Miten arkeni muuttuu, kun lapsi aloittaa koulun?

Ensimmäinen kouluvuosi on uuden opettelua lapselle ja vanhemmille. Kannattaa aina kysellä lapselta koulupäivästä, välitunneista, koulumatkoista. Lapset vastaavat yleensä, että meni hyvin, mutta voi esittää sellaisia tarkentavia kysymyksiä lapselle tyyliin: No, mitä te leikitte? Kenen kanssa leikit? Lapsi oppii huomaamaan, että kouluun liittyvät asiat ovat tärkeitä kotonakin jaettavaksi ja samalla oppii kertomaan arjen asioista. Kun tästä koulupäivän kuulumisista tulee sellainen mukava "rutiinijuttu", niin on helpompi huomata, jos tulee jotain pikkumurheita lapsen koulupäivää kuormittamaan. Kannattaa itse pitää yllä sellaista myönteistä suhtautumista koulunkäyntiin ja olla kiinnostunut lapsen päivästä. En siis tarkoita mitään tenttaamista, vaan kiinnostunutta suhtautumista lapsen asioihin. Onhan koulun aloittaminen iso muutos verrattuna päiväkotielämään, jossa lapsi on koko ajan aikuisen valvovan silmän alla. Minua ainakin vähän jännitti koulun aloitus, mutta siitä se lähti.

Sun täytyy muistaa olla kiinnostunut kouluasioista ja huolehtia päivittäin että läksyt tulee tehtyä ja ehkä auttaa niissä. Ja muista katsoa Wilma päivittäin ;)

Läksyjä saattaa tulla tosi paljon, meillä tuli ekalla luokalla joskus niin paljon, että lapsi vaan itki ja kiukutteli eikä hommista tullut lopulta muuta kuin äidillekin tuskanhiki. Siis sinänsä suht helppoja tehtäviä, mutta kun niitä oli pahimmillaan joka aineesta kuvista myöten ja lapsi on luonteeltaan hidas ja hitaastiryhtyvä. Oli opettelemista siinä läksyntekemisen taidoissa ja äitinä piti miettiä, missä vaiheessa opettajaan otetaan yhteyttä asiasta. (Asia ratkesi lopulta helposti, lapsen luokkakaverin äiti otti yhteyttä opeen ja läksymäärä kohtuullistui.)

Jossain vaiheessa tulee myös niitä kaverijuttuja, että kun ilmeisesti teidän lapsi ei mene iltikseen (kun olet itse kotona), niin pitäisi saada kaveria joka iltapäivä ja sitten soitellaan ja säädetään vanhempien kesken.

En mä muuta "pelottelua" osaa varuiksi kertoa. Luultavasti kaikki menee hyvin ja on uutta ja kivaa!

Hyvinkasvatetutkin lapset oppivat koulussa raadollisemmatkin puolet elämästä. Kiusaamiset, kiroilut, seksit ym. Keväällä kotonasi asuu ihan erilainen lapsi, kuin se joka kolmen viikon kuluttua aloittaa koulun, niin hyvässä kuin pahassa.
Itsellä sama juttu, lapsi aloittaa koulun, mutta työskentelen koulussa ja todistan muutoksen ihmettä joka vuosi.

Riippuu lapsesta. Jos on omatoiminen, osaa huolehtia kamoistaan, uskaltaa kokeilla uusia juttuja, lukeminen/kirjoittaminen ja laskeminen alkavat sujua ok, saa helposti kavereita ja sopeutuu uusiin tilanteisiin ja osaa lukea kelloa, niin luultavasti pärjää aika hyvin, etenkin jos koulu on sopivan lähellä. Jos taas on vaikea lähteä itse kotoa, lämpenee hitaasti, hermostuu ja hätääntyy helposti, ei jaksa istua paikallaan ja oppikirjat ovat haastavia, tai ei saa kavereita, niin joudutte tekemään enemmän töitä.

Lisäksi vanhemmalle napsahtaa:

- Wilman seuraaminen

- läksyjen seuraaminen

- ip-kerhon kanssa asioiminen

- kaverikuvioiden hahmottaminen ja pelisääntöjen sopiminen muiden perheiden kanssa

- koulussa tarvittavista välineistä huolehtiminen (uikkarit, kynät, sukset, koulukirjat, kasvistot - mitä lie)

- sopivien ulkovaatteiden taistelu lapsen päälle ja siihen sopeutuminen, että ekan syksyn aikana saattaa hukkua 5 paria ulkohousuja, eikä lapsi löydä niitä, vaikka ne roikkuvat a) naulakossa b) omalla paikalla ja c) nimikoituina

- loma-ajan lapsenhoidon järjestäminen

- "ääks, mun pitää lähteä töihin jo klo 7 ja lapsen koulupäivä alkaa vasta klo 10" -järjestelyt

- vanhempainyhdistyksen toimintaan osallistuminen :)

- lapsen reviiriin tutustuminen, missä lapsi liikkuu, mikä on turvallista, mihin voit luottaa ja missä on vain pakko luottaa lapseen

- viikkoraha, bussikortti, omat ostokset, miten rahaa käytetään ja mihin, mistä sitä saa

- harrastukset

- ruokahuolto kotona, etenkin välipala

Ja pikkaisen voi jo varautua tulevaisuuteen sen suhteen, että se megapieni ekaluokkalaisen rääpäle onkin parin vuoden päästä lähesteini kolmasluokkalainen, joka kinuaa koulun diskoon ja haluaisi olla illalla yhdeksään asti kavereiden kanssa pihalla "kun kaikki muutkin saa olla". :)

Omat lapseni itsenäistyivät ensimmäisen kouluvuoden aikana hurjasti. Tuntui vähän haikealta, kun he olivat yhtäkkiä niin "isoja". Luulin, että olisivat pieniä kauemmin :(