Miten teidän suvun vanhukset ovat suhtautuneet Venäjän uhkaan?

Mummu totesi, että onneksi ei ole kuolinsiivousta tehty, voi vielä tulla miniän (sedän vaimon) mielestä tarpeettomat pyyhkeet ja pussilakanat olla tarpeen.

Vanhukset on jo kuoleet ja ikinuoria eläkeläisiä jäljellä suvussa,sodan jälkeet syntyneet.Joilla ei aikaa tavata nuorempaa sukua.Ei voi kysyä aiheesta.Uskovat EU:N nimeen ! Eiköhän Natokin heille ok ?

Suunnittelevat asioita, maiden myymistä, ( vaihtoehtoisesti talon polttamista lähtiessä) rahojen siirtoa ja minne lähtevät karkuun asumaan.

Pelkää molemmat :(

Ovat olleet viiden vanhoja, kun joutuivat lähtemään sotaa pakoon.

Nyt kaikki palaa muistiin, mistä puhuvat nyt paljon.

Nyt pelko meidän lasten ja lastenlasten puolesta.

Mitä joudumme vielä kokemaan ja näkemään.

Äiti 70+ ei suostu katsomaan sotauutisia, kuuntelemaan eikä keskustelemaan aiheesta millin vertaa. Se on negatiivista hänestä. Ja se joka sitä katsoo ja lukee, on hänestä someriippuvainen hullu tai negatiivinen. 

Meidän suvun vanhat ovat sisareni, veljeni ja minä, kaikki kolme viiskytluvulla syntyneet joten sotaa ei kukaan meistä ole kokenut, eikä edes köyhyyttä. Mitäs me tilanteesta ajateltaisiin? Varmaan samaa kuin kaikki muutkin aikuiset: emme olisi uskoneet että edes Venäjällä päästettäisiin yksi hullu diktaattoriksi (niinkuin vain todellisissa takapajuloissa) ja tietysti nyt pelottaa, että kuinka kauan Venäjällä katsellaan sen touhuja ennenkuin ukko häviää johonkin maakuoppaan!

Pappa on evakko itsekin mutta ei usko, että Venäjä hyökkäisi Suomeen. Ei siksi kannata Natoon menemistä.

Ne on sitä mieltä, että pitäisi liittyä neitoon. 

Rauhassa. Itse olen olen alkanut tulla siihen tulokseen, ettei yli 65-vuotiaita pitäisi päästää enää päättäviin asemiin, kun aivot ja muisti alkavat krakaamaan. Meillä on UKK:sta omakohtaista kokemusta ja nyt Putleri on seonnut omiin harhakuvitelmiinsa, eikä erota enää faktoja fiktiosta. Psykopatian kanssa vaarallinen yhdistelmä.