Lue keskustelun säännöt.
pihalla seksistä
26.07.2015 |
Olen jostain syystä todella epävarma seksikumppani. Olen tuoreessa suhteessa miehen kanssa joka on mielestäni todella komwa ja haluttava ja hänkin haluaa minua. Tavatessamme päädymme aina seksiin koska emme pysty pitämään näppejämme irti toisistamme. Siitä huolimatta tunnen alemmuutta ja jotenkin koen tuntevani ja heittäytyväni liian vähän seksin aikana. Akti ei tunnu suoritukselta vaan hyväilemme, suutelemme, on suuseksiä molemmin puolin, olemme todella monissa eri asennoissa ym. En kuitenkaan usko voivani saada orgasmia yhdynnässä ja olen todella arka ottamaan missään vaiheessa ohjaksia vaan annan kumppanin viedä ja seuraan perässä. Se kuitenkin ahdistaa minua ja pelkään että hän pitää minua lahnamaisena ja toivoisi jotain enemmän. Ja en tiedä mistä olen saanut sellaisen kuvan että seksin aikana pitäisi menettää ihan kaikki kontrolli ja kiljua ja voihkia ja seota suorastaan. Vaikka kaikki tuntuu hyvältä niin silti koen olevani jotenkin laimea ja mekaaninen. Minussa on perfektionistin vikaa vähän kaikilla elämän osa-alueilla joten ehkä olen vain turhan ankara itselleni.
Mitä ajatuksia tämä herätti?
Kommentit (85)
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 02:38"]
Oletko siis kysynyt, oletko hänen mielestään lahna? Jos miehesi on vaikka vaan tuhahtanut, niin hän on saattanut pitää kysymystäsi naurettavana, eli et ole lahna. Sun estoisuuteesi on varmasti joku syy. Seksuaaliterapeutti vois auttaa sen selvittämisessä, koska hänellä on ammattitaito ja koulutus siihen. Miehelläsi ei ole. Sori, mutta mun mielestä sun estoisuutesi ei tarvi olla sun miehen ongelma, jos hän itse ei koe sitä ongelmaksi. Jos sä koet sen ongelmaksi, niin itse selvität sen tai hankit apua. Et voi etsiä syyllistä muualta etkä myls ongelman ratkaisijaa. Itse se työ on tehtävä jos haluaa muuttua. Mikään tuki ja pönkitys ei riitä, jos itsellä ei ole halua muuttua.
[/quote]
Kun en saa mieheltä mielestäni mitään tukea enkä pönkitystä. Sehän tässä onkin. Hän ei mollaakaan ja se on hienoa, mutta hän suhtautuu kuten seksuaalisesti normaaliin ja se ei mulle riitä. Pitäis nimenomaan olla aktiivisemmin kannustava ja aktiivisesti tukea mua. Mies ei tee sitä ollenkaan.
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä kai on, että teet asialle jotakin, koska se sua niin paljon vaivaa. Jos nykyinen miehesi ei ole sulle sopiva seksikumppani ja pidät sitä hyvänä syynä erota, niin sitten eroat. Et voi syyllistää miestäsi siitä, etteivät tarpeenne ja näkemyksenne kohtaa. Etsit sitten semmoisen, jonka kanssa kohtaa.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 02:49"]
Tärkeintä kai on, että teet asialle jotakin, koska se sua niin paljon vaivaa. Jos nykyinen miehesi ei ole sulle sopiva seksikumppani ja pidät sitä hyvänä syynä erota, niin sitten eroat. Et voi syyllistää miestäsi siitä, etteivät tarpeenne ja näkemyksenne kohtaa. Etsit sitten semmoisen, jonka kanssa kohtaa.
[/quote]
Niin no, kiitos tästä. En ollutkaan ajatellut asiaa näin, varmaan toimin noin, eli oon syyllistänyt miestä, vaikka eipä hänkään asialle mitään voi. Mutta turha sitten tosiaan kuvitella riittävänsä mulle. Ikävää. On aika hirveää ollut taipaleeni seksin saralla. Täysin haluton 40-vuotiaaksi asti, mahdotonta etsiä rakkautta, kun miehille seksi niin merkityksellinen asia. Sitten kun löydän miehen niin lopulta kun alan haluta, niin tarpeemme eivät kohtaa.
