Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsiperheiden avun tarvetta paheksutaan? – vanhemmuus on nykyään rankempaa kuin ennen
02.03.2022 |
Vanhemmuus on kuitenkin nykyisin rankempaa kuin ennen. ”Itse me hoidettiin lapset ennen eikä sitä apua silloinkaan ollut tarjolla, kyllä pitää itse pärjätä”. Lapsen kasvattaminen vuosikymmeniä sitten on kuitenkin ollut aivan erilaista kuin nykyisin, koska vanhemmuuteen ei sisältynyt yhtä paljon vaatimuksia ja paineita. Riitti, että vanhempi kävi töissä ja toi leivän pöytään. Plussaa oli, jos kotona ei ryypätty ja lapsella oli suht rauhalliset kasvuolot. Lapsen kasvua ei kytätty todella tarkasti ja mietitty, saahan lapsi varmasti kehittävää tekemistä. Lapset saivat touhuta omiaan ja aikuiset keskittyivät omiin asioihinsa. Ei puhuttu lapsentahtisuudesta, tunnekasvatuksesta ja muusta – maailma oli aikuisten, eikä lasten. Ei kytätty, syöhän lapsi terveellisesti ja monipuolisesti itsetehtyä ruokaa, vaan välipalaksi kävi pikkukoululaisella roiskeläppäpizzat, viilikset ja sokeroidut murot. Lapset saivat istua tuntikausia telkkarin edessä, eikä ruutuaikaa kritisoitu kuten nykyään.
Esim. vielä 90-luvulla lapset saivat mennä aika vapaasti: alle kouluikäiset leikkivät keskenään pihalla, eskari-ikäinen saattoi pyöräillä itse kilometrin päähän lähikauppaan ja pienet alakoululaiset olivat keskenään uimassa. Nykyisin tehtäisiin heti lasu, jos toimisit vanhempana noin. Nykyisin lasta täytyy olla jatkuvasti vahtimassa, etkä voi jättää lasta omine nokkineen jonnekin kuten ennen. Jo tämä tekee arjesta raskaampaa kuin ennen: aikoinaan saatoit irrottautua lapsesta omiin puuhiisi, nykyään lapsen valvominen sitoo aivan eri tavalla. Päiväkodissa ja koulussakaan ei kytätty kaikkea tarkasti, oli joku satunnainen vanhempainilta ja siinä se. Nykyisin on vasut ja wilmat, vanhempia osallistetaan paljon ja pitäisi olla aktiivisesti mukana lapsen päiväkoti- ja kouluasioissa. Aiemmin ei vanhempien tarvinnut huolehtia kaikenlaisia ylimääräisiä askartelutarvikkeita yms päiväkotiin ja kouluun. Aikoinaan monet lasten- ja nuorten harrastukset oli ns. höntsäliikuntaa, johon lapsi/nuori meni itse pyöräillen. Nykyisin harrastustoiminta on usein hyvin intensiivistä, treenejä on monta kertaa viikossa ja vanhemman pitäisi kuskata.
Mielestäni ei ole ihme, että vanhempia väsyttää. Vanhemmuuteen liittyvät paineet ovat kasvaneet ja keskustelukulttuuri on muuttunut tylyksi. Samaan aikaan paineet yhteiskunnassa ovat muutenkin kasvaneet: työelämä on hektisempää ja vie monesta mehut. Pitäisi jaksaa huolehtia omasta kehosta ja kodista. Kenties ikääntyvistä vanhemmista. Tukiverkkoja ei enää läheskään kaikilla ole, kun sukulaiset asuvat kaukana tai eivät halua auttaa edes satunnaisesti lasten kanssa. Jos kaipaisit lapsiperheen arjen keskelle helpotusta, niin heti tullaan haukkumaan ja sanomaan, että itse olet lapsesi hankkinut ja itse pitäisi ne kasvattaa. Ei kukaan tule palstalla kettuilemaan, jos omaishoitaja tulee kertomaan, miten raskasta on huolehtia vaikka puolisosta 24/7. Ei kukaan tule sanomaan omaishoitajalle, että mitäs läksit ja pitää kestää. On täysin luonnollista, että toisessa ihmisessä vuorokauden ympäri kiinni oleva ihminen kaipaa joskus vapaata ja lepoa. Esim. oma puolisoni on minulle todella rakas, mutta en jaksaisi 24/7 olla hänen kanssaan, vaan tarvitsemme myös omaa aikaa.
Miksi lapsiperheiden avun tarvetta paheksutaan palstalla niin paljon?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla oon huomannut, että vanhemmalla sukupolvella aika on kullannut muistot. Ei enää muisteta, miten rankkaa vaikka pikkulapsivaihe on. Sitten vähätellään, jos vanhemmat puhuvat väsymyksestä ja ruuhkavuosista.
