettua asemaani ollenkaan, mikä tietysti hermostuttaa minua tästä asiasta keskustellessa, koska en TAASKAAN tule kuulluksi. Erota en haluaisi, koska en tosiaan usko että mies olisi paha. Pikemminkin ajattelematon.
Miten te olette saaneet selvitettyä asian, kun kumppani ei kuuntele, vaan on ennemminkin kuin ei edes välittäisi?
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Hän ei ole kiinnostunut sinun ajatuksistasi. Hän haluaa vain jonkun, joka kuuntelee omia juttuja, tulee seuraksi niihin ja antaa läheisyyttä. Täydellistä hänelle.
Täsmälleen tältä se tuntuu. Osasit sanoittaa ytimekkäästi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tietenkin iloinen, että otsikko ja/tai teksti ei tunnu lähes kenestäkään ns. tutulta. Kaipaan silti kovasti ulkopuolisten ajatuksia.
Vai suljinko itse kaikki mahdolliset vaihtoehdot pois (eli ”ei” erolle ja ”ei” keskustelulle)? Haluan tietenkin keskustella, mutta se ei ole tähän mennessä onnistunut. Olen aika keinoton.
Ap
Minulla on kokemusta vastaavasta eikä se koskaan muuttunut. Alussa se ei häirinnyt, mutta kun myöhemmin mietin asiaa, niin aika harvoin minulta kysyi, jos koskaan "mitä sinulle kuuluu". Kuuntelin vaan häntä (kolme vuotta). Tämä ei ollut eron syy, mutta asia häiritsi. Piti omia asioitaan ja itseään tärkeänä. Minua asat eivät vähääkään kiinnostaneet. Helpotus oli, kun pääsin eron jälkeen takaisin normaaliin kommunikointiin suhteissa.
Edellinen 4/4 vielä. Omaa hölmöyttäni oli se etten tästä koskaan hänelle sanonut mitään. Mietin vaan itsekseni ettei tälläistä voi olla. Kannattaa koittaa keskustella asiasta niin sitten toisella on mahdollisuus muuttaa tapansa ja ainakin on sitten yrittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Edellinen 4/4 vielä. Omaa hölmöyttäni oli se etten tästä koskaan hänelle sanonut mitään. Mietin vaan itsekseni ettei tälläistä voi olla. Kannattaa koittaa keskustella asiasta niin sitten toisella on mahdollisuus muuttaa tapansa ja ainakin on sitten yrittänyt.
Hanki korva tulpat.Tilanne tulee pahenee iän myötä.Olet altavastaaja teidän huusholissa.Parempi sekin kuin taivasalla olisit,eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommaa salaa aidonnäköinen replica-pyssy (älä oikeasti!) ja vedä se yhtäkkiä esille sen pitäessä loputonta yksinsaneluaan, osoita sitä päähän ja huuda niin että talo raikuu, että nyt se turpa kiinni ja kuuntelet tai täältä tulee. Ystäväni, joka on kiltteydestään huolimatta suuttuessaan aika äkkipikainen ja säälimätön tulipersoona, teki näin yhdelle exälleen, joka oli tuollainen ignooraava itsekäs puheripuloija. Ja se toimi. Tyypiltä tuli pissat housuun :D Raju keino joo eikä tietenkään missään nimessä hyväksyttävä teko, mut menipähän se suu kiinni, vaikka eroon lopulta johtikin.
Meillä on vähän samanlaista. Puolisoni omaa kyllä jonkinlaisia (opittuja) keskustelutaitoja, saattaa kysyä minun kuulumisiani tai mielipidettäni. Vastausta ei kuitenkaan oikein malta kuunnella, vaan ”tietää” mielipiteeni yleensä paremmin kuin minä itse. Hänellä on diagnosoitu narsistinen ph.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen 4/4 vielä. Omaa hölmöyttäni oli se etten tästä koskaan hänelle sanonut mitään. Mietin vaan itsekseni ettei tälläistä voi olla. Kannattaa koittaa keskustella asiasta niin sitten toisella on mahdollisuus muuttaa tapansa ja ainakin on sitten yrittänyt.
