Kumpaa syytät tämmöisessä tilanteessa?
Tapaturma: Lapsen on vaikea osallistua mihinkään aktiveettiin, harrastukseen tai osallistua elämään yleisesti. Syrjäytymisriski on korkea.
Vanhemmat eivät osaa mitään taitoja ja ei harrasta mitään - heillä ei ole haluja tai tavoitteita elämässä. Asuu kerrostalossa vuokralla, töiden jälkeen istuu vaan kotona ja menee alimman riman alta. Jokainen tietokone on kirpparilta, jokainen televisio on kirpparilta. Eivät tiedä tuotteista mitään, kysyvät myyjältä ja menevät sen perusteella. Vanhemmat ei osaa esim edes perustaitoja kuten luisteleminen ja hiihto. Jopa kenkien sitominen piti lapsen opetella itse.
Lapsikin kyllä aikamoinen välttelijä. Ei esim suostu menemään kirppareille katsomaan pyöriä kun isä käy katsomassa onko siellä uutta pyörää lapselle. Tai jos pyörästä on kumi puhjennut niin hän ei korjaa sitä itse tai suostu edes tulemaan katsomaan korjausta vaan isä nuo pakolliset aina hoitaa.
Kommentit (57)
Alimman riman alittaminen vaatii hyviä limboamistaitoja. Notkeutta ja tasapainoa. Eri juttu olisi, jos alitettaisiin ylin tai ylitettäisiin alin rima.
"perustaitoja kuten luisteleminen ja hiihto"
😆
Tapaturma = onnettomuus, vahinko.
Miten se liittyy tähän sekavaan selostukseen?
Teksti on suomea, mutta siinä ei ole mitään järkeä. Mitä helvettiä? Ymmärsikö joku tätä?
Frendejä katsoin juuri eilen ja siellä oli jakso, jossa Rossi tuli sisään nähtyään Rachelin pussaavan työkaveriaan Monican ja Chandlerin parvekkeella ja Chandler tsemppasi itsensä samanlaiseen kiihtymyksen tilaan ollakseen samalla sivulla Rossin kanssa.
Me olemme hyvätuloinen, kaikenlaista harrastava perhe. Silti emme osaa sitoa kenkiä, kengännauhat kyllä. Emme osaa voidella suksia, siksi Peltosen karvapohjasukset. Emme osaa teroitata luistimia, sitä varten on omat ammattilaisensa.
Vierailija kirjoitti:
Me olemme hyvätuloinen, kaikenlaista harrastava perhe. Silti emme osaa sitoa kenkiä, kengännauhat kyllä. Emme osaa voidella suksia, siksi Peltosen karvapohjasukset. Emme osaa teroitata luistimia, sitä varten on omat ammattilaisensa.
Mutta se että viette luistimet teroitettavaksi on hyvä. Nämä kyseiset vanhemmat eivät tee sitäkään. Sanovat vaan että "Kyl ne ihan hyvät on".
Ap, sulla on tekstin tuottamisen perustaito hukassa. Aivan kamalaa luettavaa, kun ei saa selvää asian ytimestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wtf? Miten nuo kirppistavarat liittyy?? Tai pyöränkumin paikkaaminen???
Se että vanhemmat menevät todella juuri alimman riman alta. Eivät suostu ajattelemaan tuotteita tai esim harrastusvälineitä yhtään... hoitavat vaan pakolliset ja nekin mahdollismman halvalla.
Pyörän kumi on myös pakollinen. Sen kyllä hoitaa mutta jos lapsi haluaisi esim alkaa harrastamaan pyöräilyä kunnolla niin keep dreaming buddy... isä sanoo että töiden jälkeen on niin väsy ja lapsi ei ymmärrä sitä.
Siis jos lapselle on sattunut tapaturma, jonka takia hän ei voi osallistua aktiviteetteihin muutenkaan, niin mitä väliä sillä on, onko pyörä halpa vai kallis? Ja mitä tarkoitat sillä, että kumpi on oikeassa tässä tilanteessa? Ketkä nämä kaksi osapuolta ovat? Lapsen vanhemmat ja kuka muu?
Luin AP:n avauksen ja myöhemmän "selonteon" moneen kertaan, ja sit luovutin. Nyt aivoihin sattuu. En vieläkään tajua yhtään.