Tai sitten oman lapsen kanssa ei ollut rankkaa. Kun sain esikoiseni, oli juuri tullut oikeus hoitovapaaseen ja kotihoidontuki. Silloin sai olla kotona siihen asti, että lapsi oli 1v 10 kk. Kun sain toisen lapseni, oikeus hoitovapaaseen oli jo 3 vuotta. Minusta oli paljon helpompaa se aika, kun sai olla kotona. Siis verrattuna siihen aikaan, kun piti kukonpieraisun aikaan laittaa herätyskello soimaan ja alkaa repiä lapsia sängystä, jotta saa vietyä heidät ensin päiväkotiin ja painella itse töihin. Kuopuksen kohdalla päiväkoti aukesi virallisesti 6:30 ja mun työpäiväni alkoi klo 7:15. Bussimatkaan meni 45 minuuttia ja päiväkodilta bussipysäkille juosten 3 minuuttia. Jos aamun ensimmäinen hoitaja oli minuutinkin myöhässä, minä myöhästyin töistä. Olin aina iloinen niinä aamuina, kun päiväkodin vieressä asuva hoitaja oli aamuvuorossa ja tuli töihin jo klo 6:20. Kun kuopukseni oli viimistä päivää päiväkodissa, tämä hoitaja mulle sanoi, että kenenköhän kanssa hän tästä lähtien juo aamukahvinsa <3
Omien lasteni kohdalla rankinta oli ne vuodet, kun lapset olivat päiväkodissa. Ei sitä ennen eikä sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla oon huomannut, että vanhemmalla sukupolvella aika on kullannut muistot. Ei enää muisteta, miten rankkaa vaikka pikkulapsivaihe on. Sitten vähätellään, jos vanhemmat puhuvat väsymyksestä ja ruuhkavuosista.
Tai sitten oman lapsen kanssa ei ollut rankkaa. Kun sain esikoiseni, oli juuri tullut oikeus hoitovapaaseen ja kotihoidontuki. Silloin sai olla kotona siihen asti, että lapsi oli 1v 10 kk. Kun sain toisen lapseni, oikeus hoitovapaaseen oli jo 3 vuotta. Minusta oli paljon helpompaa se aika, kun sai olla kotona. Siis verrattuna siihen aikaan, kun piti kukonpieraisun aikaan laittaa herätyskello soimaan ja alkaa repiä lapsia sängystä, jotta saa vietyä heidät ensin päiväkotiin ja painella itse töihin. Kuopuksen kohdalla päiväkoti aukesi virallisesti 6:30 ja mun työpäiväni alkoi klo 7:15. Bussimatkaan meni 45 minuuttia ja päiväkodilta bussipysäkille juosten 3 minuuttia. Jos aamun ensimmäinen hoitaja oli minuutinkin myöhässä, minä myöhästyin töistä. Olin aina iloinen niinä aamuina, kun päiväkodin vieressä asuva hoitaja oli aamuvuorossa ja tuli töihin jo klo 6:20. Kun kuopukseni oli viimistä päivää päiväkodissa, tämä hoitaja mulle sanoi, että kenenköhän kanssa hän tästä lähtien juo aamukahvinsa <3
Omien lasteni kohdalla rankinta oli ne vuodet, kun lapset olivat päiväkodissa. Ei sitä ennen eikä sen jälkeen.
Ja nykyään jo pelkkä päivähoitopaikan saaminen on eloonjäämistaistelu ja se sun päiväkotisi voi olla 1 - 1,5 tunnin päässä kotoa ja toisen lapsen päiväkoti toiseen suuntaan saman verran.
Ja siellä päiväkodissa sun lastasi hoitaa liikuntavahtimestari Pekka, kun ei ole pätevää henkilökuntaa. 3/4 ryhmän lapsista ei osaa suomea ja 1/4 on purevia erityislapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla oon huomannut, että vanhemmalla sukupolvella aika on kullannut muistot. Ei enää muisteta, miten rankkaa vaikka pikkulapsivaihe on. Sitten vähätellään, jos vanhemmat puhuvat väsymyksestä ja ruuhkavuosista.
