Lue keskustelun säännöt.
luokkakokous ja kuinka jaksaa olla pahnan pohjimmainen?
01.03.2022 |
Korona rajoituset kun nyt vähenee niin meillä on luokkakokous alkusyksystä. Olin ennen luokan yksi valopilkkuja... nyt vuosikymeniä myöhemmin ahistaa ku kaikki muut tuntuu olevan professoreita ja lääkäreitä tai ainakin menestyneitä yrittäjiä. Minulla ei ole mitään statusta eikä edes loppuun käytyä ammattia eikä miestä eikä perhettä (avioero ja jäi lapset tekemättä). Koulut jäi kesken ku olin niin hulivili. Miten te muut joilla ei oo menny elämä nappiin jaksatte?
Kommentit (18)
Luulit olevasi yksi luokkasi valopilkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luokkakokous on yksi viimeisimpiä tilaisuuksia, joihin ottaisin osaa.
Minä en mennyt omaan luokkakokoukseeni. En kai ollut sen paremmin tai huonommin menestynyt kuin muutkaan, mutta ei napannut.
Kouluajoista on vuosia aikaa, eikä ne olleet sellaisia aikoja, joita haluaisin muistella. Elämä on merkityksellistä ja onnellisempaa nyt. Jos et ole tyytyväinen omaasi, kannattaa pohtia miten sitä voisi muuttaa, jotta voisit olla ylpeämpi omista valinnoistasti.
Pelkäätkö, että aikanaan nälvimäsi ihmiset muikistelevat suutaan kuullessaan miten elämä on kuljettanut? Älä pelkää, he ovat korkeammalla tasolla, henkisestikin.
Ei sinne ole pakko mennä. Jos haluat tavata entisiä koulukavereitasi, niin ketä jaksaa kiinnostaa, mitä jostain muusta tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Etenkin kun oisin itse halunnut olla jotain.
Haluaisin nähä vanhoja luokkakavereita ja alunperin sen luokkakokouksen järjestäminenki oli mun homma, mutta sit muut otti verovastuun ku en saanu aikaseksi.
Masentaa kuinka elämässä on niin paljon kilpailua ja toiset pärjää paremmi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se kilpailu todellista vai pääsi sisäistä? Onko elämäsi menestys-/menestymättömyystarina muiden mielestä kiinnostava?
Minä jätin koko luokka kokouksen väliin. Ei ollut mitään kiinnostusta mennä. En ole edes missään facebookissa. Ei kuulu ventovieraille minun elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko se kilpailu todellista vai pääsi sisäistä? Onko elämäsi menestys-/menestymättömyystarina muiden mielestä kiinnostava?
Näin juuri. Ne muut tuskin hirveästi sinun elämääsi miettivät.
Itse olen näitä luusereita, jotka eivät ole menestyneet elämässään missään.
En vain mene luokkakokouksiin. En ole käynyt yhdessäkään, koska en halua kuulla sitä naljailua (jota joutui kuuntelemaan kouluaikoina).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan vaikka kuinka muuta kuvittelisi niin kyllä siellä vertaillaan kuka on menestynyt, onnistunut ja kuka on epäonnistunut, eniten rupsahtanut jne.
Mitäs jos lähdetään siitä että ap menee kuitenkin? Kuinka siinä voi huonoimmillaan käydä? Luulis että ne muutkin ovat vuosien varrella vähän kasvaneet ja ymmärtävät että siellä ei olla kehuskelemassa. Kävi miten kävi, loppujen lopuksi ne parhaatkin kuitenkin vain miettivät millaisen vaikutuksen he tekivät muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseä nolottaa kun nuorena ryssin koulunkäynnin perusteellisesti. Voin vaan kuvitella, kuinka luokan kympin tytöt ja pojat kurvaavat paikalle isoilla autoilla titteleineen. Toisaalta taidan ansaita sen kerran lällättelin heille aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen näitä luusereita, jotka eivät ole menestyneet elämässään missään.
En vain mene luokkakokouksiin. En ole käynyt yhdessäkään, koska en halua kuulla sitä naljailua (jota joutui kuuntelemaan kouluaikoina).
Miksi et ole?
Ei meillä luokkakokouksissa puhuta mistään menestyksestä. Muistellaan muita asioita, edesmenneitä kavereita, opettajia jne. Taas tammikuussa tavataan lounaan merkeissä. Itse olen "luuseri", mutta toimin koollekutsujana ja paikan varaajana. Oikein odotan tapaamistamme. Jotkut pojat muistavat vielä kiittää puutarhastamme varastamistaan omenista melkein 70 vuotta sitten.
Älä mee sinne
Mitä väliä