Ketään ulkomailla asuvan kumppanin netissä tavanneita?
Olisi kiinnostavaa lukea tarinoita, joissa parisuhde on kehkeytynyt netissä tapaamisesta ja osapuolet asuvat kaukana toisistaan.
Missä tapasitte ja millaista yhteydenpitonne oli?
Pitivätkö ystävänne teitä hulluina, kun menitte tapaamaan tätä henkilöä / teitä tultiin tapaamaan?
Uskotteko, että "yhteyden" voi tuntea ilman live-tapaamista?
Kommentit (4)
Tapasimme omeglessa, olin silloin 18-vuotias ja mies 20-vuotias. Olin juuri lähdössä kesätöihin ulkomaille (en miehen asuinmaahan kuitenkaan) ja ajatuksena ensin oli että lähden sinkkuna maailma avoinna ulkomaille mutta yllättäen tämä omegle tuttavuus vaan valtasi mun ajatukset ja mielen. Asuimme molemmat keski-euroopassa kun muutin niiden kesätöiden myötä ulkomaille. Illat puhuin skypessä miehen kanssa ja rakastuimme vaikka emme ollletkaan tavanneet toisiamme. Sitten kesän lopussa mies matkusti tapaamaan minua, se oli niin kutkuttava ajatus enkä edes osannut pelätä että mies olisi jotain muuta kuin oli internetissä mulle esittänyt.
Eka tapaaminen meni paremmin kuin olin kuvitellut, suutelimme heti lentoasemalla ja suhde oli aluksi todella fyysinen...olimmehan me keskustelleet kaikesta maan ja taivaan välillä skypen ja messengerin välityksessä jo monen kuukauden ajan. Se viikko tuntui kuin honeymoonilta, emme poistuneet hotellin sängystä montakaan kertaa :D
Sen jälkeen lensin miehen kotimaahan ja suhde eteni melko nopeasti, oli tehtävä päätöksiä nopeasti ja kaikki tuntui niin hyvälle että aloitin sitten opinnot miehen kotimaassa ja muutimme yhteen. Kolme vuotta seurusteltuamme menimme naimisiin ja nyt tuosta ensitapaamisesta on jo aikaa melkein 7 vuotta ja lapsiakin meille on siunaantunut kaksin kappalein :) Asumme edelleen miehen kotimaassa ja elämä on ihanaa, totta kai on meillä omat haasteemmekin ollut kun mieheni sairastui vakavasti muutama vuosi sitten mutta sekin vaikeus on vain lähentänyt meitä ja onneksi nyt olemme koko perhe terveitä :)
Monet ystävistämme ovat hiukan pyöritelleet silmiään kun kuulivat miten me tapasimme toisemme. Mielestäni oli aika uhkrarohkeaa tehdä nopeita päätöksiä asuinmaan suhteen ja tulevaisuuden suhteen mutta toisaalta miksi elämässä pitäisi jahkailla..
Tapasin interpals.net sivustolla saksalaisen mieheni vuonna 2009. Olimme tuolloin molemmat 21-vuotiaita. Tein käyttäjätunnuksen sivustolle tylsyyden vuoksi, ja muutama kuukausi rekisteröitymisen jälkeen sain mielenkiintoisen viestin, jossa mies kertoi pitävänsä samasta epätunnetusta bändistä kuin minä. Juttua riitti ja keskustelun edetessä huomasimme olevamme samaan aikaan todella samanlaisia, mutta myös hyvin erilaisia.
Bongasin netistä edulliset lennot miehen kotikaupunkiin vain muutama kuukausi netissä tapaamisen jälkeen - ja tulimme paremmin juttuun kuin olisin aluksi kuvitellut! En osannut tuolloin saksaa muutamia perustervehdyksiä enempää eikä hän puhunut täydellistä englantia, mutta tulimme ymmärretyksi kaikesta huolimatta. Perheeni ja ystäväni olivat iloisia puolestani, mutta tuttavapiirissä oli muutama, jotka eivät uskoneet juttumme kestävän paria kuukautta pidempään.
No, tässä sitä kuitenkin nyt ollaan, asun tänä päivänä miehen kotikaupungissa Baden-Württembergin osavaltiossa ja odotamme esikoistamme, rv31.
Aivan ihania tarinoita!! Olen itse toisaalta vähän kyynistynyt mutta toisaalta tosi romanttinenkin tyyppi. Itse olen juuri tavannut netissä miehen, jonka kanssa kaikki tuntuu "natsaavan". Näitä on ihanaa lukea tässä tilanteessa :)
ap
Itsellä juuri jonkinlainen juttu menossa amerikkalaisen miehen kanssa. Laittoi mulle facessa kaveripyynnön kun etsi täyskaimaani. Saa nähdä mitä tulee. Kutsu jenkkilään käymään on jo tullut.