Tai sitten oman lapsen kanssa ei ollut rankkaa. Kun sain esikoiseni, oli juuri tullut oikeus hoitovapaaseen ja kotihoidontuki. Silloin sai olla kotona siihen asti, että lapsi oli 1v 10 kk. Kun sain toisen lapseni, oikeus hoitovapaaseen oli jo 3 vuotta. Minusta oli paljon helpompaa se aika, kun sai olla kotona. Siis verrattuna siihen aikaan, kun piti kukonpieraisun aikaan laittaa herätyskello soimaan ja alkaa repiä lapsia sängystä, jotta saa vietyä heidät ensin päiväkotiin ja painella itse töihin. Kuopuksen kohdalla päiväkoti aukesi virallisesti 6:30 ja mun työpäiväni alkoi klo 7:15. Bussimatkaan meni 45 minuuttia ja päiväkodilta bussipysäkille juosten 3 minuuttia. Jos aamun ensimmäinen hoitaja oli minuutinkin myöhässä, minä myöhästyin töistä. Olin aina iloinen niinä aamuina, kun päiväkodin vieressä asuva hoitaja oli aamuvuorossa ja tuli töihin jo klo 6:20. Kun kuopukseni oli viimistä päivää päiväkodissa, tämä hoitaja mulle sanoi, että kenenköhän kanssa hän tästä lähtien juo aamukahvinsa <3
Omien lasteni kohdalla rankinta oli ne vuodet, kun lapset olivat päiväkodissa. Ei sitä ennen eikä sen jälkeen.
Ja nykyään jo pelkkä päivähoitopaikan saaminen on eloonjäämistaistelu ja se sun päiväkotisi voi olla 1 - 1,5 tunnin päässä kotoa ja toisen lapsen päiväkoti toiseen suuntaan saman verran.
Ja siellä päiväkodissa sun lastasi hoitaa liikuntavahtimestari Pekka, kun ei ole pätevää henkilökuntaa. 3/4 ryhmän lapsista ei osaa suomea ja 1/4 on purevia erityislapsia.
En lainkaan väheksy ongelmia mitkä mainitsit, mutta jos tässä on tarkoitus vertailla aikaa "joskus ennen" ja nyt, niin esim. minut olisi 70-luvulla laitettu päiväkotiin, jos paikan olisi saanut, mutta ei saanut. Äitini ja isäni olivat töissä tehtaassa, jolla oli oma lastentarha ja kun minulle haettiin paikkaa sieltä, sitä ei saatu, eikä sitä kai tarvinnut perustella mitenkään. Niinpä äitini lopetti työt tehtaassa ja hänestä tuli perhepäivähoitaja. Nykyisin tulisi aika paljon valitusta, jos olisi noin. Toisaalta taas kuka vaan saattoi alkaa kunnalliseksi perhepäivähoitajaksi, ei ollut mitään vaatimuksia. Joka ajalla taitaa olla omat haasteensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla oon huomannut, että vanhemmalla sukupolvella aika on kullannut muistot. Ei enää muisteta, miten rankkaa vaikka pikkulapsivaihe on. Sitten vähätellään, jos vanhemmat puhuvat väsymyksestä ja ruuhkavuosista.
Tai sitten oman lapsen kanssa ei ollut rankkaa. Kun sain esikoiseni, oli juuri tullut oikeus hoitovapaaseen ja kotihoidontuki. Silloin sai olla kotona siihen asti, että lapsi oli 1v 10 kk. Kun sain toisen lapseni, oikeus hoitovapaaseen oli jo 3 vuotta. Minusta oli paljon helpompaa se aika, kun sai olla kotona. Siis verrattuna siihen aikaan, kun piti kukonpieraisun aikaan laittaa herätyskello soimaan ja alkaa repiä lapsia sängystä, jotta saa vietyä heidät ensin päiväkotiin ja painella itse töihin. Kuopuksen kohdalla päiväkoti aukesi virallisesti 6:30 ja mun työpäiväni alkoi klo 7:15. Bussimatkaan meni 45 minuuttia ja päiväkodilta bussipysäkille juosten 3 minuuttia. Jos aamun ensimmäinen hoitaja oli minuutinkin myöhässä, minä myöhästyin töistä. Olin aina iloinen niinä aamuina, kun päiväkodin vieressä asuva hoitaja oli aamuvuorossa ja tuli töihin jo klo 6:20. Kun kuopukseni oli viimistä päivää päiväkodissa, tämä hoitaja mulle sanoi, että kenenköhän kanssa hän tästä lähtien juo aamukahvinsa <3
Omien lasteni kohdalla rankinta oli ne vuodet, kun lapset olivat päiväkodissa. Ei sitä ennen eikä sen jälkeen.
Ja nykyään jo pelkkä päivähoitopaikan saaminen on eloonjäämistaistelu ja se sun päiväkotisi voi olla 1 - 1,5 tunnin päässä kotoa ja toisen lapsen päiväkoti toiseen suuntaan saman verran.
Ja siellä päiväkodissa sun lastasi hoitaa liikuntavahtimestari Pekka, kun ei ole pätevää henkilökuntaa. 3/4 ryhmän lapsista ei osaa suomea ja 1/4 on purevia erityislapsia.