3
Tsemppiä ja voimia etsintään! Osaat varmaan nyt kuitenkin etsiä sopivampaa kumppania, kun tiedät, mitä haluat ja tarvitset. Olet ainakin sen oppinut nykyisen miehesi kanssa. Toivotaan, että sopiva löytyy! T. 64
Ei se tapahdu yhdessä yössä eikä kahdessakaan. Minula on perhe enkä voi rikkoa sitä aktiivisesti tämmöisen asian takia. Asiat menee niin kuin ne menee, eteeni tulee jotain tai sitten ei tule. Sellaistahan elämä on ollut jo kauan. En halua mieheni elämää rikkoa asian takia ellei ole ihan pakko. Siis lähteä tästä ketään hakemaan. Mutta kuten sanoin mies antoi luvan vieraisiin, mutta sekin tuntuu hirveän isolta askeleelta. Mutta ehkei, jos tilanteet vaan menee jotenkin omalla painollaan vaan. Mutta melkeinpä turhalta tuntuu, enköhän mä vaan jatka tätä samaa vanhaa shittiä ja on se parempi kun tilanne, että oon 100% haluton.
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi mä edes oikeastaan oon mieheni kanssa? Jos en ajattele häntä, vaan ajattelen itseäni niin eipä hän oikeastaan sovi mulle muuksi kuin kaveriksi. Ihan turhaa hänenkään kanssaan menin yhteen. Tai ainakaan enää oon. Kun ei se nyt enää palvele MINUA. No, ehkä se ratkaisu on tosiaan odotella sitä seuraavaa miestä. Yksi mulla jo olikin, mutta se pudotti itse itsensä pois, paskiainen. Niin skitsofreeninen tilanne kun minun hyvä on miehen paha ja päinvastoin. Vittu! Tai no mies kyllä sanoi jo saaneensa minulta mitä tarvitsikin, ei siis niin, etteikö haluaisi olla kanssani, mutta ymmärtää tätä minunkin tilannettani. On mua aikas paljon vanhempi.
3
Toivottavasti mies nyt sitten tajuaa tämän keskustelunkin pohjalta, ettei tule koskaan riittämäänkään mulle! Ihan tyhmänä odotti (jos odotti) mitään elämänmittaista liittoa! Ei se niin mene. Ihmiset muuttuu ja sit ne hakee parempia kumppaneita itselleen!
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun meinaan hänellä olisi ollut toinenkin vaihtoehto; tukea mua, mutta ei toki tarvii vaivautua, jos mieluummin katselee mun poistuvaa selkää!!!
3
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 15:35"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 04:04"]
Toivottavasti mies nyt sitten tajuaa tämän keskustelunkin pohjalta, ettei tule koskaan riittämäänkään mulle! Ihan tyhmänä odotti (jos odotti) mitään elämänmittaista liittoa! Ei se niin mene. Ihmiset muuttuu ja sit ne hakee parempia kumppaneita itselleen!
3
[/quote]Ai lukeeko miehes tätä keskustelua, vai onko teidän keskustelut aina tämmöstä monologia? Ilmankos teillä ei mee hyvin. Mutta hyvä, että ymmärsit, että on aika erota ja päästää mies menemään. Jokaisella on oikeus onnellisuuteen.
Ap, kai huomasit itsekin jo, että teidänkin kannattaa erota. Haukut miestäsi ja syytät häntä omasta epävarmuudestasi. Et arvosta miestäsi yhtään, huomaatko? Ette taida puhua yhtään mistään, koska perustat ajatuksesi oletuksille siitä, mitä miehesi susta ajattelee. Tiedätkö, mitä miehesi susta ajattelee? Olet jo nähtävästi katkeroitununt siitä, että hän ei tuota sulle orgasmeja. Osaatko ite tuottaa itelles orgasmeja? Osaatko ottaa yhtään mistään vastuuta? Oletko kiittänyt miestäsi siitä, että hän oli tukenasi, vaikka olit haluton ja merkittävä osa parisuhteesta puuttui tuolloin? Vai onko tämä sinun herännyt seksuaalisuutesi nyt oikeastaan ikävä käänne? Keskustelkaa keskenänne, älkää täällä mammapalstalla yksin.
