Minun teki eilen mieli hakata mieheni

Mies on kohdellut minua niin huonosti, että sairastuin masennukseen uudelleen - nyt lisäoireina myös lievää paranoidisuutta. Aloitekyky nollassa, en jaksa huolehtia itsestäni, saan paniikkikohtauksia ja rytmihäiriöitä, en pysty syömään, nukun pätkissä koska näen miehestä painajaisia. Minun on hyvin vaikeaa lähteä suhteesta, koska olo on jo nyt niin sietämätön. Olin ennen sosiaalinen, iloinen ja rohkea nainen. Nyt olen masentunut, itkeskelevä, ahdistunut ja epävarma. Olen umpikujassa. Kasvatan vain pyhää vihaa miestä kohtaan. Vaikea selittää, miten mies on aiheuttanut tämän minussa. Manipulointi, alistaminen ja hämääminen on niin kieroa ja hienovaraista, että tajuan jokaisen tilanteen vasta jälkikäteen. En pysty kertomaan edes selviä esimerkkejä millaista manipulointi on, pääni on kuin sumussa. Mies tietää heikkouteni ja käyttää niitä minua vastaan. Minulla on keskittymishäiriö ja vaikeuksia matematiikan kanssa. Luulee, etten tajua että hän yrittää viedä minulta rahaa. Puhuu laskutoimituksista nopeasti, tietäen ihan hyvin etten pysy mukana. Koittaa sekoittaa minua, etten tajuaisi missä mennään. Nykyään pidän kirjaa rahatilanteesta. Olen huomannut, että mies testaa älykkyyttäni ja yleissivistystäni puhumalla jotain ihan kummallisia juttuja, seuraten samalla reaktioitani. Seksi on nykyään vain hänen tarpeidensa huomiointia. Toteutan miehen halusta juttuja, joita en haluaisi todellisuudessa tehdä. Pelkään miehen reaktiota jos en suostu. Jälkeenpäin tunnen oloni nöyryytetyksi ja hyväksikäytetyksi. Vaikka minulla on hyvin hälyttäviä todisteita mm pettämisestä, silti jostain käsittämättömästä syystä uskon paskapuheet joka kerta. En kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään miten julma hän on, siksi ummistan silmäni. Mies katsoo syvälle silmiin ja on hyvin vakuuttava puhuessaan. Minä näen yleensä valehtelun selvästi, mutta hänen kohdallaan olen sokea. Mies on itse sanonut olevansa hyvä valehtelemaan ja manipuloimaan ihmisiä. En ihan oikeasti tiedä miksi olen hänen kanssaan, olen ihan loppu. Minä vain pyykkään ja tiskaan, olen seksilelu. Eilen hän käski minun olla hiljaa kun olisin halunnut jutella. Hän vain päättää, ettei minulla ole oikeutta puhua. Olin niin täynnä vihaa, että olisin halunnut hakata hänet. Puristin nyrkkejä yhteen, tuntui että räjähdän siitä vihasta. Olen menettänyt kaiken itsekunnioitukseni - en ymmärrä miksi ja milloin minusta, ennen niin vahvasta naisesta tuli tälläinen alistuva raukka. Joskus uskon, etten edes ansaitse parempaa. Aina välillä kuitenkin olen taas voimaa täynnä ja varma että lähden. Silloin minulla on luja usko omaan pärjäämiseen ja parempaan tulevaisuuteen. Miksi silti aina jään? Mistä saisin voimia eroamiseen, kun elämänhalu on kadonnut? Kärsin läheisriippuvuudesta.