Lue keskustelun säännöt.
Mitä sinä teit esikoisvauvasi kanssa "väärin"?
23.07.2015 |
Itseäni on harmittanut tietämättömyys imetyksen hyödyistä ym, silloin kun sain ensimmäisen lapseni. Muistan, kun tulin synnäriltä kotiin ja vauva heräsi yöllä, aluksi yritin imettää yölläkin, menin olkkariin ja laitoin täydet valot päälle ja avasin telkkarin. Vauva nukahtikin aika pian uudestaan. No, sitten hän kohta taas heräsi. Juuri kun itse oli päässyt uneen. Silloin aukesi Tutteli-tetra ja mikron kautta vauvalle. Ja hän nukkuikin pitkän pätkän tuon jälkeen eikä mennyt edes kauaa kun hän joi pullollisen ja nukahti.
Nyt en voisi kuvitellakaan toimivani noin, vaan otan vauvan aina rinnalle ja hän saa olla siinä niin paljon kuin haluaa. Koska tiedän imetyksestä nyt niin paljon. Tuntuu ihan hullulta, miksi annoin esikoiselle Tuttelia vaikka maitoa varmasti olisi alkanut paremmin tulemaan kun olisi vain sinnikkäästi yölläkin imettänyt. Niin on riittänyt kolmelle seuraavalle ja toivottavasti myös tälle tulevalle vauvalle :)
Kommentit (69)
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 09:07"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 08:10"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 08:06"] Olin esikoisen syntyessä 27v ja olin sitä ennen ollut töissä sekä vauvaperheiden kanssa että päiväkodissa. Moni pikkulapsiasia oli ihan tuttua, mutta virheitä tein silti. Yksi, josta edelleen itseäni syyllistän on se, että tulkitsin helposti vauvan jokaisen negatiivissävytteisen äännähdyksen näläksi ja kaivoin tissin suuhun. Ja vauvahan söi!! Hänestä kasvoi pieni, pullukka tyttö, josta syöminen oli kaikista ihaninta (lapsen omat sanat). Ylipainoa oli työlästä läheä isompana laskemaan ja vaikka nyt on jo vuosia ollut normaalipainoinen, niin taipumus lihomiseen on olemassa. En siis tarkoita sitä, että rintamaito lihottaisi, mutta ajattelen, että opetin mallin, jossa ähkyyn asti syöminen on se juttu. Sisaruksiansa imetin pidempään, mutta järkevämmin eikä heidän kanssaan koskaan ollut paino-ongelmia. [/quote] En kyllä jaksa uskoa, että tissimaito voisi lihottaa vauvaa, vaikka söisi sitä miten paljon.. Sitähän on tutkittu, että päinvastoin pitkä imetys ehkäisee ylipainoa. Onko syntynyt pienikokoisena? Silloin taipumus lihoa herkemmin. [/quote] Luitko sä tota viestiä? Siinähän nimenomaan sanottiin, että jatkuvalla rinnan tarjoamisella lapselle opetettiin syömisen olevan ihanaa. Ei siinä sanottu, että rintamaito olisi lihottanut.
[/quote]
Hölmö... ei se vauva muista, onko saanut tissiä tunnin vai kolmen tunnin välein... ja mitä kovempi nälkä, sen ihanampaa se takuulla on. Ei tuolla imetyksellä ole mitään tekemistä sen kanssa.
Samalla tavallahan voisi ajatella, että kun opetetaan tutille sekä tissille, vauvasta imeminen on niin ihanaa, että siitä tulee väkisin tupakoitsija vähintäänkin...
Ja tuo alkuperäisen väitteen esittäjä ei taida ymmärtää, että vaikka lapsi on nyt kovasti urheileva, niin kovasti urheilevan kalorinkulutus on suuri. Kesälomalla kun ei ole treenejä, ruoka-annosten kokoa ja kalorimäärää ei silti osata säätää sopivaksi kulutukseen nähden, niin tietysti siinä tulee mahan alkua kenelle vaan. Ei se suojaa ketään, että on urheilija, jos ei urheile silloin yhtä rankasti kuin yleensä.