Hanki korva tulpat.Tilanne tulee pahenee iän myötä.Olet altavastaaja teidän huusholissa.Parempi sekin kuin taivasalla olisit,eikö?
Johan ne erosi. Miksi ihmeessä joutuisi taivasalle kun voi ihan vaan erota ja muuttaa omaan kotiin?
Sanot sille että turpa kiinni, minä puhun välillä. Oikeasti. En ymmärrä, miten joissain pitkissäkään parisuhteissa asioita ei saada suoraan sanottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanot sille että turpa kiinni, minä puhun välillä. Oikeasti. En ymmärrä, miten joissain pitkissäkään parisuhteissa asioita ei saada suoraan sanottua.
Luulin, että tämä putosi jo! Kiitos kaikille vastanneille.
Tähän vastaan, että mitä hyötyä minun tällä tavalla saamastani puheenvuorostani on, jos minua ei kuitenkaan kuunnella? Siis kuullaan, muttei KUUNNELLA.
Jos käskisin olemaan oikeasti hiljaa, hän ”uhriutuisi” tai vaihtoehtoisesti sanoisi, että ”odota nyt tää mun juttuni ensin”.
Ja sitten odottaisin, mutta vuoroani ei koskaan tulisi.
Lisäksi, minut on ikäänkuin kasvatettu niin, ettei kenellekään sanota pitämään turpaansa kiinni. Ehkä olen sitten liian… kiltti?
Olen kertonut tunteistani ja sanonut ns. nätisti, mutta riita tai jonkinlainen konflikti siitä on aina tullut, kuten kerroin, ja tämä siis vaikka olenkin sanonut aivan suoraan (mutta sivistyneesti).
Viimeiseksi, eikö tällainen keskustelutapa parisuhteessa olisi aivan vinoutunutta sekin? Siis että puheenvuoron saadakseen pitäisi aina käskeä toista tukkimaan turpavärkkinsä?
Ap
Hän ei ole kiinnostunut siitä, mitä sinulla on sanottavanasi. Tuo on miehesi ongelma, eikä sinun, joten sinä et voi sitä myöskään korjata. Olipa syy narsismi, ajattelemattomuus tai huono kotikasvatus, niin tuo on se seuraus. Voithan kysyä häneltä suoraan, että mikset ole kiinnostunut minun mielipiteestäni. Tai mikset halua tietää, mitä minulle kuuluu. Voi olla, että hän ymmärtää paremmin, jos asettelet kysymyksen noin. Jos ei, niin sinun pitää itse päättää, kuinka kauan jaksat moista katsella ja hiljentää ääntäsi ja minääsi entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero? Pariterapia yksityisellä? Se ei takaa muutosta millään tavalla vaikka olisi pariterapeutti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot sille että turpa kiinni, minä puhun välillä. Oikeasti. En ymmärrä, miten joissain pitkissäkään parisuhteissa asioita ei saada suoraan sanottua.
Luulin, että tämä putosi jo! Kiitos kaikille vastanneille.
Tähän vastaan, että mitä hyötyä minun tällä tavalla saamastani puheenvuorostani on, jos minua ei kuitenkaan kuunnella? Siis kuullaan, muttei KUUNNELLA.
Jos käskisin olemaan oikeasti hiljaa, hän ”uhriutuisi” tai vaihtoehtoisesti sanoisi, että ”odota nyt tää mun juttuni ensin”.
Ja sitten odottaisin, mutta vuoroani ei koskaan tulisi.
Lisäksi, minut on ikäänkuin kasvatettu niin, ettei kenellekään sanota pitämään turpaansa kiinni. Ehkä olen sitten liian… kiltti?
