Lue keskustelun säännöt.
Isän kuolema
28.07.2015 |
Isä kuoli muutama viikko sitten. Hän oli jo vanha ja väsynyt, viime kuukausina puhui usein olevansa valmis jo lähtemään äidin luokse. Kuolema oli toki odotettavissa viimeistään lähivuosina, mutta tuli kuitenkin yllättäen, lyhyen sairauden jälkeen. Jollain tasolla en millään ymmärrä tämän lopullisuutta, en myöskään tunne suurta surua vaikka rakastin isää. Lapsena olin isän tyttö, meillä oli ihana läheinen suhde. Myös omat nyt jo isot lapseni rakastivat vaaria ja kaipaavat häntä.
Haluaisin löytää muistot iloisesta isästä ja vaarista, enkä olla vihainen siitä, miten hän loppuaikoina vain ”odotti” kuolemaa eikä yrittänytkään löytää enää iloa elämäänsä.
Kommentit (4)
Anna ajan kulua, kyllä ne tunteet ja muistot vielä tulee. Vihantunnekin on ihan normaali menetyksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osanottoni. Olet jo äitisi menettänyt ja muistat varmaan, että surussa käy läpi laajaa tunneskaalaa kunnes ajan myötä se tasaantuu hyväksynnäksi ja ikäväksi. Toki jokainen menetys on omansa ja reaktiot myös. Surussa tulee joillekin myös vihantunnetta ja pettymystä kuollutta kohtaan.
Kiitos osanotoista. Eiköhän meistä jokainen ole kuoleman kohdatessa jossain määrin itsekäs eikä olisi halunnut luopua läheisistään. Tiedostan kyllä olevani onnekas saatuani pitää isän niin pitkään, enkä mitenkään vertaa menetystäni muiden pahempiin menetyksiin, osanottoni sinullekin 2. -ap
Osanottoni.
Ja lisäksi; kasva aikuiseksi. Jos isäsi oli jo iäkäs ja koki/tunsi, että tämä elämä täällä on nähty ja koettu, niin olisit siitä onnellinen, helvetin onellinen!! hän pääsi nyt pois kuten toivoi ja halusi ja sinä et näe asiaa "oikein" oman itsekkyytesi vuoksi. Olisit vain halunnut pitkittää ja pitkittää hänen taivaltaan, viis hänen tunteistaan tai olostaan.
Terv.47v äitinsä haudannut joka ei tod ollut valmis lähtemään, kaikki oli ihan kesken, jopa lapsen kasvatustyö. Siitä jo voisin olla vihainen tai jotakin mutta enimmäkseen olin onnellinen kun hän pääsi tuskistaan, lopultakin.