[/quote]
Mies ei niinkään puhu, mutta sekin osin johtuu siitä, että mieleni pahoittuu ja suutun. Minusta hänen kannattaisi senkin uhalla sanoa asioita, mutta on kyllä totta, että pidän mielipahaani hänen vikanaan. Mitäs on sellaista mieltä, että minuun sattuu. En mä vain orgasmien puutteesta puhu, kyllä seksissä on vikaa ennen sitäkin. Luulisi, että näkisit kun oot koko keskustelun lukenut.
Olen kyllä kiittänyt miestä, että oli kanssani vaikka olin halutonkin, mutta ei se vaan kanna nyt tässä tilanteessa. Tavallaan se oli suhteemme kannalta huono, että aloin kaivata seksiä, totta kai, kun en ole tyytyväinen kumppaniini seksuaalisesti. Olisin enempi vastuussa, jos olisin valinnut väärän seksikumppanin vaikka olisin tiennyt millaisen tarvitsen, mutta perheenperustamisvaiheessa oli näköala se, ettei seksi tule minua koskaan kiinnostamaan ja siihen tilanteeseen valinta oli hyvä minulle.
Harmittaa, etten saa miestä puhumaan. Häntä harmittaa, että mua loukkaa ne puheet ja sekin, että suutun. En vain tajua, mitä hyötyä on jutella niin, että mä pahoitan mieleni (sillehän en voi mitään) ja sitten ollaan vaan, että no niin, mulla on nyt mielipahaa, voi voi. Kuka sellaista jaksaa? En mä ainakaan. Tekis nyt toinen jotain, ettei mulla ois niin paha mieli!!! Jos on kerran itse onnellinen ihminen. Hän on sanonut tulleensa kanssani onnelliseksi. Halusi perheen ja lapsia, ne ovat hänelle iso juttu. Sietää minua koska rakastaa. Mutta ei sitten auta. Sietää kö vaan?
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin... Semmoista se elämä on. Voi vanheta ja muuttua yhdessä tai toinen voi muuttua ja kasvaa ihmisenä ajan mittaan ja toinen ei. Ihannetilannehan olisi, että voisitte yhdessä ottaa menneestä opiksi ja jatkaa yhdessä ja kokeilla uusia juttuja. Mutta kuten sanoin, syyllistäminen ei auta. Pitää nähdä tilanne sellaisena kuin se on ja muuttaa sitä mieleisekseen. Jos tilannetta ei voi muuttaa, niin se on vaan sitten hyväksyttävä. Toisen asennetta ei voi muuttaa, omaansa voi. Jos oot jo kauan pyytänyt mieheltä toivomaasi tukea ja et sitä saa, niin minkäpä sille voi. Sen kans on elettävä tai sitten on lähdettävä.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 01:08"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 00:58"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 00:54"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 00:49"]
Olet kuin minä, siksi en osaa auttaa. Luottamus kumppaniin rakentuu vähitellen, jos koskaan. Näin ainakin minulla ja ehdin jo perustaa perheenkin ennen kuin tajusin, etten luota mieheeni, vaikka kaiken järjen mukaan itseasiassa pitäisi. Ehkä mua häiritsee se, kun hän on niin kunnollinen. Kauhistuttaa ajatuskin, että tuollainen kunnollinen näkis mut sekstaamassa :D Siis oma mies!
Jonkun randomin kanssa ois takuulla helpompaa.
[/quote]
Oikeesti? Ootte te naiset kans käsittämättömiä! Kyllä mulla seksi vaan paranee kun oppii tunteen naisen... jaa että tuntemattoman kans säheltäminen helpompaa?
[/quote]
Joo JOS se luottamus syntyy. Mut kato kaikkiin miehiin se ei synny ainakaan minulla. Ja se sitten sinun kanssasi siitä.
3
[/quote]
Ja tuntemattomaan sitten on luottamus jota tarvitaan, omaan liian kunnolliseen taas ei? No just joo.