Juuri näin. Tosin omien lasteni lapsuudessa päiväkoti oli vain paikka, missä lapset saivat ruokaa, käydä vessassa, ulkoilla ja leikkiä aikuisen valvonnassa, koska ei sen ikäisiä voinut vielä yksinkään kotiin jättää. Lastentarhanopettajia oli päiväkodeissa silloinkin, mutta lasten kasvatusvastuu oli vanhemmilla eikä päiväkodeilla. Ei siis ollut vielä tätä lasten "välttämättä" tarvitsemaa varhaiskasvatusta.
Tää on ollu niin kivaa ja yhteisöllistä suomessa kasvattaa lasta tämmösessä häpeän ja kateuden luvatussa maassa et mä ainakin opetan omalleni jo että täälä tarvii pärjätä teistä muista huolimatta, yksin synnyt, kasvat ja kuolet ja jos et hymyile samalla vika on vaan asenteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla oon huomannut, että vanhemmalla sukupolvella aika on kullannut muistot. Ei enää muisteta, miten rankkaa vaikka pikkulapsivaihe on. Sitten vähätellään, jos vanhemmat puhuvat väsymyksestä ja ruuhkavuosista.
Tai sitten oman lapsen kanssa ei ollut rankkaa. Kun sain esikoiseni, oli juuri tullut oikeus hoitovapaaseen ja kotihoidontuki. Silloin sai olla kotona siihen asti, että lapsi oli 1v 10 kk. Kun sain toisen lapseni, oikeus hoitovapaaseen oli jo 3 vuotta. Minusta oli paljon helpompaa se aika, kun sai olla kotona. Siis verrattuna siihen aikaan, kun piti kukonpieraisun aikaan laittaa herätyskello soimaan ja alkaa repiä lapsia sängystä, jotta saa vietyä heidät ensin päiväkotiin ja painella itse töihin. Kuopuksen kohdalla päiväkoti aukesi virallisesti 6:30 ja mun työpäiväni alkoi klo 7:15. Bussimatkaan meni 45 minuuttia ja päiväkodilta bussipysäkille juosten 3 minuuttia. Jos aamun ensimmäinen hoitaja oli minuutinkin myöhässä, minä myöhästyin töistä. Olin aina iloinen niinä aamuina, kun päiväkodin vieressä asuva hoitaja oli aamuvuorossa ja tuli töihin jo klo 6:20. Kun kuopukseni oli viimistä päivää päiväkodissa, tämä hoitaja mulle sanoi, että kenenköhän kanssa hän tästä lähtien juo aamukahvinsa <3
Omien lasteni kohdalla rankinta oli ne vuodet, kun lapset olivat päiväkodissa. Ei sitä ennen eikä sen jälkeen.
Ja nykyään jo pelkkä päivähoitopaikan saaminen on eloonjäämistaistelu ja se sun päiväkotisi voi olla 1 - 1,5 tunnin päässä kotoa ja toisen lapsen päiväkoti toiseen suuntaan saman verran.
Ja siellä päiväkodissa sun lastasi hoitaa liikuntavahtimestari Pekka, kun ei ole pätevää henkilökuntaa. 3/4 ryhmän lapsista ei osaa suomea ja 1/4 on purevia erityislapsia.
En lainkaan väheksy ongelmia mitkä mainitsit, mutta jos tässä on tarkoitus vertailla aikaa "joskus ennen" ja nyt, niin esim. minut olisi 70-luvulla laitettu päiväkotiin, jos paikan olisi saanut, mutta ei saanut. Äitini ja isäni olivat töissä tehtaassa, jolla oli oma lastentarha ja kun minulle haettiin paikkaa sieltä, sitä ei saatu, eikä sitä kai tarvinnut perustella mitenkään. Niinpä äitini lopetti työt tehtaassa ja hänestä tuli perhepäivähoitaja. Nykyisin tulisi aika paljon valitusta, jos olisi noin. Toisaalta taas kuka vaan saattoi alkaa kunnalliseksi perhepäivähoitajaksi, ei ollut mitään vaatimuksia. Joka ajalla taitaa olla omat haasteensa.
Ottaisin kiljuen lapsilleni naapurista tuollaisen perhepäivähoitajan. Nythän sellainen ei onnistu, vaan perhepäivähoito on käytännössä lopetettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että suurimmat lapsiperheiden kritisoijat ovat lapsettomat ja omat lapsensa aikaa sitten aikuisiksi kasvattaneet. Pätee muihinkin asioihin elämässä. Helppo tulla kritisoimaan asiaa, kun se ei ole itselle ajankohtainen.
Parhaimmat parisuhde vinkit tulevat aina sinkuilta ja parhaimmat pariutumisvinkit vakaassa parisuhteessa jo vuosia olleilta.
Sillä sinkullakin luultavasti on parisuhteessa olevia kavereita joiden kanssa hän keskustelee tai hän on joskus aiemmin ollut suhteessa, sama pätee pariutumiseen. Älytön ajatus että asiasta ei voi muka tietää mitään jos ei satu olemaan juuri sillä hetkellä samassa tilanteessa.
