Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan kokenut niin kovia, että (ov)
26.07.2015 |
kaiken kokemasi jälkeen vain lakkaat välittämästä asiasta, joka kenties jatkuu yhä? Ikään kuin ulkopuolistat itsesi tapahtumista, vaikee selittää mut ehkä joku ymmärtää?
Kommentit (8)
Tulee mieleen kun Anneli Auerin rauhallisuutta on kritisoitu, niin selitys on luultavasti ap:n kuvailema. Tuulimyllyjä vastaan ei jaksa taistella ja itsensä pelastaminen vaatii ulkopuolistamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Epäoikeudenmukaisuutta ja vaikka mitä. Arjessa painan menemään mutta välillä iskee ahdistus.
Eihän pidä kaikkeen matkaan heittäytyäkään vaan pitää pää kylmänä. Sä olet luultavasti sellaisessa työssä, jossa tarvitaan sitä kylmähermoisuutta. Jos alkaa ahdistaa niin voihan miettiä uraratkaisujaan uudelleen.
Kun äitini kuoli, yritin selvittää asiaa monia vuosia. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin.. en edes tiedä mitä mun pitäisi ajatella asiasta. Kun jollekkin asialle ei saa päätöstä, ei siinä ole oikein vaihtoehtoja, paitsi asian poissulkeminen ja unohtaminen. Tuntuu vaan hemmetin raskaalle etten saanut oikeutta rakkaalle ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En puhu töistä vaan elämän kolhuista muuten. Ap
Olen jo kauan sitten lakannut välittämästä.
Täytyy myöntää, että aika kuluu jonkilaisessa horroksessa. Lasken päiviä, viikkoja kuukausia ja yritän keksiä uusia tapoja laskea aikaa.
Osaan istua paikallani tuijottaen en mihinkään.
Ei varsinaisesti asiasta, mutta muutamasta ihmisestä kyllä. Olen vain lakannut välittämästä ja lopettanut yhteydenpidon kokonaan. Olen myös miettinyt miltä tuntuisi jos/kun ilmoitus tulee, että kyseinen henkilö on kuollut tai loukkaantunut vakavasti. Lopputuloksena olen aika varma että reaktioni olisi "aha, ihan sama". Kauan se kesti, mutta onneksi sain itseni tähän välinpitämättömyys tilaan.