Lue keskustelun säännöt.
Aktiivinen synnytys - olen pettynyt
24.07.2015 |
Luin noita sivuja kovasti ennen synnytystä. Harjoittelin, psyykkasin itseäni, hankin välineitä ja uskoin että eihän se nyt voi olla niin hirveää, kaikki on synnyttäneet aikojen alusta luomuna. Mitä sitten kävikään. Pitkittynyt latenssivaihe ja vauvan huonosti piirtyvät sydänäänet. Vähemmän kipeät supistukset kestivät pari vuorokautta. Sitten alkoi tykitys. Pari vuorokautta synnytyssupistuksia ja piti maata paikoillaan valtaosan ajasta. Anelin kipulääkkeitä, ja kun vihdoin muutama tunti ennen vauvan syntymää sain epiduraalin ja vauvan päähän saatiin pinni niin mitä tein, makasin onnessani säkkituolin päällä enkä edes harkinnut mitään mitä olin suunnitellut. Kyllä lääketiede on vaan niin hieno juttu. Aivan mahtava hetki kun kipu loppui ja sain rentouduttua. Avauduinkin siinä saman tien parista sentistä kokonaan auki ihan vaan ohimennen. Huhhuh! Tuli vaan mieleen kun täältäkin olen nyt lukenut näitä ensisynnyttäjien suunnitelmia.
Kommentit (9)
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:22"]Itse en suunitellut ollenkaan, ajattelin että mennään hetki hetkeltä. Sama raskaudessa, yritin olla ajattelematta synnytystä liikaa. Koen herkästi asiat ylivoimaisiksi joten on parempi aloittaa projekti ja edetä vaiheelta kuin ajatella suoraan pahinta vaihetta. Suosittelisin tätä myös muille, varsinkin niille miehille jotka siirtää lapsen tekoa.
[/quote]
Kai sitä nyt hyvä olisi vähän valmistautua niin tietäisi mitä on milloinkin tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vähän samanlaisia kokemuksia epiduraalista. Vihdoinkin sain rentouduttua. Ponnistamisen hetkellä ei tullut mieleenkään valita mitään muuta kuin puoli-istuvaa... Liikkuminen supistusten aikana ennen epiduraalia oli ihan mahdotonta, pelkkää huimausta, pyörrytystä niin ettei jaloillaan pysynyt, kivut vei kyyryyn ja oksennus lensi. "Synnytys on hyvää kipua, eikä satu, jos et pelkää". En mä pelännyt, sattui vaan niin älyttömästi.
Mulla on monesta muusta asiasta myös vähän heikonlaiset kokemukset. Kestovaippojen piti olla tosi helppoja - no ei olleet. Aina sai vaihtaa kaikki vaatteet ja vaipat kakan/pissan jälkeen, vaikka yritti millaisia yhdistelmiä laittaa. En ehtinyt pestä kestoja ja ne alkoi vetää homeeseen siinä astiassa, mihin keräsin niitä.
Kantaminen liinassa tai repussa ei ollutkaan kätevää kuin harvoin. Imettämistä varten piti liina virittää uudestaan ja vauva halusi imeä 20minuutin välein. Eikä hän nukkunut liinassa, jos en pitänyt käsiä liinan sisällä. Repusta hän alkoi pudottautua ulos ja alas heti, kun alkoi olla 9kk ikäinen. Tosi vaarallista! Hilautui reunan yli ja veti käsillä kuin pieni apina.
Sormiruokailu ei tahtonut sujua, kun ei hänellä ollut kärsivällisyyttä poimia ruokia sormiin nälkäisenä. Täysimetystä en jaksanut kauempaa kuin 4kk, koska vauva halusi imeä 20min välein ympäri vuorokauden. Hän ei malttanut "tilata rasvaisempaa takamaitoa", vaan imi vain sen aikaa, kun maito suihkusi imemättä suuhun. Sitten lopetti, eikä houkuttelemallakaan jatkanut. Tätä 20min välein.
No niin, onneksi hän on jo esikoululainen. Pikkuveljensä oli toisenlainen, mutta luomu-aktiivi-synnytystä ei siinäkään tullut sitten "harrastettua".
Yleensä se menee just noin, että ne jotka eniten suunnittelivat ja vannovat luomusynnytyksen nimeen, ovatkin niitä jotka huonosti kestävät kipua. Paras tapa on mennä avoimin mielin ja ajatella niin, että jos tilanne niin vaatii, niin sitten kipulääkitystä. Todella monelle käy niin, että vasta puudutuksen jälkeen pystyy rentoutumaan ja synnytys etenee.
Mullakin kävi niin, että yritin luomukeinoja ensin, mutta koko kroppa meni kokoajan enemmän ja enemmän jumiin. Kun vihdoin sain epiduraalin, niin meni 15 minuuttia ja sain alkaa ponnistamaan. Taivaallista ainetta. Ei ole kenenkään etu jos synnytys pitkittyy. Eli ei kyllä heru ymmärrystä niille, jotka vastustavat kivunlievityksen käyttöä.
Olen joka kerralla mennyt synnyttämään luottavaisin mielin ilman kummempia odotuksia. Kivunlievityksenä ollut kerran Petidin-injektio ja muutoin lämpöhauteet. Mitään kauhuja ei ole jäänyt.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:31"]Mulla on vähän samanlaisia kokemuksia epiduraalista. Vihdoinkin sain rentouduttua. Ponnistamisen hetkellä ei tullut mieleenkään valita mitään muuta kuin puoli-istuvaa... Liikkuminen supistusten aikana ennen epiduraalia oli ihan mahdotonta, pelkkää huimausta, pyörrytystä niin ettei jaloillaan pysynyt, kivut vei kyyryyn ja oksennus lensi. "Synnytys on hyvää kipua, eikä satu, jos et pelkää". En mä pelännyt, sattui vaan niin älyttömästi.
