Jos menisit nyt vierailemaan koulussa, missä kävit ekaluokan/peruskoulun..

Mun vanhaa luokkahuonetta ei enää ole, koulu uudisti sen kolmen luokan siiven sopivaksi kehitysvammaisille, heitä on sen verran että saatiin perustettua kaksi pienryhmää. Vanha luokkani on yhdistetty toisen luokkahuoneen kanssa että on saatu tehtyä sopivat puitteet vammaisille koululaisille jotka tarvivat osa myös apuvälineitä liikkumiseen yms. Vähän tuli haikea fiilis kun näin sen siiven. Sieltä on hyvät muistot, meillä oli hyvä luokkahenki ja aivan ihana opettaja joka oli sisustanut luokan. Siellä oli värikkäitä mattoja, sohva ja nurkassa pinossa pehmeitä lattiatyynyjä joilla saatiin hengata välitunnit kun oli liian kylmä mennä ulos ja äikäntunnit joilla luettiin jotakin kirjaa, iso kirjahylly täynnä kirjoja ja vedenkeitin ja teetä ja mehua jota saatiin juoda niillä sisävälitunneilla ja liikuntatuntien jälkeen jos oli hiihtoa tai luistelua. Nyt se on hirveän kylmä ja jotenkin kliinisen oloinen, kaikki persoonallisuus on poissa

Olen käynyt...kouluna ovat edelleen. Lapselle ohikulkiessa näyttänyt luokkahuoneen ikkunoita.

Ei herätä fiiliksiä.

Pitäis päästä mummolan rappukäytävään...oliko ne portaat tosiaan niin leveät ja onko tuoksu vielä sama.

Kouluni on lakkautettu, mutta erilaisia harrastuspiirejä ja kylätapahtumia siellä järjestetään vielä järjestetään. Olen käynyt joskus tapahtumissa ja herättää aina ristiriitaisia tunteita, kun siellä saattaa tavata vanhoja koulukavereita ja -kiusaajia, ja he kohtelevat minuakin, niinkuin "normaalia" ihmistä, toisin kuin kouluaikana. Koulu on remontoitu, joten luokat ovat erilaisia, mutta haisee samalta kuin lapsuudessani.

Ei ollut muuta kuin asfalttia meidän koulun pihalla silloin ennen. Nyt on piha täynnä parakkeja, jotenkin ne on onnistunut saamaan vanhan kivirakennuksen homehtumaan. Mikä siinä on että Suomessa kaikki koulut homehtuu?

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 23:58"]

Ei ollut muuta kuin asfalttia meidän koulun pihalla silloin ennen. Nyt on piha täynnä parakkeja, jotenkin ne on onnistunut saamaan vanhan kivirakennuksen homehtumaan. Mikä siinä on että Suomessa kaikki koulut homehtuu?

[/quote]

Ehkä ne luokitellaan liian herkästi homeiseksi. Tiedän yhdenkin koulun joka purettiin, koska siellä oli muka hometta, ja sitten todettiin että ei sitä hometta ollutkaan kuin vain yhden ikkunan alla seinässä ja ois riittänyt jos sen kohdan ois vain korjannut.

Haikea olo tulisi. Olin lapsena ujo ja arka, mutta sosiaalisesti olen aina ollut hyvin taitava ja minulla riitti ystäviä, mikä on jättänyt hyvät muistot kouluajoista. Entinen kouluni taitaa itse asiassa olla nykyään jonkinlainen kirpputori, voisinkin ehkä
käydä siellä, kun seuraavan kerran menen kotipaikkakunnalle käymään. :)

1.-2. lk koulu purettu, 3.-9. lk koulu muutettu amk:ksi, kävin siellä jokunen vuosi sitten ja en meinannut tunnistaa, niin iso remppa oli tehty. Lukio on vielä jäljellä, ja siihen ne parhaat koulumuistot liittyykin:)

Kapakkana toimi, kun viimeksi siellä kävin.

Murtuisin varmasti kyyneliin ja lähtisin juoksujalkaa pois.

Olishan se hauska käydä, jos se vielä olis pystyssä.

Ala-asteen koululle en varmaan pääsisi. Se on varuskunta-alueella, jonne ei ilman kulkulupaa pääse.

Oon käynyt 4 eri alakoulua, 2 eri yläkoulua ja osaa noista ei enää olekaan.

Haikeet fiilikset ois

Ala-astettani ei enää ole, tiloissa on nykyään Seinäjoen lukio. Aikoinaan oltiin siellä ala-astelaiset ja lukiolaiset samassa, meillä oli se uimahallin puoleinen pääty käytössä, mutta monet tilat oli yhteisiä. Keskustan ala-aste on paikoillaan, sen nimi oli kyllä Marttilan ala-aste. Vieressä oli Larvalan koulu kehitysvammaisille ja meidän koulussa oli myös tarkkailuluokka. Nykyään on termitkin ihan eri: alakoulu, pienryhmä, sopeutettu... jne.

Kävinkin kys koulussa pari vkoa sitten. Ei toimi enää kouluna mutta muuta toimintaa siellä on.

Oli aika omituinen tunne kävellä siellä koulun käytävillä ja jestas miten se ruokasali oli pieni...melkein näin itseni siellä hieman arkana 1-4-luokkalaisena talsimassa, kukaan ei tiennyt kotioloistani mitään, tai ei ainakaan välittänyt. Seisoskelin hetken aikaa myös siinä viereisen rivarin luona, asunnon joka oli kotini tuolloin ja jonka ulkovarastoonkin kerran talvisena pakkasyönä pakenin.