Et tiedä lapsista tai nykytilanteesta tai lastenkasvatuksesta yhtään mitään, jos ei sinulla ole nyt lapsia.
Mun äitini esimerkiksi jaksaa selittää, miten ennen vain tilasi kotipalvelusta apua aina kun huvitti tai että tarha ja koulu oli kätevästi kodin vieressä, paikan sai kun käveli sisään.
Hoidoksi riitti se että pari kertaa päivässä keitti perunoita, kerran viikossa pesi ja antoi puhtaat vaatteet.
Ai vaikka joku TV:n supernanny ei tiedä lasten kasvatuksesta mitään ellei hänellä ole omia lapsia? Riippumatta minkälaisen koulutuksen tai työkokemuksen alalta on saanut?
Miten niin, hänellähän on työnsä kautta enemmän lapsia nykymaailmassa kuin kellään. Vahvistit pointtia jonka halusit kiistää. Mutta kannattaa silti ymmärtää, että samalla koulutuksella ja työkokemuksella yksi on huippu ja toinen tekee pelkkää vahinkoa. Ne eivät itsessään takaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten kun siitä päivähoidosta selviää, alkaa kamppailu paikasta kunnon koulussa. Ja siitä että saa lapset samaan kouluun ja siitä että se koulupaikka ei yhtäkkiä vaihdukin jonnekin ihan muualle ja siitä että koulu ei olekaan homeessa ja jos on, niin siitä kerrotaan. Kaiken tämän lomassa aina vähintään joka toinen vuosi kouluverkkotarkastelu joka kestää vähintään lukuvuoden.
Taistella saa myös siitä että siellä saa opetusta, eikä ko koulu laahaa opetuksessa kaksi vuotta muista jäljessä.
Ja siitä että yhtäkkiä ei lopu bussiyhteys sinne kouluun.
Ja oppimateriaalia ei tietenkään ole, joten tappelet siitä että myös se sun lasten koulu ostaa englannin tehtävät kirjat, että niitä kirjoja on edes koululla niin paljon, että niitä ei ole yksi kirja per 20 lasta.
Ja joka hemmetin välissä sinua osallistetaan kun yhteiskunnan mielestä vanhemmat ei osallistu tarpeeksi.
Syysloman, joulun, hiihtoloman ja kesäloman edellä on aina vähnitään kahden viikon sekava ajanjakso, jolloin lapset menee kouluun ja pääsee koulusta ihan miten sattuu ja vanhemmille on kaikenlaisia kekkereitä keskellä päivää, mielellään niin, että yhdelle lapselle ne on 10.10 (kun olet vienyt ysiksi kouluun), toiselle 12.20 ja kolmannelle 14.40 niin etät varmaan ei missään välissä kannata edes piipahtaa töissä.
Hammashoitola ei luonnollisestikaan enää ole koulun pihassa kuten ennen vaan ihan muualla jättikolosissa, jonne lapsi ei voi kulkea yksin ja vaikka voisikin, ei saa, koska edes 14-vuotias ei saa mennä suuhygienistille ilman äitiä. Kello 12.10, jolloin sitten ajelet aamualla töihin, päiväällä koululle, sieltä hammashoitolaan, takaisin koululle ja taas töihin pariksi tunniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että suurimmat lapsiperheiden kritisoijat ovat lapsettomat ja omat lapsensa aikaa sitten aikuisiksi kasvattaneet. Pätee muihinkin asioihin elämässä. Helppo tulla kritisoimaan asiaa, kun se ei ole itselle ajankohtainen.
Parhaimmat parisuhde vinkit tulevat aina sinkuilta ja parhaimmat pariutumisvinkit vakaassa parisuhteessa jo vuosia olleilta.
Sillä sinkullakin luultavasti on parisuhteessa olevia kavereita joiden kanssa hän keskustelee tai hän on joskus aiemmin ollut suhteessa, sama pätee pariutumiseen. Älytön ajatus että asiasta ei voi muka tietää mitään jos ei satu olemaan juuri sillä hetkellä samassa tilanteessa.
Et tiedä lapsista tai nykytilanteesta tai lastenkasvatuksesta yhtään mitään, jos ei sinulla ole nyt lapsia.
Mun äitini esimerkiksi jaksaa selittää, miten ennen vain tilasi kotipalvelusta apua aina kun huvitti tai että tarha ja koulu oli kätevästi kodin vieressä, paikan sai kun käveli sisään.
Hoidoksi riitti se että pari kertaa päivässä keitti perunoita, kerran viikossa pesi ja antoi puhtaat vaatteet.
Ai vaikka joku TV:n supernanny ei tiedä lasten kasvatuksesta mitään ellei hänellä ole omia lapsia? Riippumatta minkälaisen koulutuksen tai työkokemuksen alalta on saanut?