Syytän AP:n peruskoulun opettajia, kun eivät opettaneet kirjoittamaan ymmärrettävää tekstiä.
Mitä pahaa on ostaa TV ja tietokoneet kirpparilta? Mielestäni näin pitäisi tehdä muutkin, jos ne ovat käyttökuntoisia tavaroita. Se on ympäristöteko ja säästää luonnonvaroja.
Ja lapset voivat hyvin ilman kodin akviteettejä, vaikka heillä ei olisi harrastuksia, päinvastoin jos lapset ovat päiväkodissa/koulussa, heillä on oikeus lepoon ja löhöilyyn.
Ja mitä hyötyä on kenenkään syyttämistä? Eikä kuulu sivistykseen ja hyviin käytöstapoihin.
Miksi sinua liikuttaa perheen asiat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tapaturma? Miksi pitää syyttää jompaa kumpaa, isää tai lasta? Oletko itse äiti vai ulkopuolinen?
Sain oikeastaan jo tarvittavat vastaukset tästä ketjusta mutta tässä on nyt vähän lisää jos haluat jatkaa keskustelua:
Tapaturma: Lapsi ei osaa opetella asioita, ei osaa harrastaa, ei pärjää liikunnassa koulussa, ei kässässä, ei kuviksessa. Vaikea aloittaa mitään, tehdä mitään ja hän on todella vaarassa syrjäytyä. Hänen ainoa ns elämäntaito on että hän on todella hyvännäköinen joten aina ns pärjännyt sosiaalisesti.
Itse syytän hänen epäonnistumista tehdä asioita siitä että hänen vanhemmat eivät tee itse yhtään mitään. Tekee vaan absoluuttisesti pakolliset. Isä hoitaa pihapuolen pakolliset kuten hoitaa pyörän kumin jos menee rikki, äiti kotipuolen pakolliset eli arkisin yleensä ei tee ruokaa koska lapsi syö koulussa mutta viikonloppuisin yleensä laittaa jotain nopeeta jauhelihaa tai tilaa pizzan. Vanhemmilla on itsellä siis vaikeuksia osata perusasioita elämässä kun he eivät ole kiinnostuneita niistä. Eivät ole kiinnostuneista tuotteista, harrastuksista, objekteista, ruuasta tai mistään. Katsovat vain televisiota ja kuluttavat aikaa.
Kaikkia asioita mitä lapsi elämässä kokeilee hän joutuu kokeilemaan itse ilman aikuisen neuvontaa
Lapsi myös on itse semmoinen että ne pakolliset mitä vanhemmat tekee ei kiinnosta. Ei auta isää korjaamaan pyörän rengasta, ei pyydä äidiltä tiettyjä täytteitä kun hän tilaa pizzan.
Sinä et taida tietää, mitä tarkoittaa tapaturma?
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa on ostaa TV ja tietokoneet kirpparilta? Mielestäni näin pitäisi tehdä muutkin, jos ne ovat käyttökuntoisia tavaroita. Se on ympäristöteko ja säästää luonnonvaroja.
Ja lapset voivat hyvin ilman kodin akviteettejä, vaikka heillä ei olisi harrastuksia, päinvastoin jos lapset ovat päiväkodissa/koulussa, heillä on oikeus lepoon ja löhöilyyn.
Ja mitä hyötyä on kenenkään syyttämistä? Eikä kuulu sivistykseen ja hyviin käytöstapoihin.
Jotain pitää tehdä. Lapsien laiminlyönti pitää selvittää ja ehkäistä tulevaisuudessa. Yksikin lapsi joka kasvaa perheessä missä lapsi saa huonot kortit elämään on yksi liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ymmärsitte nyt väärin. Ei ole kyse pienituloisuudesta vaan todella siitä että vanhemmat eivät tee yhtään mitään. Pienituloisuus on aika pieni osa tämän perheen arkea, kyllä siitä varmaan vähän häpeää tulee mutta lapsi on kyllä sosiaalisesti itsevarma ja pärjää ihan hyvin sosiaalisesti. Mutta mitä hän voi tehdä jos mitään ei voinut oppia lapsena kun vanhemmat ei osallistu harrastuksiin? Onko se vanhempien vastuu vai lapsen oma vastuu opetella kaikki itse alusta alkaen, juuri esim luistimien teroitukset, suksien voitelut ja päättäminen mitä harrastuksia tai mihin osallistuu?
