milloin viimeksi sinulle tuli vapautunut olo,että ei tarvitse enää?

Up! Hyvä ketju! :)

Kun erosin vanhoillislestadiolaisuudesta. Ei tarvinnut enää esittää sitä mitä ei oo.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 11:29"]

Joskus viime vuoden lopulla tajusin, ettei minun tarvitse tehdä nykyään juuri mitään sellaista, mitä en halua. Tarkoitan siis vaikka työporukan tempauksia, etenkin yksi meillä on innokas keksimään kaikenlaista ja suorastaan pakottaa muut osallistumaan, halusivat tai eivät. Minä vaan opettelin sanomaan, että en halua tehdä tuota tai tätä. Osallistun kyllä sellaisiin juttuihin, joihin oikeasti haluan, mutten muitten mieliksi sellaisiin, jotka tuntuvat kiusallisilta. 

Eihän minun olisi koskaan tarvinutkaan, mutta olin vain niin lammas, että tein perässä, kun en kehdannut sanoa, etten halua.

[/quote]

Anteeksi, piti laittaa yläpeukku. 

Kun opiskelujen lopulla irtisanouduin kassaduunista. Se viimeisen päivän tunnelma oli aikamoinen.

Tammikuussa sain pidemmän sijaisuuden työttömänä olon jälkeen. Vaikka tämä ei olekaan vakituinen työ, tuli ihana fiilis: nyt ei vähään aikaan tarvitse raportoida työkkäriin, täyttää työttömyysajan ilmoituksia ja laskea jokaista kolikkoa.

Kun asuntolainaa oli niin vähän, että sen voisi halutessaan maksaa pois koska vaan. 

Lukion parilla vikalla vuodella tajusin et mun ei oo pakko jos en haluu. Mun vaan kannattaa. Kyllä pitää vielä asiankaa taistella että haluanko tätä vai lampailenko vain.

Muutama kuukausi sitten muutettiin uuteen asuntoon ja sen jälkeen on saanut elää ihan rauhassa ja käydä myöhällä vaikka suihkussa, eikä naapuri varmasti siitä valita.

Tästä on jo aikaa, mutta odottamaton valtavan helpotuksen tunne tuli, kun sain miesystäväni kiinni jatkuvasta pettämisestä. Epäilys oli ollut ilmassa jo kuukausia, mutta kunnon todisteita ei ollut ja mies muuttui uhkaavaksi aina, kun yritin ottaa asiasta selvää. Olimme kumpikin yli nelikymppisiä, ja varsinkin minä olin typerästi sitä mieltä, että tähän viimeiseen parisuhdeyritykseen kannattaisi antaa kaikkensa. Joka puolellahan toitotetaan sitä, että parisuhdetta täytyy hoitaa ja että on hävytöntä urkkia puolisolta tämän sähköpostiliikenteestä ja että tosi rakkaus kantaa yli karikoiden. Mieskin oli sitä mieltä, että meillä meni tosi hienosti.

Helpotus löi minut ällikällä. Minun ei tarvinnut selitellä itselleni eikä muille eikä ottaa niskoilleni syytä mistään. Sain tehdä ihan, mitä itse halusin. Kukaan ei ollut painostamassa eikä moitiskelemassa. Olin joskus nuorena itkeskellyt särkyneiden (ja ehkä kuviteltujen) rakkauksien perään, mutta tästä en ole tuntenut sekunninkaan murhetta.

Kun vihdoin huomasin, että kaloreita laskemalla ihan oikeasti laihdun, eikä se ole enää nykyään älylaitteiden kanssa yhtään vaikeaa. Hitaasti lähtevät läskit, todella hitaasti, mutta varmasti. Dietoiminen on ollut läsnä elämässäni kymmenen vuotta, ja olen käyttänyt kaiken maailman humpuukikeinoista lukemiseen käsittämättömän määrän aikaa. Vihdoinkin voin olla varma, että laihdun. Tiedän 100 % varmuudella jonain päivänä olevani taas normaalipainoinen. Ihanaa!

Olen iloisesti unohtanut eräänlaiset tavallaan merkkipäivät, joilla oli joskus minulle merkitystä.

Kun pari viikkoa sitten totesin, että elämä on liian lyhyt epämukaviin vaatteisiin. Heitin pois kaikki puristavat ja sellaiset, joita piti kohennella. Nyt vaan keskityn muihin asioihin ilman vaatteiden nykimistä ja miettimistä.

Kun palautin graduni vuoden vääntämisen jälkeen, tuli semmonen "aah, olen vapaa tästä"-fiilis. Eihän se iso juttu ole eikä mikään valvata risti kannettavaksi, mut toi  nyt tuli ekaks  mieleen.

Hyvä aihe!

Sain potkut muiden kanssa ja ryhdyin vapaaksi ammatinharjoittajaksi.

Ei enää töihin menemistä aamuisin, esimiesten valvomista, yrityksen huonoa työmoraalia ja järjenvastaisia työtehtäviä.

Just nyt. Päätin hypätä irti kaikesta.

[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 04:29"]

Just nyt. Päätin hypätä irti kaikesta.

[/quote]Hui, oot rohkee! Itse en uskalla :( Muutatko metsään, vai miten pääset irti kaikesta?

Kun lopetin tupakoinnin. Ah, ei tarvitse enää mennä ulos sateeseen värjöttelemään!

Kun lopetin ryyppäämisen 5 vuotta sitten.

Irtisanoin itseni viime kesänä. Elämäni paras päätös!

Lapsi täytti 18-v. Olen toki mukana asioissa mutta en virallisesti vastuussa mistään.