Miten niin, hänellähän on työnsä kautta enemmän lapsia nykymaailmassa kuin kellään. Vahvistit pointtia jonka halusit kiistää. Mutta kannattaa silti ymmärtää, että samalla koulutuksella ja työkokemuksella yksi on huippu ja toinen tekee pelkkää vahinkoa. Ne eivät itsessään takaa mitään.
Supernanny Penttalalla on aika päivää aikuistuneet lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kotona vauva ja olen nukkunut huonosti suuren osan raskausajasta + vauva-ajan. Jos sanon olevani väsynyt pitkällisen unenpuutteen takia, niin yleisin vastaus on joko "sellaista se nyt vauvan kanssa vaan on" tai "olen minäkin väsynyt, kun nukuin pari yötä huonosti". Pitkään valvoneena tuollainen kommentti tuntuu todella kurjalta. On ihan eri asia nukkua huonosti pari yötä kuin vuosia. Sanottaisiinko näin vaikka ihmiselle, joka kärsisi pitkäaikaisesta unettomuudesta muista syistä? En usko.
Itselläni huonosti nukkuminen jatkui yli 8 vuotta (kolme lasta). Mies (nykyään ex) nukkui tosi mainiosti tai jos ei, niin syy ei ainakaan ollut lapsissa.
Jos huono nukkuminen tulee jossain ilmi, vastaus on, että "sinun pitää huolehtia, että saa riittävästi laadukasta unta". Mutta miten kummassa se tapahtuu? Varmaan jollakin taialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että suurimmat lapsiperheiden kritisoijat ovat lapsettomat ja omat lapsensa aikaa sitten aikuisiksi kasvattaneet. Pätee muihinkin asioihin elämässä. Helppo tulla kritisoimaan asiaa, kun se ei ole itselle ajankohtainen.
Parhaimmat parisuhde vinkit tulevat aina sinkuilta ja parhaimmat pariutumisvinkit vakaassa parisuhteessa jo vuosia olleilta.
Sillä sinkullakin luultavasti on parisuhteessa olevia kavereita joiden kanssa hän keskustelee tai hän on joskus aiemmin ollut suhteessa, sama pätee pariutumiseen. Älytön ajatus että asiasta ei voi muka tietää mitään jos ei satu olemaan juuri sillä hetkellä samassa tilanteessa.
Et tiedä lapsista tai nykytilanteesta tai lastenkasvatuksesta yhtään mitään, jos ei sinulla ole nyt lapsia.
Mun äitini esimerkiksi jaksaa selittää, miten ennen vain tilasi kotipalvelusta apua aina kun huvitti tai että tarha ja koulu oli kätevästi kodin vieressä, paikan sai kun käveli sisään.
Hoidoksi riitti se että pari kertaa päivässä keitti perunoita, kerran viikossa pesi ja antoi puhtaat vaatteet.
Ai vaikka joku TV:n supernanny ei tiedä lasten kasvatuksesta mitään ellei hänellä ole omia lapsia? Riippumatta minkälaisen koulutuksen tai työkokemuksen alalta on saanut?
Miten niin, hänellähän on työnsä kautta enemmän lapsia nykymaailmassa kuin kellään. Vahvistit pointtia jonka halusit kiistää. Mutta kannattaa silti ymmärtää, että samalla koulutuksella ja työkokemuksella yksi on huippu ja toinen tekee pelkkää vahinkoa. Ne eivät itsessään takaa mitään.
Supernanny Penttalalla on aika päivää aikuistuneet lapset.
Eli et ymmärrä vai et halua ymmärtää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että suurimmat lapsiperheiden kritisoijat ovat lapsettomat ja omat lapsensa aikaa sitten aikuisiksi kasvattaneet. Pätee muihinkin asioihin elämässä. Helppo tulla kritisoimaan asiaa, kun se ei ole itselle ajankohtainen.
Parhaimmat parisuhde vinkit tulevat aina sinkuilta ja parhaimmat pariutumisvinkit vakaassa parisuhteessa jo vuosia olleilta.
Sillä sinkullakin luultavasti on parisuhteessa olevia kavereita joiden kanssa hän keskustelee tai hän on joskus aiemmin ollut suhteessa, sama pätee pariutumiseen. Älytön ajatus että asiasta ei voi muka tietää mitään jos ei satu olemaan juuri sillä hetkellä samassa tilanteessa.
Et tiedä lapsista tai nykytilanteesta tai lastenkasvatuksesta yhtään mitään, jos ei sinulla ole nyt lapsia.
Mun äitini esimerkiksi jaksaa selittää, miten ennen vain tilasi kotipalvelusta apua aina kun huvitti tai että tarha ja koulu oli kätevästi kodin vieressä, paikan sai kun käveli sisään.