Mulla on monesta muusta asiasta myös vähän heikonlaiset kokemukset. Kestovaippojen piti olla tosi helppoja - no ei olleet. Aina sai vaihtaa kaikki vaatteet ja vaipat kakan/pissan jälkeen, vaikka yritti millaisia yhdistelmiä laittaa. En ehtinyt pestä kestoja ja ne alkoi vetää homeeseen siinä astiassa, mihin keräsin niitä.
Kantaminen liinassa tai repussa ei ollutkaan kätevää kuin harvoin. Imettämistä varten piti liina virittää uudestaan ja vauva halusi imeä 20minuutin välein. Eikä hän nukkunut liinassa, jos en pitänyt käsiä liinan sisällä. Repusta hän alkoi pudottautua ulos ja alas heti, kun alkoi olla 9kk ikäinen. Tosi vaarallista! Hilautui reunan yli ja veti käsillä kuin pieni apina.
Sormiruokailu ei tahtonut sujua, kun ei hänellä ollut kärsivällisyyttä poimia ruokia sormiin nälkäisenä. Täysimetystä en jaksanut kauempaa kuin 4kk, koska vauva halusi imeä 20min välein ympäri vuorokauden. Hän ei malttanut "tilata rasvaisempaa takamaitoa", vaan imi vain sen aikaa, kun maito suihkusi imemättä suuhun. Sitten lopetti, eikä houkuttelemallakaan jatkanut. Tätä 20min välein.
No niin, onneksi hän on jo esikoululainen. Pikkuveljensä oli toisenlainen, mutta luomu-aktiivi-synnytystä ei siinäkään tullut sitten "harrastettua".
[/quote]
Minä muuten yritin ponnistaa kyljellään hetken mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Puoli-istuvassa sujui todella hyvin. Jos toisen joskus saan niin en todellakaan kokeile muuta, minulle se oli tosi hyvä asento! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:34"]Yleensä se menee just noin, että ne jotka eniten suunnittelivat ja vannovat luomusynnytyksen nimeen, ovatkin niitä jotka huonosti kestävät kipua. Paras tapa on mennä avoimin mielin ja ajatella niin, että jos tilanne niin vaatii, niin sitten kipulääkitystä. Todella monelle käy niin, että vasta puudutuksen jälkeen pystyy rentoutumaan ja synnytys etenee.
Mullakin kävi niin, että yritin luomukeinoja ensin, mutta koko kroppa meni kokoajan enemmän ja enemmän jumiin. Kun vihdoin sain epiduraalin, niin meni 15 minuuttia ja sain alkaa ponnistamaan. Taivaallista ainetta. Ei ole kenenkään etu jos synnytys pitkittyy. Eli ei kyllä heru ymmärrystä niille, jotka vastustavat kivunlievityksen käyttöä.
[/quote]
Minä en mitenkään vannonut mutta yritin suunnitella kun pelkäsin. Olin päättänyt ottaa kivunlievitystä jos on ihan ylivoimaista kipua. En uskonut että olisi kun minulla muuten on korkea kipukynnys ja ainahan kaikki on ilmankin synnyttäneet. Se olikin ylivoimaista melkein heti, enkä saanut niin paljoa lääkitystä kuin olisin halunnut :D ap
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 10:34"]Yleensä se menee just noin, että ne jotka eniten suunnittelivat ja vannovat luomusynnytyksen nimeen, ovatkin niitä jotka huonosti kestävät kipua. Paras tapa on mennä avoimin mielin ja ajatella niin, että jos tilanne niin vaatii, niin sitten kipulääkitystä. Todella monelle käy niin, että vasta puudutuksen jälkeen pystyy rentoutumaan ja synnytys etenee.
Mullakin kävi niin, että yritin luomukeinoja ensin, mutta koko kroppa meni kokoajan enemmän ja enemmän jumiin. Kun vihdoin sain epiduraalin, niin meni 15 minuuttia ja sain alkaa ponnistamaan. Taivaallista ainetta. Ei ole kenenkään etu jos synnytys pitkittyy. Eli ei kyllä heru ymmärrystä niille, jotka vastustavat kivunlievityksen käyttöä.
[/quote]
Minä en mitenkään vannonut mutta yritin suunnitella kun pelkäsin. Olin päättänyt ottaa kivunlievitystä jos on ihan ylivoimaista kipua. En uskonut että olisi kun minulla muuten on korkea kipukynnys ja ainahan kaikki on ilmankin synnyttäneet. Se olikin ylivoimaista melkein heti, enkä saanut niin paljoa lääkitystä kuin olisin halunnut :D ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yks epiduraali ja kaksi luomusynnytystä (syöksyjä). Pääasia on että se lapsi syntyy! :)
Itse en suunitellut ollenkaan, ajattelin että mennään hetki hetkeltä. Sama raskaudessa, yritin olla ajattelematta synnytystä liikaa. Koen herkästi asiat ylivoimaisiksi joten on parempi aloittaa projekti ja edetä vaiheelta kuin ajatella suoraan pahinta vaihetta. Suosittelisin tätä myös muille, varsinkin niille miehille jotka siirtää lapsen tekoa.