Olen kertonut tunteistani ja sanonut ns. nätisti, mutta riita tai jonkinlainen konflikti siitä on aina tullut, kuten kerroin, ja tämä siis vaikka olenkin sanonut aivan suoraan (mutta sivistyneesti).
Viimeiseksi, eikö tällainen keskustelutapa parisuhteessa olisi aivan vinoutunutta sekin? Siis että puheenvuoron saadakseen pitäisi aina käskeä toista tukkimaan turpavärkkinsä?
Ap
Eli mitä sä täältä palstalta odotit?
seuraavan uudenkuun ensimmäisenä yönä, ennen nukkumaanmenoa tee miehellesi iltapalasmoothie. Laita siihen lehtikaalta, ananasta, omenaa, kurpitsansiemeniä, pieni pala pässin sydänjuurta, piharatamon kukkia sekä neljä tippaa vastasyntyneen kyyneleitä. Kun miehesi on nukahtanut piirrä ketsupilla ruksi hänen huuliensa päälle ja ympyrät hänen korviensa ympärille. Sen älkeen lausu sanat "Mies mahdoton, pälisevä p4skapää, itsekeskeinen idiootti, pois pois, mene pois! Mies meluinen, kuunteleva empaattinen, huomaavainen hurmuri, tänne tänne, tule tänne!"
Seuraavana aamuna tilanne on ratkaistu ja miehesi muuttunut erilaiseksi, eli sellaiseksi kuin haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No silloin kun haluaa puhua omista aiheistaan niin sanot että ”kiva kun kysyit, koska olet läheisin ihmiseni ja kiinnostunut sinusta ja ajatuksistasi niin sanoisin seuraavaa…”
ja ”ihanaa kun haluat vaihtaa mielipiteitä, mikään ei ole ihmiselle tärkeämpää kuin saada joku joka kuuntelee”
”jos joskus puhuisimme minun huolistani tietäisit”
”jos olisit kuunnellut minua kun kerroin…”
Silloin kun hän kuuntelee niin puhut. Eli ilmeisesti kun haluaa puhua omista asioistaan
En ole ollut parisuhteessa tuollaisen ihmisen kanssa, mutta tunnen samanlaisia. Sanot, että miehesi kuuntelee muita ja se voi näyttääkin siltä kun seuraat sivusta. Luulen että keskustelukumppani ei tunne samoin. No, kaikki eivät edes tajua kuviota kun ovat satunnaisesti tekemisissä tuon tyyppisen ihmisen kanssa.
Muuta en tähän keksi kuin että otat asian puheeksi. Uudestaan, uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Otat vastaan suuttumisen ja sitten puhut siitä taas. Sinnikkäästi ja johdonmukaisesti. Kun miehesi alkaa selittää omaa juttuaan, keskeytät, muistutat että yritit keskustella vuorovaikutuksestanne ja että miehesi ei välittänyt. Ilmoitat että et kuuntele, ennen kuin olette päässeet yhteisymmärrykseen. Sitten poistut paikalta. Puheliaalle ihmiselle on pahinta, kun yleisö viedään pois.
Kysy itseltäsi: Kun tilanne on tämä, että miestä ei sinun asiat kiinnosta, millaisen suhteen pystyt tältä pohjalta hänen kanssaan rakentamaan?
Onko se sellainen suhde, missä haluat jatkossakin elää? Jos vastaus on kyllä, lopeta valitus ja sopeudu. Elät ihmisen kanssa, joka on ainoastaan kiinnostunut omista asioistaan, ja sinun tehtäväsi on kuunnella häntä loputtomiin ilman vastavuoroisuutta. Hyvää loppuelämää, ap.
Alue: Aihe vapaa
Hän ei ole kiinnostunut sinun ajatuksistasi. Hän haluaa vain jonkun, joka kuuntelee omia juttuja, tulee seuraksi niihin ja antaa läheisyyttä. Täydellistä hänelle.