Hoidoksi riitti se että pari kertaa päivässä keitti perunoita, kerran viikossa pesi ja antoi puhtaat vaatteet.
Ai vaikka joku TV:n supernanny ei tiedä lasten kasvatuksesta mitään ellei hänellä ole omia lapsia? Riippumatta minkälaisen koulutuksen tai työkokemuksen alalta on saanut?
Miten niin, hänellähän on työnsä kautta enemmän lapsia nykymaailmassa kuin kellään. Vahvistit pointtia jonka halusit kiistää. Mutta kannattaa silti ymmärtää, että samalla koulutuksella ja työkokemuksella yksi on huippu ja toinen tekee pelkkää vahinkoa. Ne eivät itsessään takaa mitään.
Supernanny Penttalalla on aika päivää aikuistuneet lapset.
Eli et ymmärrä vai et halua ymmärtää?
Hän ei tiedä nykyajan lapsiperheiden arjesta oikeasti yhtään mitään. Ja se mitä hän hakee, on sen oman firmansa ja alansa työllisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei voi sanoa, että juuri se oma aika on rankinta, kun eipä voi verrata mihinkään muuhun aikaan.
Ennen oli kaikki paremmin…Pöljempää sanontaa tuskin on vastaan tullut.
Ennen oli kaikki helpompaa... NYT JUST kun MINÄ Maailmannapa elän, on KAIKKEIN ENITEN rankkaa ja kärsimystä... Helppoahan se silloin oli. MUA ei ymmärretä...
Ehkä sinusta tuntuu tältä.
Itse voin ainakin sanoa, että 90-luvulla yläasteen ja lukion käyminen oli paljon helpompaa kuin mitä nykynuorilla. Jos yläasteella vaatimukset ovat aivan eri luokkaa, ja lukio lähtee sitten eri sfääreihin. Asioita ja vaatimuksia on tuotu lisää, mutta mitään ei ole poistettu. Nykynuorisosta puristetaan kyllä kaikki jo alle 20-vuotiaina.
Oma nuoruuteni oli huoletonta ja vaatimukset kohtuulliset ja tehtävissä niin, että aikaa jäi paljon muuhunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kotona vauva ja olen nukkunut huonosti suuren osan raskausajasta + vauva-ajan. Jos sanon olevani väsynyt pitkällisen unenpuutteen takia, niin yleisin vastaus on joko "sellaista se nyt vauvan kanssa vaan on" tai "olen minäkin väsynyt, kun nukuin pari yötä huonosti". Pitkään valvoneena tuollainen kommentti tuntuu todella kurjalta. On ihan eri asia nukkua huonosti pari yötä kuin vuosia. Sanottaisiinko näin vaikka ihmiselle, joka kärsisi pitkäaikaisesta unettomuudesta muista syistä? En usko.
Niin ja joku toinen on valvonut vaikka jo viisi vuotta. Mitä sitten? Kyllä sulle saa muutkin sanoa olevansa väsyneitä, ei se ole sun väsystäs pois ihan kuten sunkaan väsy ei ole muiden väsystä pois. Ja niin, sellasta se nyt vaan on vauvan kanssa usein. Vai miksi sinä olet vauva-ajan nukkunut huonosti? Liittyykö vauvaan vai ihan muihin asioihin. Jos vauvaan niin.. niin, sellasta se niiden kanssa nyt vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kotona vauva ja olen nukkunut huonosti suuren osan raskausajasta + vauva-ajan. Jos sanon olevani väsynyt pitkällisen unenpuutteen takia, niin yleisin vastaus on joko "sellaista se nyt vauvan kanssa vaan on" tai "olen minäkin väsynyt, kun nukuin pari yötä huonosti". Pitkään valvoneena tuollainen kommentti tuntuu todella kurjalta. On ihan eri asia nukkua huonosti pari yötä kuin vuosia. Sanottaisiinko näin vaikka ihmiselle, joka kärsisi pitkäaikaisesta unettomuudesta muista syistä? En usko.
Niin ja joku toinen on valvonut vaikka jo viisi vuotta. Mitä sitten? Kyllä sulle saa muutkin sanoa olevansa väsyneitä, ei se ole sun väsystäs pois ihan kuten sunkaan väsy ei ole muiden väsystä pois. Ja niin, sellasta se nyt vaan on vauvan kanssa usein. Vai miksi sinä olet vauva-ajan nukkunut huonosti? Liittyykö vauvaan vai ihan muihin asioihin. Jos vauvaan niin.. niin, sellasta se niiden kanssa nyt vaan on.
Oletko ikinä koskaan konsaan kuullut käytöstavoista?
