Mikä jäi kokematta nuorena?

Teinikännit ja vahinkoraskaus. Näitä ainakin oli yläasteen "cooleilla", minuahan ei kutsuttu ja hyvä niin.

- huumeet
- alkoholi
- tupakka
- raskaus
- abortti
- sukupuolitaudit

En ole katkera.

Orgiat

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 23:21"]

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 22:37"]

Teini-iän seurustelusuhdetta ei ollut koskaan. Se haittasi myös psyykkistä kehitystäni.

[/quote]

Sama, mutta miten koet sen haitanneen?

[/quote]

Psyykkinen kehitykseni aikuiseksi naiseksi pysähtyi. Monenlaisia identiteettivaikeuksia. Kaikkia ongelmia, mitä läheisyyden ja hyväksynnän puute aiheuttaa. Ja kun ei tapahdu yhtään mitään, ei pysty kehittymäänkään. Minulla oli näin.

.

Seksi ja jopa itsetyydytys.

Nainen 37v.

Festarsexi.

Tai ainakaan en muista saaneeni sitä.

Suuri osa näistä haikailuista on populaarikulttuurin keksintöjä ja yleistyksiä,joiden puuttuminen ei joskus ole muuta kuin hyödyllistä. Alaikäisten kännäily vaikkapa. Jokaisella on omanlaisensa elinympäristö, luonne ym. Ideaali leffanuoruus on käytännössä mahdotonta.

Nuorena aikuisena, kun on järkeä päässä eikä ole kenenkään kytättävänä on paljon hauskempaa tulla ja mennä.

Festareilla voi viihtyä koska tahansa. Moni ikäkausi toistuu jossain muodossa myöhemminkin.

Joskus olin itsekin katkera, kunnes tajusin ylläolevan. Jotain luterilaista rippikoulua tms en ole osannut kaivatakaan.

Tietysti, jotkut kokemukset olisivat tärkeitä henkisinä boosteina, mutta korvaavia tilanteita tulee kyllä. Eivätkä ne muutkaan saa ihan kaikkea juuri oikein optimaalisella hetkellä.

Olen elänyt aika villiä nuoruutta. Kaupungilla hilluin jo 12.v asti. Vanhemmat alkoholisteja joten minulla ei ollut rajoja. Sain tupakat ja alkoholin kotoa, niillä sai paljon ystäviä, ja olin suosittu siinä teini kapinalisti porukassa jossa liikuin.

-15.v aloin tekemään hanttihommia ja sain työpaikan ja omaa rahaa. Suurin osa kaveripiiristä oli minua reilusti vanhempia hippejä, alkoholi vaihtui pilvenpoltteluun.

-16.v aloin päästä suhteilla baariin ja muutin poikaystävän kanssa yhteen.

-18.v aloin reissata ulkomailla, lopetin lukion ja ostin auton, kiersin myös ympäri suomea ja monen kaupungin kadut on kierretty. Asuin ystävien nurkissa milloin missäkin.

-20.v aloin huomata että mun ukko oli renttu luuseri jolla ei ollut aikomustakaan aikuistua. Mies oli jo lähes 30.v ja elämässä tärkeintä oli kaverit ja alkoholi/ pilvenpolttelu ja jutut tyhjänpäiväisiä lottovoitosta haaveiluja. Itse aloin haaveilla perheestä ja omasta kodista mutta mies vain odotti seuraavaa viikonloppua että pääsee juopottelemaan. 2.v meni ennenkuin luovutin ja lähdin.

-22.v tuli ikäkriisi, ei miestä, ei rahaa, ei koulutusta. Että mihinkö päin tästä.

-30.v onnellinen avioliitto, 5 lasta, kaunis koti, harrastus jossa sielu lepää ja mies jolla samanlaiset elämänarvot.

Ainoa mikä jäi kokematta on koulutus! Edelleenkin mietin mikä minusta tulee isona.