Ei tarvitse katsoa kuin Jani Sievistä tai montaa muuta ex-kiekkoilijaa tai urheilijaa, niin paino tuppaa nousemaan aktiiviuran jälkeen. Se ei johdu siitä, että ne on vetäneet tissiä ihan simona, vaan siitä, että syövät enemmän kuin kuluttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 09:18"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 09:07"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 08:10"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 08:06"] Olin esikoisen syntyessä 27v ja olin sitä ennen ollut töissä sekä vauvaperheiden kanssa että päiväkodissa. Moni pikkulapsiasia oli ihan tuttua, mutta virheitä tein silti. Yksi, josta edelleen itseäni syyllistän on se, että tulkitsin helposti vauvan jokaisen negatiivissävytteisen äännähdyksen näläksi ja kaivoin tissin suuhun. Ja vauvahan söi!! Hänestä kasvoi pieni, pullukka tyttö, josta syöminen oli kaikista ihaninta (lapsen omat sanat). Ylipainoa oli työlästä läheä isompana laskemaan ja vaikka nyt on jo vuosia ollut normaalipainoinen, niin taipumus lihomiseen on olemassa. En siis tarkoita sitä, että rintamaito lihottaisi, mutta ajattelen, että opetin mallin, jossa ähkyyn asti syöminen on se juttu. Sisaruksiansa imetin pidempään, mutta järkevämmin eikä heidän kanssaan koskaan ollut paino-ongelmia. [/quote] En kyllä jaksa uskoa, että tissimaito voisi lihottaa vauvaa, vaikka söisi sitä miten paljon.. Sitähän on tutkittu, että päinvastoin pitkä imetys ehkäisee ylipainoa. Onko syntynyt pienikokoisena? Silloin taipumus lihoa herkemmin. [/quote] Luitko sä tota viestiä? Siinähän nimenomaan sanottiin, että jatkuvalla rinnan tarjoamisella lapselle opetettiin syömisen olevan ihanaa. Ei siinä sanottu, että rintamaito olisi lihottanut.
[/quote]
Hölmö... ei se vauva muista, onko saanut tissiä tunnin vai kolmen tunnin välein... ja mitä kovempi nälkä, sen ihanampaa se takuulla on. Ei tuolla imetyksellä ole mitään tekemistä sen kanssa.
Samalla tavallahan voisi ajatella, että kun opetetaan tutille sekä tissille, vauvasta imeminen on niin ihanaa, että siitä tulee väkisin tupakoitsija vähintäänkin...
Ja tuo alkuperäisen väitteen esittäjä ei taida ymmärtää, että vaikka lapsi on nyt kovasti urheileva, niin kovasti urheilevan kalorinkulutus on suuri. Kesälomalla kun ei ole treenejä, ruoka-annosten kokoa ja kalorimäärää ei silti osata säätää sopivaksi kulutukseen nähden, niin tietysti siinä tulee mahan alkua kenelle vaan. Ei se suojaa ketään, että on urheilija, jos ei urheile silloin yhtä rankasti kuin yleensä.
Ei tarvitse katsoa kuin Jani Sievistä tai montaa muuta ex-kiekkoilijaa tai urheilijaa, niin paino tuppaa nousemaan aktiiviuran jälkeen. Se ei johdu siitä, että ne on vetäneet tissiä ihan simona, vaan siitä, että syövät enemmän kuin kuluttavat.
[/quote]
Olen tämä "ap äiti". Meillä siis lapsi meni pahimmillaan painokäyrällä +4 ja ravitsemustetapeutin kanssa yhdessä mietittiin näitä ravitsemusasioita. Nyt lapsi urheilee joukkueessa, jossa kellekään muulle ei kesätauon aika kerry masun alkuja, vaikka kaikilla on sama tilanne treenien suhteen. Väitän siis "ymmärämättömänä" äitinä edelleen, että kun kehossa on ollut reilusti rasvasoluja, ne edelleen aktivoituvat helpommin.
