Asioita joita teet koska ei ole rahaa?
Mitä asioita teet siksi koska ei ole rahaa? Etenkin sellaisia juttuja joita et kehtaa muille kertoa. :) Minä voin aloittaa. Leikkaan hiukseni itse kotona keittiösaksilla vessan peilin edessä, kampaajaan ei ole ollut varaa moneen vuoteen. Varsinkin tasoitus takaa on vaikea, mutta olen jo aika haka! :D Tuotteet tulee myös käytettyä ihan viimeiseen saakka - muka vanhentumispäivämäärä purkin avaamisesta, höpöhöpö. Hyvin voi läiskiä kasvonaamiota naamaan, jonka löytää kaapin perältä - ostettu ja avattu vuonna kivi. Uusia kun ei voi ostaa, kun ei rahaa. Ja onpa joskus pahimpina hetkinä lähtenyt jostain kodin ulkopuolelta mukaan vessapaperirullakin kodin vessareissujen turvaamiseksi. :D Sun vuoro!
Kommentit (33)
Kotivärjäyksestä ei tule hyvää. Jos haluaa pitää itsensä blondina vain kampaajan blondi valkaisee tarpeeksi. Kaupan punaiset ja ruskeat värit on liian rajuja. Kampaajat osaa tehdä tasasempia tummia/punasia värejä ja vaaleita ei käytännössä pysty kotona tekee ollenkaan ellei rialilla läiski jotain värinpoistoa mutta aika karva saa olla että pää kestää sen joka toinen kuukausi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kävisi ollenkaan kampaajalla, ellei hiukseni olisi alkaneet harmaantua jo kolmekymppisenä. En halua vielä näyttää aivan vanhukselta, joten käyn noin parin kuukauden välein tyvivärjäyksessä. Sitten säästän monessa muussa asiassa.
Miten te vastaavassa tilanteessa olevat olette piilottaneet harmaan tyvikasvun kotikonstein? Onko hirveän sotkuista hommaa ja kuinka usein värjäätte? Tai onko joku hankkinut peruukin? : ) Sitäkin olen harkinnut.
Eihän kotivärjäys ole homma eikä mikään, kunhan käyttää aina samaa väriä, jos värjää vaan tyven.
Olen vuosikausia jopa kymmeniä vuosia värjännyt hiukseni itse. En muuten sitä tekisi ellei hiuslaatu olisi lötkö ja helposti rasvoittuva ja muutenkin hirveän värinen.
T. #1
Ei kai siinä mitään noloa ole, että leikkaa itse hiuksensa. Leikkaan omat ja lasten hiukset kotona, ja olen siitä muille kertonut jos on kysytty. Mulla on tosin kampaamosakset. Iso säästö kun leikkaa itse.
Syön halpoja herkkuja, Lidlin sipsit ja suklaat. Siitä iloa elämään.
Jos olisi rahaa, niin matkustelisin ja söisin vain lohiaalaattia. Olisin onnellinen.
N 100kg
Opiskelen. Kuvittelen, että sillä tavoin ehkä sitä rahaa joskus vielä olisi.
Leikkaan saksilla muovipurkit auki ja käytän sisällöstä myös sen osan, jota ei saa purkista ulos.
Kerään sekajätteen leipäpussiin, jotta ei tarvitse käyttää rahaa puolityhjänä roskiin vietävien roskapussien ostamiseen.
Ostan ei mieluisia vaatteita ja kenkiä, jos halvalla saa. Saa olla väärän kokoisiakin kunhan ei ole liian pieniä.
Kampaajalla en ole käynyt vuosikymmeniin - eli olen laiminlyönyt ulkonäöstä huolehtimisen.
Kaikki vain pienien tulojen vuoksi. Ajatuksella, mitään sellaista en tarvitse, johon minulla ei ole varaa.
Ompelen vaatteita ja sisustustekstiilejä muiden hylkäämistä kankaista tai kodin tekstiileistä. Niitä on vähän liikaakin jo ja miksi osan revin sitten siivousräteiksi.
Otan tutulta vastaan hävikkiruokaa ja pakastan voipaketeista lähtien kaiken, mitä en pysty heti syömään. (Tätä en ole kertonut kenellekään)
Suunnittelen ruokani muutenkin viikoksi eteenpäin ja teen kerralla ison määrän, josta osan myös pakastan.
Laitan aina säästöön edes muutaman kympin yllättäviä menoja kattamaan.