[/quote]Ymmärrän tuon. Naisen on helpompi heittäytyä vieraan miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelleen, ota itse vastuu tunteistasi. Selvitä, miksi suutut ja loukkaannut miehesi mielipiteistä. Ei kenenkään tarvitse olla jotakin mieltä miellyttääkseen jotain toista ihmistä. Et voi suuttua toisen mielipiteestä. Itsestäsi sun täytyy niitä syitä etsiä, miksi sua jotkut asiat loukkaa ja suututtaa. Psykologi voi auttaa käyttäytymismallien selvittämisessä ja omaa käyttäytymistä voi kyllä muuttaa. Edelleen peräänkuulutan sitä itsetuntemusta. Kun tuntee itsensä ja käyttäytymisensä syyt, niin voi muuttua. Pitää vaan tietoisesti haluta muutosta js lakata syyttämästä muita. Kysy itseltäsi "Miksi tämä asia on mulle niin herkkä paikka?" ja kuuntele ja tutki itseäsi. Älä hyökkää miestä vastaan, jos se sanoo jotain "väärää". Aina voi heittäytyä uhriksi ja marttyyriksi, mutta turha sitten valittaa.
Ohis liittyy keskusteluun kun aikansa lueskeli. 3, tunnistan sinussa tietyssä määrin itseni yhdessä seikassa. Satuin tapaamaan mieheni silloin, kun olin aika pahasti rikki ja masentunut. Odotin hänen ikään kuin täyttävän minusta kaikki vajavaisuudet ja tyynnyttävän sisälläni vellovan pahan olon, josta tuli aika oravanpyörä. Ei hän millään pystynyt koskaan tyynnyttämään minua tarpeeksi, kun minä vain lietsoin ja lietsoin pahaa oloa entistä pahemmaksi. Hänen roolinsa oli ikään kuin korjata minut puhtaalla rakkaudella, ja petyin, kun hän ei siihen pystynyt.
Tiedät itse paremmin tilanteesi, mutta neuvoisin kuitenkin miettimään, voitko oikeasti odottaa mieheltäsi tuollaista "korjausvastuuta", ja että hänen tulisi tukemisessaan olla lähes ajatustenlukijan tasolla? Toisekseen: pystytkö itse tukemaan miestäsi, kun hän on heikko ja vajavainen, vai odotatko vain häneltä vahvuutta? Tuollainen käy suhteessa ennen pitkää tukahduttavaksi, kun toisen pitää olla jatkuvassa jännitystilassa sen varalta, että kumppani voi romahtaa hetkenä minä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 17:26"]
Edelleen, ota itse vastuu tunteistasi. Selvitä, miksi suutut ja loukkaannut miehesi mielipiteistä. Ei kenenkään tarvitse olla jotakin mieltä miellyttääkseen jotain toista ihmistä. Et voi suuttua toisen mielipiteestä. Itsestäsi sun täytyy niitä syitä etsiä, miksi sua jotkut asiat loukkaa ja suututtaa. Psykologi voi auttaa käyttäytymismallien selvittämisessä ja omaa käyttäytymistä voi kyllä muuttaa. Edelleen peräänkuulutan sitä itsetuntemusta. Kun tuntee itsensä ja käyttäytymisensä syyt, niin voi muuttua. Pitää vaan tietoisesti haluta muutosta js lakata syyttämästä muita. Kysy itseltäsi "Miksi tämä asia on mulle niin herkkä paikka?" ja kuuntele ja tutki itseäsi. Älä hyökkää miestä vastaan, jos se sanoo jotain "väärää". Aina voi heittäytyä uhriksi ja marttyyriksi, mutta turha sitten valittaa.
[/quote]
Joo, olet ihan oikeassa. Tekisin noin, jos se tuottaisi jotain lopputulosta. Jos se vastaus sieltä tulisi. Tai siis koitan kuunnella itseäni, mutta ei vain "kuulu" mitään. Veikkaan, että siellä on niin aimo annos itseinhoa, että luhistuisin sen alle. Joten en päästä sitä tietoisuuteen enkä käsittelyyn. Mitä mä sitten tekisin, kun oisin romahtanut? En ehkä koe mieheni rakkautta tarpeeksi vahvaksi ottamaan sitä romahtamistani vastaan. Vaikka hän on paljon, paljon tehnytkin. Ja ehkä jonain päivänä se on mahdollista tai itseinho ei tule kertarysäyksellä, vaan pienempinä paloina, en tiedä.
