Mitä itseesi kohdistunutta loukkausta et olisi valmis antamaan anteeksi

Kaikki tietysti. Siis omasta mielestä pois! Ihmetyttää kyllä, että kymmenessäkään vuodessa ei totuus valkene!?

Vaikeaa on unohtaa sitä miten oma (narsistinen” äiti toivoo omalle lapselleen onnettomuutta, potkuja, eroa, kolaria, ilkkuu ja ivanauraa keskenmenosta ja on usein toivonut ääneen miten olisi pitänyt tehdä mulle abortti.

Ja olen siis se kiltein ja tunnollisin lapsi vielä, joka aina yrittänyt tehdä kaiken oikein miellyttäkseen vanhempaa.

Yritän antaa anteeksi mutta tuollaiset ei oikein unohdu.

Hmm. Ei kai sellaista ole. Psykologinen totuus on, että kaikki mitä sinä päästät suustasi kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin minusta. Eli jos sinä haukut minut pystyyn juuri nyt, niin se kertoo vain sinusta itsestäsi. Ei ole mitään amteeksiannettavaa.

Anteeksi voin antaa kaiken, mutta minun ei tarvitse antaa henkilölle uutta tilaisuutta satuttaa itseäni. 

Itseeni kohdistuvat annan helpostikin anteeksi, olen opetellut ajattelemaan egoni ulkopuolella. Mutta muita kohtaan tehty vääryys, erityisesti heikompia ja puolustuskyvyttömiä, tekee minusta herkästi leijonaemon.

Itse en anna ikinä äidille anteeksi sitä, että hän huoritteli minua. Toista vuotta minun kutsumanimi kotona oli h**ra. Äiti sanoi minulle lisäksi niin ilkeitä asioita, että niitäkään en unohda tai anna anteeksi.

Turhasta syyttämistä ja valheiden levittämistä tutuille ja sukulaisille.

Olen joutunut seksuaalisesti hyväksikäytetyksi 3-5-vuotiaana sukulaisen toimesta. En hyväksy syyllistäviä kommentteja keneltäkään. Muutamat nimittäin ovat sitä mieltä, että syy on minun, koska en ole osannut tarpeeksi selvästi ilmaista omaa kantaani vaan annoin tuon sukulaisen puhua minut ympäri. Ja näin on myös tämä nimenomainen sukulainen minulle päin naamaa sanonut, kun aikuisena hänet asiassa kohdannut. Myönsi siis teot, mutta sanoi kaiken tapahtuneen "yhteisymmärryksessä", koska muutaman kiellon jälkeen hän sai minut puhuttua niin pyörryksiin, etten enää tiennyt mitä vastata. Ja hänelle vaikeneminen oli myöntymisen merkki. (Valitettavasti syyteoikeus on jo rauennut ja siksi hän kai uskalsikin avoimesti tekonsa myöntää).

Voi %&@! että tulen vihaiseksi, kun vaan ajattelenkin tätä asiaa.

Minut on nolattu usean ihmisen toimesta. Naureskeltu ja haukuttu. En koskaan anna anteeksi enkä unohda.

Kasille: Jos olisin sinä, niin jostain tekijälle jotenkin, esim. taloudellisesti. Sitten antaisin anteeksi itselleni ja tekijälle ja katkaisin elämääni.

Siis kostaisin

Minä kostan jonain päiväni nolaamiseni.

Loukkauksista en osaa sanoa, mutta jos joku itselleni ylivoimainen vastus pahoinpítelee minut, niin kaivan kaksi hautaa ja toteutan säälimättömän koston.

Jos minusta leviteltäisii perättömiä juttuja, valheita. Sellaista en voisi antaa anteeksi.

Myös jos minua tahallaan halutaan satuttaa ja murtaa henkinen hyvinvointini.

Vierailija kirjoitti:

Loukkauksista en osaa sanoa, mutta jos joku itselleni ylivoimainen vastus pahoinpítelee minut, niin kaivan kaksi hautaa ja toteutan säälimättömän koston.

Sellainen voimafantasia sulla.

Mun isä on pahoinpidellyt mua lapsuuden ja nuoruuden ja jatkanut sitä aikuisiässänikin (nyt en enää suostu tapaamaan, koska turpaansa siitäkin saa). On erittäin vaarallinen. Tollasen kanssa ei vaan kostofantasiat toimi.

Vierailija kirjoitti:

Minä kostan

jonain päiväni nolaamiseni.

Kostaminen ei ole ollenkaan minun juttuni! Vaatii liian paljon negatiivista energiaa. Mieluummin käytän energiaani kivoihin juttuihin! Minusta on levitelty vuosia valheita, että olen valehtelija, varas ja vielä aggressiivinen! Tämä tietysti kertoo tarinoitsijoiden omasta statuksesta. Että silleen!

Vierailija kirjoitti:

Jos minusta leviteltäisii perättömiä juttuja, valheita. Sellaista en voisi antaa anteeksi.

Myös jos minua tahallaan halutaan satuttaa ja murtaa henkinen hyvinvointini.

Minä olen ajatellut asian niin, että jos joku uskoo minusta liikkuvia juoruja, ongelma on hänen päässään, ei minun. Miksi jonkun sellaisen ihmisen mielipide merkitsisi minulle yhtään mitään, jos kerran uskoo mitä tahansa, mitä kerrotaan? Itse olen koko ikäni viitannut kintaalla kaikille juoruille. Koirat haukkuu, karavaani kulkee.

Väkivaltatekoja ja valheiden levittämistä en ainakaan anna anteeksi

Nuorena tuttu valokuvaaja otti musta alusvaatekuvia. Kuvaus päättyi siihen että tyyppi kähmi ja lopulta raiskasi. Oli niin absurdi tilanne, etten osannut tehdä mitään. Oksettava mies. 

Joku rankka täysin perätön juoru, jonka on pannut liikkeelle joku läheinen. Se kyllä riipisi sielua todella. Onneksi ei ole - ainakaan tietooni - tullut sellaista. Aika pahalta tuntui myös, kun selvisi, että äitini oli sukulaisille moittinut minua eri tavoin. Yksi iäkäs sukulainen paljasti sattumalta äitini puheet, kun kiitteli minun tekemisiäni.