Lue keskustelun säännöt.
pihalla seksistä
26.07.2015 |
Olen jostain syystä todella epävarma seksikumppani. Olen tuoreessa suhteessa miehen kanssa joka on mielestäni todella komwa ja haluttava ja hänkin haluaa minua. Tavatessamme päädymme aina seksiin koska emme pysty pitämään näppejämme irti toisistamme. Siitä huolimatta tunnen alemmuutta ja jotenkin koen tuntevani ja heittäytyväni liian vähän seksin aikana. Akti ei tunnu suoritukselta vaan hyväilemme, suutelemme, on suuseksiä molemmin puolin, olemme todella monissa eri asennoissa ym. En kuitenkaan usko voivani saada orgasmia yhdynnässä ja olen todella arka ottamaan missään vaiheessa ohjaksia vaan annan kumppanin viedä ja seuraan perässä. Se kuitenkin ahdistaa minua ja pelkään että hän pitää minua lahnamaisena ja toivoisi jotain enemmän. Ja en tiedä mistä olen saanut sellaisen kuvan että seksin aikana pitäisi menettää ihan kaikki kontrolli ja kiljua ja voihkia ja seota suorastaan. Vaikka kaikki tuntuu hyvältä niin silti koen olevani jotenkin laimea ja mekaaninen. Minussa on perfektionistin vikaa vähän kaikilla elämän osa-alueilla joten ehkä olen vain turhan ankara itselleni.
Mitä ajatuksia tämä herätti?
Kommentit (85)
Pyllistä sille ja pyydä nuolemaan ryppyreikä puhtaaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 09:58"]
Niin... Semmoista se elämä on. Voi vanheta ja muuttua yhdessä tai toinen voi muuttua ja kasvaa ihmisenä ajan mittaan ja toinen ei. Ihannetilannehan olisi, että voisitte yhdessä ottaa menneestä opiksi ja jatkaa yhdessä ja kokeilla uusia juttuja. Mutta kuten sanoin, syyllistäminen ei auta. Pitää nähdä tilanne sellaisena kuin se on ja muuttaa sitä mieleisekseen. Jos tilannetta ei voi muuttaa, niin se on vaan sitten hyväksyttävä. Toisen asennetta ei voi muuttaa, omaansa voi. Jos oot jo kauan pyytänyt mieheltä toivomaasi tukea ja et sitä saa, niin minkäpä sille voi. Sen kans on elettävä tai sitten on lähdettävä.
[/quote]
Tavallaan ymmärrän pointtisi täysin, mutta en vaan ymmärrä, miten mä voin olla syyllistämättä toista siitä, ettei se ymmärrä antaa tukea. Voi että. Yksi syy vielä miehen käytökseen voi olla se, että haluttomana torjuin ja haukuinkin häntä hänen haluistaan. Oli itselle niin käsittämätöntä, että eikö mies nyt osaa antaa mun olla rauhassa kun olen koko suhteen ajan sanonut, etten nauti seksistä. Että kun on minut valinnut, niin sitten pitää kestää tämä. Mieleeni ei tullutkaan, että MÄ alkaisin koskaan haluta jotain. Koska en koskaan halunnut. Ihan paska tää meidän tilanne, voi että. Olen itse tehnyt väärin kun häntä haukuin, mutta mulla nyt on paska luonne, miten mä senkin muutan, ei onnistu. Jja se tuska siitä, että toinen yrittää, kun et vain voi vastata siihen oli myös aika hirveä. Olisin mä halunnut, mutta en pystynyt. Mies oli jo aika iällä kun menimmekin yhteen, ehkä se oli jo kokemuksensa saanut. Mulla taas se tilanne nyt, että niitä hyviä, mitä edes muistella ei ole. 3
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 04:04"]
Toivottavasti mies nyt sitten tajuaa tämän keskustelunkin pohjalta, ettei tule koskaan riittämäänkään mulle! Ihan tyhmänä odotti (jos odotti) mitään elämänmittaista liittoa! Ei se niin mene. Ihmiset muuttuu ja sit ne hakee parempia kumppaneita itselleen!
3
[/quote]Ai lukeeko miehes tätä keskustelua, vai onko teidän keskustelut aina tämmöstä monologia? Ilmankos teillä ei mee hyvin. Mutta hyvä, että ymmärsit, että on aika erota ja päästää mies menemään. Jokaisella on oikeus onnellisuuteen.
Ap, kai huomasit itsekin jo, että teidänkin kannattaa erota. Haukut miestäsi ja syytät häntä omasta epävarmuudestasi. Et arvosta miestäsi yhtään, huomaatko? Ette taida puhua yhtään mistään, koska perustat ajatuksesi oletuksille siitä, mitä miehesi susta ajattelee. Tiedätkö, mitä miehesi susta ajattelee? Olet jo nähtävästi katkeroitununt siitä, että hän ei tuota sulle orgasmeja. Osaatko ite tuottaa itelles orgasmeja? Osaatko ottaa yhtään mistään vastuuta? Oletko kiittänyt miestäsi siitä, että hän oli tukenasi, vaikka olit haluton ja merkittävä osa parisuhteesta puuttui tuolloin? Vai onko tämä sinun herännyt seksuaalisuutesi nyt oikeastaan ikävä käänne? Keskustelkaa keskenänne, älkää täällä mammapalstalla yksin.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 04:18"]
Kun meinaan hänellä olisi ollut toinenkin vaihtoehto; tukea mua, mutta ei toki tarvii vaivautua, jos mieluummin katselee mun poistuvaa selkää!!!
3
[/quote]Toivon todella, että jäät katselemaan miehesi posituvaa selkää tai toisin päin. Teetkö itse mitään suhteenne ja oman hyvinvointisi eteen? Teetkö ylipäätään muuta kuin valitat ja nalkutat, syyllinenhän kaikkeen on tasanvarmasti mies. Ällöttävää, toivottavasta aikuistut pian.
En koe mitään tarvetta syyllistää sua, 3. Jokainen meistä on oman elämänsä muokkaama ja lapsuusaikana monelle meistä on tapahtunut asioita, joihin emme ole voineet vaikuttaa, mutta jotka määrittävät meitä vielä aikuisinakin. Ole rohkea ja tutustu menneisyytesi haamuihin, niin saat ne pois häiritsemästä itseäsi. 82 antoi kyllä hyviä ohjeita jo. Sun ei tarvi olla menneisyytesi vanki, jos et halua. Mun mielestä olet tässäkin keskustelussa jo kyennyt hyvin pohtimaan käytöstäsi. Se on hyvä taito ja auttaa sua eteenpäin, jos uskallat kohdata ne kipeätkin asiat. Useimmiten ihminen, joka pelkää romahtavansa, ei romahda. Itselläni meni menneisyyden haamujen karkotukseen yli kymmenen vuotta. Se oli raskas tie, mutta kaiken vaivan arvoinen. Rakastan tasapainoisena ja tyynenä itsenäni olemista. Näkisin näin, että sulla on jo prosessi alkanut, kun pohdit näitä juttuja. Ole rohkea! T. 77