Ei ole järin mukavaa ottaa vastaan toisen mielipiteitä päästäkseen kohtaamaan oman itseinhonsa. Ja en tiedä, mitä muuta. Voi se olla jokin muukin, mikä siellä pelottaa, en tiedä, kun en tiedä. Sen tiedän, ettei asia ole miehen vastuullakaan. En vain siedä omaa itseäni, on hyvin vaikeaa tavoittaa mitään itsetuntemusta, hyvin vaikeaa. Mutta on mukavaa kun et syyllistä, se on minulle harvinaista (varsinkin täällä :) ). Itsesyytökset siis hanskaan. 3
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 17:33"]
Ohis liittyy keskusteluun kun aikansa lueskeli. 3, tunnistan sinussa tietyssä määrin itseni yhdessä seikassa. Satuin tapaamaan mieheni silloin, kun olin aika pahasti rikki ja masentunut. Odotin hänen ikään kuin täyttävän minusta kaikki vajavaisuudet ja tyynnyttävän sisälläni vellovan pahan olon, josta tuli aika oravanpyörä. Ei hän millään pystynyt koskaan tyynnyttämään minua tarpeeksi, kun minä vain lietsoin ja lietsoin pahaa oloa entistä pahemmaksi. Hänen roolinsa oli ikään kuin korjata minut puhtaalla rakkaudella, ja petyin, kun hän ei siihen pystynyt.
Tiedät itse paremmin tilanteesi, mutta neuvoisin kuitenkin miettimään, voitko oikeasti odottaa mieheltäsi tuollaista "korjausvastuuta", ja että hänen tulisi tukemisessaan olla lähes ajatustenlukijan tasolla? Toisekseen: pystytkö itse tukemaan miestäsi, kun hän on heikko ja vajavainen, vai odotatko vain häneltä vahvuutta? Tuollainen käy suhteessa ennen pitkää tukahduttavaksi, kun toisen pitää olla jatkuvassa jännitystilassa sen varalta, että kumppani voi romahtaa hetkenä minä hyvänsä.
[/quote]
Mun aikuiselämässä ei ole muita vaiheita ollutkaan, kuin kriisin sammutusta tai kriisissä eloa. Joten joo, mies on tullut sellaiseen hetkeen ja joo, halusin hänen parantavan minut totta kai. Toki en voinut olla varma siitä, mutta tahdoin silti sitä, nimenomaan. Parannuttuani hieman ongelmana nimenomaan on suhteen terapiamainen - ei tasavertainen - luonne. En varmaan omaa rahkeita tukea miestä, mulla ei sellaista rakkautta yksinkertaisesti ole, siis paperilla rakastan ja välitän hänestä kovasti, mutta en osaa siirtää sitä toimintaan kun hädintuskin selviydyn pitäessäni huolta minusta. 3
Avasin ketjun ihmetelläkseni taas AV:n järjettömiä keskustelunaiheita, koska luulin että täällä keskustellaan seksin harrastamisesta pihalla.:-D
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 17:50"]
--
Mun aikuiselämässä ei ole muita vaiheita ollutkaan, kuin kriisin sammutusta tai kriisissä eloa. Joten joo, mies on tullut sellaiseen hetkeen ja joo, halusin hänen parantavan minut totta kai. Toki en voinut olla varma siitä, mutta tahdoin silti sitä, nimenomaan. Parannuttuani hieman ongelmana nimenomaan on suhteen terapiamainen - ei tasavertainen - luonne. En varmaan omaa rahkeita tukea miestä, mulla ei sellaista rakkautta yksinkertaisesti ole, siis paperilla rakastan ja välitän hänestä kovasti, mutta en osaa siirtää sitä toimintaan kun hädintuskin selviydyn pitäessäni huolta minusta. 3
[/quote]
Käytkö missään psykologilla (ei siis seksuaaliterapeutilla, vaikka alkup. aihe seksiin liittyikin)? :) Ehkä se voisi olla oikeasti hyväksi, että kanavoisit itsesi parantelun ihan asiantuntijan pakeilla ja säästät rankimmat pelkosi ja tuntemuksesi sinne. En tarkoita, ettet saisi odottaa mieheltäsi mitään tukea, mutta ehkä se olisi teille molemmille parasta, että saat itse käsitellä tuntemuksiasi kaikista raaimmillaan ulkopuolisen ihmisen kanssa. Minä pidin tämän lisäksi aika ankaraa päiväkirjaa, jolle varasin päivästä aina tietyn ajan, minä aikana käsittelen ne kaikista kipeimmätkin tuntemukset, joita ei ääneen pystyisi sanomaan mitenkään päin.
