Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä itseesi kohdistunutta loukkausta et olisi valmis antamaan anteeksi
Kommentit (35)
No jos joku vaikka ottaisi minusta salaa nakukuvia kun nukun ja levittäisi niitä nettiin, niin se olisi anteeksiantamatonta koska niitä kuvia ei koskaan saa netistä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena tuttu valokuvaaja otti musta alusvaatekuvia. Kuvaus päättyi siihen että tyyppi kähmi ja lopulta raiskasi. Oli niin absurdi tilanne, etten osannut tehdä mitään. Oksettava mies.
Tapahtuiko Savossa? Jos, niin saman tyypin uhriksi jouduin alle 15-vuotiaana. Heppu oli silloin 23-vuotias.
Pakkorokotusta. Veritulppa jalkaan ja kaksi varvasta amputoitiin.
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Ei kai sellaista ole. Psykologinen totuus on, että kaikki mitä sinä päästät suustasi kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin minusta. Eli jos sinä haukut minut pystyyn juuri nyt, niin se kertoo vain sinusta itsestäsi. Ei ole mitään amteeksiannettavaa.
Näin juuri.
Kaiken voin antaa anteeksi, mutta unohtaminen on eri asia. Eikä anteeksiantaminen tarkoita välttämättä sitä, että haluaisi olla enää jatkossa tekemisissä sen loukanneen henkilön kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa on unohtaa sitä miten oma (narsistinen” äiti toivoo omalle lapselleen onnettomuutta, potkuja, eroa, kolaria, ilkkuu ja ivanauraa keskenmenosta ja on usein toivonut ääneen miten olisi pitänyt tehdä mulle abortti.
Ja olen siis se kiltein ja tunnollisin lapsi vielä, joka aina yrittänyt tehdä kaiken oikein miellyttäkseen vanhempaa.
Yritän antaa anteeksi mutta tuollaiset ei oikein unohdu.
Äitisi on sairas, ei sun tarvitse antaa mitään anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa on unohtaa sitä miten oma (narsistinen” äiti toivoo omalle lapselleen onnettomuutta, potkuja, eroa, kolaria, ilkkuu ja ivanauraa keskenmenosta ja on usein toivonut ääneen miten olisi pitänyt tehdä mulle abortti.
Ja olen siis se kiltein ja tunnollisin lapsi vielä, joka aina yrittänyt tehdä kaiken oikein miellyttäkseen vanhempaa.
Yritän antaa anteeksi mutta tuollaiset ei oikein unohdu.Äitisi on sairas, ei sun tarvitse antaa mitään anteeksi.
Joo näin on, mutta asia on sillä lailla monimutkainen että häneltä narsistina puuttuu täysin sairaudentunto. Eli hän kokee että hänessä ei ole mitään vikaa eikä hänen toimintansa ole mitenkään huonoa tai kamalaa. Hän suorastaan kokee että hänellä on oikeus ja velvollisuus olla mulle ilkeä, vihamielinen ja aggressiivinen.
Ei kai hän pysty tekemään itselleen mitään…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaiken voin antaa anteeksi, mutta unohtaminen on eri asia. Eikä anteeksiantaminen tarkoita välttämättä sitä, että haluaisi olla enää jatkossa tekemisissä sen loukanneen henkilön kanssa.
Entä jos sua loukataan perheenjäsenen toimesta. Silloin on vähän pakko olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken voin antaa anteeksi, mutta unohtaminen on eri asia. Eikä anteeksiantaminen tarkoita välttämättä sitä, että haluaisi olla enää jatkossa tekemisissä sen loukanneen henkilön kanssa.
Entä jos sua loukataan perheenjäsenen toimesta. Silloin on vähän pakko olla tekemisissä.
Ei ole. Isäni vaaransi 18 v sitten mun ja lapseni turvallisuuden väkivaltariehunnallaan eikä sen jälkeen olla oltu tekemisissä. Eikä tulla olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mitä loukkausta en olisi valmis antamaan anteeksi. En oikein tunnu tulleen loukatuksi millään merkittävällä tavalla, jos loukkaantumisella siis tarkoitetaan nimenomaan sosiaalista loukkaantumista, eikä esimerkiksi fyysistä pahoinpitelyä tai vaaratilanteen aiheuttavaa holtittomuutta.
Vierailija kirjoitti:
En pysty antamaan anteeksi mitään tekoa, joka aiheuttaa minulle haittaa pitkän aikaa. Olen hyvin hyvin katkera luonne, en koskaan unohda enkä anna anteeksi, jos joku oikeasti satuttaa. En ryhdy kostotoimenpiteisiin, mutta en ole kellekään velkaa anteeksiantoani, jos ovat minua huonosti kohdelleet.
Sitä sanotaan itsekunnioitukseksi. Se mitään katkeruutta. Katkeruutta on, jos jäät asioita märehtimään vuosikausiksi. Pää pystyyn ja selän kääntö huonolle kohtelulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty antamaan anteeksi mitään tekoa, joka aiheuttaa minulle haittaa pitkän aikaa. Olen hyvin hyvin katkera luonne, en koskaan unohda enkä anna anteeksi, jos joku oikeasti satuttaa. En ryhdy kostotoimenpiteisiin, mutta en ole kellekään velkaa anteeksiantoani, jos ovat minua huonosti kohdelleet.
Sitä sanotaan itsekunnioitukseksi. Se mitään katkeruutta. Katkeruutta on, jos jäät asioita märehtimään vuosikausiksi. Pää pystyyn ja selän kääntö huonolle kohtelulle.
Ja se itsekunnioitus onkin parasta mitä voi tehdä omalle hyvinvoinnilleen. Kenellekään ei ole pakko antaa anteeksi, jos ei halua eikä se katkeruutta ole. Se, jos mäkättää väärinkohtelusta eikä tee asialle itse mitään se on katkeruutta ja lupa antaa kohdella huonosti.
En tähän voi vastata, koska on kiinni tilanteesta, asiasta, mistä ja missä loukataan ja vastapuolesta siitä kuka loukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks mies sanoi kieltäydyttyäni yhdestä asiasta (ei seksuaalinen) "Aina löytyy joku toinen". No, eipä tällä miehellä pitkiä suhteita ole ollutkaan, eikä ystävyyssuhteita.
Alue: Aihe vapaa
En pysty antamaan anteeksi mitään tekoa, joka aiheuttaa minulle haittaa pitkän aikaa. Olen hyvin hyvin katkera luonne, en koskaan unohda enkä anna anteeksi, jos joku oikeasti satuttaa. En ryhdy kostotoimenpiteisiin, mutta en ole kellekään velkaa anteeksiantoani, jos ovat minua huonosti kohdelleet.