Minua ei haittaa, vaikka en pääse matkustamaan tai ostamaan upeita tavaroita. Olen ajatellut, että ihmisen kyky nauttia elämästä ei vaadi hirveitä kustannuksia. Tyytyväisyys on taito, jonka voi opetella ja sen eteen pitää vähän tehdä töitä. Osaan itsekin ideoida ja toteuttaa kaikenlaista ja joka on arvokas taito sekin.
Olen myös huomannut, kun ihmisiä auttaa pyyteettömästi voi saada enemmän takaisin. Oven takana voi olla naapuri kuoharipullon kanssa kiittämässä minun mielestäni pienestä työstä tai joku lykätä satasen käteeni lyhentäessäni jonkun muutamat verhot.
Teemme kaikkemme, eli monta tässäkin ketjussa mainittua asiaa, jotta kuukausitulot riittäisivät elämiseen ja jottei tarvitsisi ottaa niin usein säästöistä.
Työskentelen siivoojana, eli tiukkaa on. Tässä listaa:
- Kerään pulloja
- Omistan auton, mutta en aja sillä juuri koskaan. Autolla ajaminen maksaa. Autosta en voi kuitenkaan luopua. (ainakaan vielä)
- Käyn suihkussa töissä (vesikin maksaa!)
- Suosin s-ryhmän ilta-alea (-60%)
- Vertailen ruokien kilohintoja, ja ostan tuotteen, jossa alin kilohinta
- Vaatteet ostan kirpputorilta. (Ne on muuten samoja rättejä kun kaupassakin, mutta 90% halvemmalla)
- Teen ylitöitä
.... Siinäpä oli osa.. On muutakin, mutta kaikkea en kehtaa kirjoittaa :D
Kaikki matkat jää ilman muuta tekemättä. Tukan olen aina leikannut itse. Myös muiden perheenjäsenten hiukset olen leikannut.
Otan omat eväät pickikille, en raaski koskaan ostaa kahvilasta kahvia ja leivonnaista. Ostan mielummin lounaan, siitä saa edes ravinteita ja mahan täyteen.
Tuunaan, paikkaan ja parsin vaatteet, myös alusvaatteet. Vanhoista lakanoista teen pyyhkeitä.
Melkein kaikki ruoka tulee tehtyä itse. En koskaan käytä liemikuutioita, enkä valmiita maustesekoitteita.
Ostan -60% koreista tarvitsemani tuotteet. Myös ruuat.
En käy elokuvissa, näyttelyissä, kulttuuritapahtumissa. Ei kylläkään rahan vuoksi, vaan kun en saa niistä minkään sortin iloa elämääni, rahat kuitenkin säilyvät.
Ulkoilu ja ilmaisluennot ovat tällä hetkellä halvimmat huvini. Ja ihmisten kohtaaminen on parasta.
En tilaa enää lehtiä, irtisanoin kaikki muut vakuutukset paitsi kotivakuutuksen, en osallistu mihinkään keräyksiin, haen EU- ruokakasseja seurakunnasta, minulla ei ole autoa, säästän sähköä, kotona käytän reikäisiä vaatteita, ostan lähes kaiken tarvitsemani kirpputorilta, leikkaan perheen hiukset omani mukaan lukien, kerään tölkkejä ja pulloja, syksyisin myyn sieniä ja marjoja, en lue mainoslehtiä ellen ole hankkimassa jotakin. Ainoa paheeni on joskus Hesen kerrosateria. Ulkoilen paljon, maalaan ja neulon jämälangoista sekä kirjoitan pöytälaatikkoon. Elämäni on ihan tyydyttävää.
Vierailija kirjoitti:
En tilaa enää lehtiä, irtisanoin kaikki muut vakuutukset paitsi kotivakuutuksen, en osallistu mihinkään keräyksiin, haen EU- ruokakasseja seurakunnasta, minulla ei ole autoa, säästän sähköä, kotona käytän reikäisiä vaatteita, ostan lähes kaiken tarvitsemani kirpputorilta, leikkaan perheen hiukset omani mukaan lukien, kerään tölkkejä ja pulloja, syksyisin myyn sieniä ja marjoja, en lue mainoslehtiä ellen ole hankkimassa jotakin. Ainoa paheeni on joskus Hesen kerrosateria. Ulkoilen paljon, maalaan ja neulon jämälangoista sekä kirjoitan pöytälaatikkoon. Elämäni on ihan tyydyttävää.
Vakuutukset on täälläkin ylellisyyksiä! Autossa ja kodissa halvin mahdollinen, muita vakuutuksia ei varaa ottaa, kuten lapsille, henkivakuutusta itselle tai puolisolle, eläimistä puhumattakaan. :( -ap
Asutko Suomessa? Todella viitseliästä tuo ulkona syöminen tähän aikaan vuodesta.