Se voisi ainakin olla kokeilun arvoista: suhde on se, josta ammennetaan voimaa ja jossa voi levähtää. Psykologilla käsitellään ne raskaat tunteet, jotka uhkaavat hukuttaa sekä sinut että parisuhteen.
P.S Toivottavasti en kuulosta pätijältä. Tuli vain luettua sellaista tekstiä, joita olisin voinut kirjoittaa muutama vuosi sitten itse.
Et kuulosta ollenkaan pätijältä :) Olen käynytkin, mutta en ole saanut niistä enää lopulta niin paljoa apua. En ehkä osaa selittää heille vaikeuksistani oikein. Päiväkirjaakin kirjoitan, mutta en oikeastaan tiedä, mitä mulle kuuluu, en osaa aina purkaa sinne kuin pinnallisia tunteita. Syvempiin en pääse käsiksi. Enkä päässyt terapiassakaan. En tosiaan tiedä miksi niin. Ehkä narsistisella kotikasvatuksellani on asiaan vaikutusta. Narsistin lapsi joutuu elämään niin, ettei opi ehkä kohtamaan itseään oikein ollenkaan.
Mies ei onneksi ole narsistia nähnytkään, joten opin ehkä kuitenkin tuntemaan tunteita pikku hiljaa. 3
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 01:06"]Mä en ole ikinä saanut orgasmia seksissä. Mä jotenkin aina kontroloin ja yritän vaan miestä miellyttää. En tiedä miksi. Eikä se edes haittaa. Tyydytän sitten itseni joskus toiste.
[/quote]
Mulla ihan sama. Keskityn vaan tuottamaan miehelle nautintoa, haluan että hän nauttii enkä niinkään keskity omaan nautintoon.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2015 klo 02:38"]
Oletko siis kysynyt, oletko hänen mielestään lahna? Jos miehesi on vaikka vaan tuhahtanut, niin hän on saattanut pitää kysymystäsi naurettavana, eli et ole lahna. Sun estoisuuteesi on varmasti joku syy. Seksuaaliterapeutti vois auttaa sen selvittämisessä, koska hänellä on ammattitaito ja koulutus siihen. Miehelläsi ei ole. Sori, mutta mun mielestä sun estoisuutesi ei tarvi olla sun miehen ongelma, jos hän itse ei koe sitä ongelmaksi. Jos sä koet sen ongelmaksi, niin itse selvität sen tai hankit apua. Et voi etsiä syyllistä muualta etkä myls ongelman ratkaisijaa. Itse se työ on tehtävä jos haluaa muuttua. Mikään tuki ja pönkitys ei riitä, jos itsellä ei ole halua muuttua.
[/quote]
No oon puhunut siitä kyllä. Mies on sanonut, että en ole, mutta se ei kuulosta minusta vielä riittävältä. Olen kuitenkin oikeasti estoinen, se häiritsee lähinnä minua itseäni.
Mä olen sitä mieltä, että jos mun estoisuus ei ole mun miehen ongelma, niin mä voin sitten aivan vapaasti valita miehen, jonka kanssa sängyssä sujuu vähän paremmin, koska minua loukkaa ajatus, että ongelma on yksin minun. Mulla menis aivan varmasti sängyssä paremmin jonkun hieman kannustavamman ja kokeilunhaluisemman kanssa. Olen tämänkin itseasiassa miehelle sanonut ja hän on sanonut, että kai mun täytyy sitten jotakuta toista kokeilla. Aionkin, jos tilaisuus eteen tulee, koska mä en seksuaalisuuttani miehen kanssa, joka ei osaa mua tukea kanssa loppuelämääni tuhlaa.
3