Minä tein sen virheen, että lähdin suorittamaan äitiyttä. Eli kodin piti kiiltää, itseni piti olla meikattuna ja laitettuna, raskauskilot piti pudottaa ennätystahtia, lapsen piti olla aina edustuskelpoinen (sävy sävyyn vaatteet ja kaikki aina tiptop), pakko oli lähteä vaunulenkille vaikka yöllä olisi nukkunut alle 3h. Alapään lihakset piti hampaat irvessä jumpata, koska "enhän halua olla vielä vuodenkin päästä löysäpilluinen ja patonki keilahallissa-efektillä varustettu", lapsi en olisi saanut koskaan itkeä, koska olisi huonon äidin merkki, lasta ei voinut hetkeksikään viedä hoitoon, että olisin saanut levätä, koska minä itse kyllä jaksan ja kykenen. Tämä kaikki stressaaminen johti masennukseen ja tuli totaalinen uupuminen. Onneksi saatiin apua ja asiat alkoi järjestyä ja aloin rentoutua lopultakin. Eniten tein hallaa itselleni, koska suoritin enkä Oannut nauttia vauva-ajasta.
Ei tule mitään mieleen. Imetin pitkään eikä siinä ollut suurempia ongelmia. Vauva nukkui vieressä koska se oli helpointa. Mentiin vauvantahtisesti. Vauva pysyi terveenä, oli ainoastaan koliikkia. Jaksoin ihan hyvin enkä ottanut turhia paineita mistään. Seurasin vaan vaistoja ja tein mikä tuntui oikealta.
No nyt tuli mieleen sellainen, että vauvaa olisi voinut ulkoiluttaa enemmän. Vaunuissa se vaan oli vaikeaa, koska vauva itki aina kun hänet sinne laittoi. Tai heräsi kesken kaiken eikä rauhoittunut mitenkään, joten joutui sitten kantamaan sylissä. Kantoliinan otin käyttöön joskus kolmen kuukauden iässä, ja ei vauva sielläkään täydellisesti viihtynyt mutta paremmin kuin vaunuissa, todellinen sylivauva kun oli. Olisi voinut kantoliinailua yrittää vielä enemmän ja aloittaa aikaisemmin. Reilu puolen vuoden ikäisenä vauva tykkäsi jo olla vaunuissa kun sai olla pystyasennossa ja katsella maisemia.
No, nyt on liina ja reppu jo valmiina kun seuraava syntyy, voi aloittaa heti. Jos ei synny sellaista vauvaa, joka vaunuissa viihtyy.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 23:51"][quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 23:43"]
En mitään. Olin 34-vuotias, ilmeisesti järki päässä siinä vaiheessa jo elämää. Esim. toi imetyskin, vauva heräsi vieressäni, työnsin tissin hänen suuhunsa ja horrostelin kun vauva söi ja nukahdimme uudestaan. Lisämaitoa en olisi suostunut antamaan kuin syöttöpunnituksilla todettuna, että maitoa ei tule jne. Kestovaippailin ja täysimetin ja imetin 1v 5kk muutenkin. Kaikki ihan maalaisjärjellä. Mutta mä nyt en yleensäkään tee mitään missä voisin toimia jotenkin "huonosti".
[/quote]
Hyvä! Itsetunto kohdallaan! =D
[/quote][quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 23:43"]En mitään. Olin 34-vuotias, ilmeisesti järki päässä siinä vaiheessa jo elämää. Esim. toi imetyskin, vauva heräsi vieressäni, työnsin tissin hänen suuhunsa ja horrostelin kun vauva söi ja nukahdimme uudestaan. Lisämaitoa en olisi suostunut antamaan kuin syöttöpunnituksilla todettuna, että maitoa ei tule jne. Kestovaippailin ja täysimetin ja imetin 1v 5kk muutenkin. Kaikki ihan maalaisjärjellä. Mutta mä nyt en yleensäkään tee mitään missä voisin toimia jotenkin "huonosti".
