Ärsyttää, kun ihmiset ei ymmärrä mun huumoria

Päinvastoin, sinun pitää antaa vitsin alkuvaiheessa jokin merkki että kyseessä on vain huumori. Joko lievennät kuivuutta sanomalla sen hiukan veikeästi, tai sitten teet puujalasta niin paksun että sitä ei voi olla huomaamatta. Sen jälkeen kun ihmiset ovat ymmärtäneet että se on vitsi, voit jatkaa sitä vaikeammin määriteltävään tyyliin. 

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 14:01"]

Päinvastoin, sinun pitää antaa vitsin alkuvaiheessa jokin merkki että kyseessä on vain huumori. Joko lievennät kuivuutta sanomalla sen hiukan veikeästi, tai sitten teet puujalasta niin paksun että sitä ei voi olla huomaamatta. Sen jälkeen kun ihmiset ovat ymmärtäneet että se on vitsi, voit jatkaa sitä vaikeammin määriteltävään tyyliin. 

[/quote] Ei kyllä aina toimi tuo, että lyö reilusti yli, jotta kuulija ymmärtäisi kyseessä olevan vitsi. Olen useammankin kerran joutunut lopulta sanomaan, että ymmärräthän että tää on vaan läppää,  että ei tää ole totta mitä puhun. Ei ole kenestäkään hauskaa siinä vaiheessa. Joten ymmärrän kyllä ap:ta.

Sama vika. Asiaa pahentaa se, että minulla on vain kaksi tapaa ilmaista huumoriani: joko puhun täysin vakavalla naamalla tai sitten nauran omille jutuilleni jo valmiiksi. Jollen kerro aivan selvästi vitsiksi tai sutkaukseksi tarkoitettua juttua, joudun yleensä selittämään tavalla tai toisella. Eikä sekään takaa perilllemenoa. Varsinkin sarkasmi jää monelta totisemmalta huomaamatta, jollei sitä osoittele sormella tarpeeksi selvästi.

Ei ole helppoa meidän poikkeuksellisen hauskojen ihmisten elämä.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 14:14"]

Varsinkin sarkasmi jää monelta totisemmalta huomaamatta, jollei sitä osoittele sormella tarpeeksi selvästi.

[/quote]

Nimenomaan tämä.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 14:14"]

Sama vika. Asiaa pahentaa se, että minulla on vain kaksi tapaa ilmaista huumoriani: joko puhun täysin vakavalla naamalla tai sitten nauran omille jutuilleni jo valmiiksi. Jollen kerro aivan selvästi vitsiksi tai sutkaukseksi tarkoitettua juttua, joudun yleensä selittämään tavalla tai toisella. Eikä sekään takaa perilllemenoa. Varsinkin sarkasmi jää monelta totisemmalta huomaamatta, jollei sitä osoittele sormella tarpeeksi selvästi.

Ei ole helppoa meidän poikkeuksellisen hauskojen ihmisten elämä.

[/quote] Pahinta tässä poikkeuksellisessa hauskuudessa ovat tilanteet, joissa sanon että hei ymmärsitkö että se oli vitsi, ja saan vastauksen: "Ymmärsin kyllä, mutta ei se vaan ollut hauska."

Itse heitän joskus aia ronskiakin läppää. Kaverit sen tietää, ettei kannata ottaa tosissaan, mutta joskus alkoholia nauttineena tulee sanottua tuntemattomillekin ja he saattavat suuttua.

Mulla sama "ongelma." Itäsuomalainen huumori taitaa olla oma "taiteenlaji."

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 14:25"]

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 14:14"]

Sama vika. Asiaa pahentaa se, että minulla on vain kaksi tapaa ilmaista huumoriani: joko puhun täysin vakavalla naamalla tai sitten nauran omille jutuilleni jo valmiiksi. Jollen kerro aivan selvästi vitsiksi tai sutkaukseksi tarkoitettua juttua, joudun yleensä selittämään tavalla tai toisella. Eikä sekään takaa perilllemenoa. Varsinkin sarkasmi jää monelta totisemmalta huomaamatta, jollei sitä osoittele sormella tarpeeksi selvästi.

Ei ole helppoa meidän poikkeuksellisen hauskojen ihmisten elämä.

[/quote] Pahinta tässä poikkeuksellisessa hauskuudessa ovat tilanteet, joissa sanon että hei ymmärsitkö että se oli vitsi, ja saan vastauksen: "Ymmärsin kyllä, mutta ei se vaan ollut hauska."

[/quote]

Kun sitä testaa tarpeeksi monella uhrilla, löytyy ennen pitkää joku, jonka mielestä se on hauska. Kyse on siis suuresta huumorintajuttomasta enemmistöstä. Elä siinä sitten niiden kanssa.

Nro 4

Sama vika rahikaisella. On vaikea olla sellaisen ihmisen kanssa, joka katsoo suu ammollaan jokaisen vitsin jälkeen. Ottaa kaiken niin haudanvakavasti. Onneksi löytyy niitäkin joiden kanssa voi puhua omaa kieltään: heittää ronskia huumoria ja jutella ei-aina-niin-viimeisen-päälle-fiksuja juttujaan ja toinen vaan nauraa.

Yksi aika uusi tuttavuus pitää minua varmaan aivan täysin idioottina ilmeistään päätellen, kun luulee minun olevan ihan vakavissani aina. Joskus oikein joutuu sanomaan, että hei se oli vitsi! JOtenkin niin eri aaltopituudella, että saan päänsärkyä jos joudun olemaan kauan hänen seurassaan..

Olisi mukava kuulla mielipiteitä, miten te jotka ette harrasta itse tällaista vakavalla naamalla vitsailua, suhtaudutte sellaiseen. Kun osa tajuaa heti ja nauraa, mutta osa tosiaan katsoo niinkuin vähä-älyistä, tai jopa suutahtaneena kommentoi jotain, ikäänkuin olisin ollut juttuineni aivan tosissani.

Mulla on myös hieman outo huumorintaju ja kerron juttuja vakavalla naamalla ehkä hieman virnuillen, että ne ymmärretään vitsailuksi. Jotkut eivät ymmärrä, toiset ymmärtää, en ole nähnyt tarvetta selventää elleivät ymmärrä.