En ole katkera, olen tehnyt huonoja valintoja elämässä mutta niistä on opittu ja osaan arvostaa pieniä asioita ja vakaata rauhallista arkea. Lääkäriä minusta enää ei voi tulla, mutta periaatteessa voihan sitä opiskella vieläkin, kunhan vain keksii mitä.

En vieläkään käsitä miksen mennyt lukioon. Mulla oli keskiarvo 8,6 mutta jotenkin pelkäsin niin paljon kielten vaikeutta. Olin siis 7 oppilas kielissä, muut aineet tosi helppoja.

Jäi siis kaikki lukion hauskuudet väliin. Ja tietysti sitten jatko-opiskelu myös. Nyt aikuisena ja perheellisenä on tosi raskasta opiskella työnohessa.

Kielikurssi tai vaihtovuosi olisi taatusti ollut hyväksi mun kielitaidolle, eikä edes olisi ollut rahasta kiinni, vain omasta pelkuruudesta.

Wanhojen tanssit jäi välistä, kun en löytänyt kivaa paria. Muuten kyllä koettu kaikki mahdollinen, vähemmänkin olisi voinut kokea.

Vierailija kirjoitti:

Interrail ja yliopisto-opinnot. Interrailista en välttämättä olisi nauttinutkaan, mut ei voi tietää, kun ei ole kokenut.

Yliopisto-opinnot oikeasti harmittavat. En saanut lapsuuden perheestäni mitään tukea opiskeluun (tarkoitan henkistä). Työnteko oli arvo ja opiskelu oli ajanhukkaa. Tappelun jälkeen sain mennä lukioon ja siihen se sitten olisi äitini mielestä saanut jäädä. Opiskelin pari opistotasoista tutkintoa (aina ennen amk:ta) ja sitten työnohessa kaikenlaista. Vielä minä sen yliopistoarvosanankin hankin, mutta helpompaa olisi ollut nuorena.

Minä taas rakensin elämääni käytännön kautta. Vasta nyt olisin valmis korkeakouluun (40+). Ihan yleistä naisilla.

Seurustelu, seksi, vapaus, matkustaminen, festarit ja keikat, harrastukset, yhteisöllisyys, ...

Yhdyntä jäi kokematta ja tulee jäämäänkin. Enää sillä ei ole väliä.

M. 49.

VAihto-oppilasvuosi ja reppumatkailu.

Olen 15v ja mulla ei oo yhtään kaveria, tuntuu että jään ihan kaikesta paitsi ja niinhän mä jäänkin. Ehkä sit ens syksynä saisin kavereita kun lähen jatko-opiskelemaan.

Up

Vanhojen tanssit. Ajatus tanssimisesta pojan kanssa tuntui liian jännittävältä ja hikoilen paljon aina, kun jännitän. Ajattelin, ettei kukasn poika halua tanssia kanssani, koska mulla on märät hikikädet enkä ole prinsessamaisen kaunis.

Mutta tämäkin asia riippuu siitä, miten sen muistaa. Luokallani oli muitakin tyttöjä, jotka eivät tansdineet, ja he ihan pokkana selittävät sen johtuneen poikapulasta. Että tyttöjä vaan oli niin paljon enemmän.

Muistojakin voi tuunata. Kai minunkin kannattaisi tehdä niin.

Olin teini-iän aika hiljainen ja ujo sekä lisäksi sairastelin paljon fyysisesti. En ikinä omistanut sellaisia kaverereita, joiden kanssa olisi voinut mennä ja tehdä. Ei tullut vietettyä viikonloppuja pitkään ulkona tai käytyä baarissa. Ehkä eniten harmittaa, etten ikinä päässyt kokemaan semmoista teini-iän ihastumista, jossa pidetään kädestä kiinni ja pussaillaan. 

Teini-iän seurustelusuhteet. Olin jo yli kaksikymppinen kun aloin seurustella ensimmäisen kerran.