Vierailija kirjoitti:
Mietin just eilen, että oispa helppo vaan kasvattaa lapsi siihen vanhaan malliin, jossa negatiivisia tunteita lapsilta ei sallittu ja ne jätettiin vaan huomiomatta. Vois vaan sanoa kiukuttelevalle lapselle, että "älä kitise siinä", "lopeta turha kiukuttelu" ja jättää negatiivisia tunteita ilmaiseva lapsi yksin huutamaan ja painella omiin hommiin. Se ois vanhemmalle tosi helppoa ja lapsikin oppis välttelevän kiintymystyylin (joka suurimmalla osalla suomalaisista on) ja jossain vaiheessa ymmärtäisi, että ei kannata näyttää negatiivisia tunteita ja patoais ne sisäänsä. Nykyinen tietämys tunnekasvatuksen tärkeydestä luo myös lisää työtä ja painetta vanhemmuuteen.
Ja jos ei lapsi muuten oppisi, niin voisi tukistella ja läpsiä vähän, niin jopa oppii tavoille. Lähtee myös kaikki nepsy-piirteet jonnekin taustalle tällä tavalla ja räjähtää sitten aikuisena, mutta kylläpä minä vanhempana pääsisin helpommalla. Minkäs minä enää vanhempana voin, jos aikuinen Matti 18v käyttää päihteitä väärin ja hakkaa ja vainoaa ex-tyttöystäväänsä.
Vierailija kirjoitti:
Tukiverkottomana perheenä oma asennoituminen on ollut alusta asti ettei apua ole tulossa. Rankkoina aikoina pitää ajatella, että tämä on ohi menevä vaihe. Pitää määrittää itselle mikä on tärkeintä eli vähemmän työtä ja enemmän aikaa perheelle. Kaikki on koko ajan helpompaa, kun lapset kasvaa. Välillä on on pieni katkeruuden tai kateuden pisto, kun joillain on niin helposti apu saatavilla. Toisaalta taas huvittaa, kun joissain perheissä ei saada lattiaa tai ikkunoita pestyä tai kaupassa käytyä ilman, että isovanhemmat tulevat hoitamaan lapsia. Paljon auttaa se, että molemmat vanhemmat hoitavat osansa ja ajatuksena lämmittää, että perheemme on tiivis ja läheinen.
- vähemmän työtä --> vähemmän palkkaa --> millä laskut maksetaan?
- jos toinen vanhempi ei tee osaansa, niin mikä silloin lämmittää ajatuksena?
Vierailija kirjoitti:
"
Maailma muuttuu, Eskoseni. Kaupungit ovat täynnä huumeidenkäyttäjiä, alkoholisteja, jengejä ja muita epävakaita persoonia. Alkkikset vetää pään täyteen pillereitä ja viinaa ja tulevat räyhäämään. Ennen ne pysyi omissa oloissaan eivätkä aiheuttaneet ongelmia kenellekään.
Voi kuule. kyllä ysärilläkin oli kaikenmaailman piripäitä, puliukkoja, itsensäpaljastelijoita, autoonhoukuttelijoita jne.
Niitä juostiin karkuun, rohkeimmat härnäs :D
Kaverista pidettiin huolta ja isolla porukalla rymyttiin menemään. Normaaleista keskiluokkaisista perheistä oltiin.
N-91
Äitini jäi leskeksi talvisodan aikana kahden pienen lapsen kanssa. Hän jätti lapset vanhemmilleen hoitoon evakkopaikkakunnalle, voidakseen mennä töihin, että kykenee elättämään lapset ja iäkkäät vanhempansa. Sotien jälkeen hän huolehti maatilasta lasten kanssa isäni kulkiessa rakennustyömailla ja savotoilla. Veljeni olivat 5 ja 8 vuotiaita taistellessaan jukurin hevosen kanssa ja tekivät pitkää päivää. Lastreilun sadan kilometrin päähän en ja tilan ohella äitini hoiti viitisen vuotta myös anoppiaan. Äidin vanhemmista vanhempani huolehtivat vielä pitkään, vaikka kansaneläkkeitä alettiin maksamaan. Ämmi , äidinäiti asui kanssamme viitisen vuotta minun nuoruudessani
Minulla oli 3 pientä lasta, kun isäni kuoli ja minulle jäi päivätyön lisäksi huolehdittavaksi myös iäkäs äitini. Huolehdin äidistäni kymmenen vuotta
En halua vertailla, enkä epäile nykyvanhemmuuden raskautta, mutta mistä ihmeestä ajatus aiempien sukupolvien helposta elämästä on kummunnut.
Alue: Aihe vapaa
Tällä Suomen television Supernannyllä on erilaisia lastensuojelubisneksiä, joten hänellä on kovastikin oma lehmä ojassa neuvoessaan.
Ja ei, hänellä ei ole mitään käsitystä siitä, millaista lapsiperheen elämä nykyään on.