Lasten "tehtävänä" on aina ollut sopeutua perheeseen, johon ovat syntyneet. Lapsen kyvyt nousta oman perheen tason yläpuolelle ovat rajalliset. Ihan turha on miettiä sitä, kenen syy mikäkin asia on, asioihin tulee kuitenkin muutos vasta, kun ymmärrys kasvaa. Todellinen vastuu otetaan vasta aikuisena, ja silloin voi sitten opetella voitelemaan sukset ja keksiä harrastuksia, mutta aikuinenkin tarvitsee resursseja - henkisiä ja taloudellisia. Aikuisuus on kuitenkin pitkä aika, joten jos on halua, ehtii myös tehdä muutoksia.
Opetus: jos näet lapsen, opeta hänelle asioita. Jokainen tenava haluaa oppia uutta, kunhan opettajalla on asenne kohdallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tapaturma? Miksi pitää syyttää jompaa kumpaa, isää tai lasta? Oletko itse äiti vai ulkopuolinen?
Sain oikeastaan jo tarvittavat vastaukset tästä ketjusta mutta tässä on nyt vähän lisää jos haluat jatkaa keskustelua:
Tapaturma: Lapsi ei osaa opetella asioita, ei osaa harrastaa, ei pärjää liikunnassa koulussa, ei kässässä, ei kuviksessa. Vaikea aloittaa mitään, tehdä mitään ja hän on todella vaarassa syrjäytyä. Hänen ainoa ns elämäntaito on että hän on todella hyvännäköinen joten aina ns pärjännyt sosiaalisesti.
Itse syytän hänen epäonnistumista tehdä asioita siitä että hänen vanhemmat eivät tee itse yhtään mitään. Tekee vaan absoluuttisesti pakolliset. Isä hoitaa pihapuolen pakolliset kuten hoitaa pyörän kumin jos menee rikki, äiti kotipuolen pakolliset eli arkisin yleensä ei tee ruokaa koska lapsi syö koulussa mutta viikonloppuisin yleensä laittaa jotain nopeeta jauhelihaa tai tilaa pizzan. Vanhemmilla on itsellä siis vaikeuksia osata perusasioita elämässä kun he eivät ole kiinnostuneita niistä. Eivät ole kiinnostuneista tuotteista, harrastuksista, objekteista, ruuasta tai mistään. Katsovat vain televisiota ja kuluttavat aikaa.
Kaikkia asioita mitä lapsi elämässä kokeilee hän joutuu kokeilemaan itse ilman aikuisen neuvontaa
Lapsi myös on itse semmoinen että ne pakolliset mitä vanhemmat tekee ei kiinnosta. Ei auta isää korjaamaan pyörän rengasta, ei pyydä äidiltä tiettyjä täytteitä kun hän tilaa pizzan.
Sinä et taida tietää, mitä tarkoittaa tapaturma?
Epäilen että ap:lle on sattunut tapaturma, sen verran häröä juttua satuilee.
Ap taisi nyt vedättää palstalaisia ja nauraa sohvallaan, kun sekoilualoitus saa vain lisää vastauksia. No, hauskaa viihdettä tarvitaan näinä aikoina kaikissa muodoissa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ymmärsitte nyt väärin. Ei ole kyse pienituloisuudesta vaan todella siitä että vanhemmat eivät tee yhtään mitään. Pienituloisuus on aika pieni osa tämän perheen arkea, kyllä siitä varmaan vähän häpeää tulee mutta lapsi on kyllä sosiaalisesti itsevarma ja pärjää ihan hyvin sosiaalisesti. Mutta mitä hän voi tehdä jos mitään ei voinut oppia lapsena kun vanhemmat ei osallistu harrastuksiin? Onko se vanhempien vastuu vai lapsen oma vastuu opetella kaikki itse alusta alkaen, juuri esim luistimien teroitukset, suksien voitelut ja päättäminen mitä harrastuksia tai mihin osallistuu?
No älä muuta sano.
Jos kukaan ei ymmärrä niin vika saattaa olla sinussa.
Ap, mikä on äidinkielesi? Et taida tietää, mitä tapaturma tarkoittaa. Se on esim se, että kaatuu pyörällä, ja satuttaa polvensa.