Kun kaikki naurattaa ja elämä on vitsi

Mistä johtuu, että välillä tulee päiviä, jolloin en pysty ottamaan mitään vakavasti, vaan kaikki naurattaa. Onko se stressin oire tai merkki väsymyksestä tai turhautumisesta? Olen yleensä aika kuolemanvakava henkilö ja hoidan asiani tunnollisesti, mutta taaskin tuntuu, etten saa itsestäni kunnon otetta, vaan kaikki muuttuu vitsiksi, vaikka pitäisi kohta soittaa työnantajallekin. Elänkö elämääni jotenkin väärin? Vai onko nykyelämä liian raskasta ja sen merkitystä täytyy välillä vähän nollata naureskelemalla, jotta sitä taas kestäisi elää? Opiskelen myös samanaikaisesti, kun käyn töissä, joten minulla on monta rautaa tulessa ja kumpikaan - sekä opiskelu että työ - eivät ole unelmieni juttuja, vaan järjellä valittuja tai muutakaan työtä ei ollut nyt paikkakunnallani yhtä varmasti tarjolla. En ihan kuvitellut elämääni tällaiseksi nuorempana - en halua elää niin, että minusta tuntuu, kuin että elämä olisi liian naurettavaa ja säälittävää elettäväksi. Mikä avuksi tai mitä teen väärin?