[/quote]
Kun lapsesi tulee teini-ikään, viimeistään silloin saat kuulla miten perseelleen olet häntä hoitanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 23:43"]
En mitään. Olin 34-vuotias, ilmeisesti järki päässä siinä vaiheessa jo elämää. Esim. toi imetyskin, vauva heräsi vieressäni, työnsin tissin hänen suuhunsa ja horrostelin kun vauva söi ja nukahdimme uudestaan. Lisämaitoa en olisi suostunut antamaan kuin syöttöpunnituksilla todettuna, että maitoa ei tule jne. Kestovaippailin ja täysimetin ja imetin 1v 5kk muutenkin. Kaikki ihan maalaisjärjellä. Mutta mä nyt en yleensäkään tee mitään missä voisin toimia jotenkin "huonosti".
[/quote]
Yllä oleva kommentti toi 121 alapeukkua. En yhtään ihmettele. Tällaista asennetta ei Suomessa suvaita.
Itse koin samalla tavalla, kuin tuon kirjoittaja. Sain jo silloin siitä lokaa niskaani. Että onpas hyvä itsetunto ja mitä muutakaan. Eli elin vauvantahtisesti täysin ekan vuoden ja se kismitti monia, ehkä eniten sen ääneen sanominen, kun sanoin, että hyvin menee, kun menee vauvantahtisesti ja kuuntelee itseään ja vauvaansa. Vauva nukkui siis vieressäni, imetin vauvantahtisesti ja vauva oli kantoliinassa paljon. Kaikki turhat menot jäivät.
Kuten moni muukin täällä on sanonut, noudatin liikaa neuvolan ohjeita. Luin myös vauvanhoito-oppaita innokkaasti, osa neuvoista oli hyviä, osa typeriä. Toisen lapsen kohdalla luotin omaan äidinvaistooni ja meni paremmin, tosin vauvakin oli ns. helppo, nukkui ja söi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin virhe oli se, että otin anopin haukut itseeni, ja stressasin sitä koko ajan. Koko vauva-ajan mielessäni oli anoppi, enkä pystynyt vauvaan keskittymään tarpeeksi. Päästin anopin vittuilunensa aivan liian lähelle, enkä ymmärrä miksi sen tein. Anopin paska-asennetta en ikinä tule antamaan anteeksi. Kyllä, olen katkera. Anoppi ryösti esikoisen vauva-ajasta nauttimisen minulta kokonaan. Nyt kuopus on 3 kk, ja anoppi saa minun puolestani painua vaikka vittuun.
Toisaalta harmittaa, kun annoin velliä pullosta 4kk ikåisenä ja tissi ei sen jälkeen kelvannut. Toisaalta, kaikkien elämä helpotti 100-0 kun pystyin yöllä nukkumaan pidempään kuin 15min kerrallaan.
Harmittaa varmasti vielä vuosien päästäkin se, että kesti niin kauan ymmärtää, että kaikkea ei tarvitse jaksaa. Ei tarvitse olla superäiti, joka mittaa grammalleen ravintoaineet oikein, jonka asunto kiiltää, lapsi ei kiukuttele ikinä ikinä, näyttää upealta ja hoitaa lapsensa itse, ilman että kukaan auttaa ikinä. Edes mies. Ja se mieskin selviää sen lapsen kanssa.
Paljon onnellisempi perhe meillä, kun pölypalloja pyörii nurkissa ja lapsi syö aamupalaansa sohvalla että saan juoda aamukahvin hissukseen. Siitäkin huolimatta, että äitini mielestä pitäisi jaksaa kaikki pilkulleen. Ainiin, ja anoppinikin oppi seurailtuaan lähempää hetken, miksi en reagoi lapsen kaikkeen kitinään, hössötä ja rauhoittele! Meillä kun huudetaan kaikesta ja kaikelle, lapsi hallitsee asioita äänellään ja jos joku ei hänen mieleensä mene, ensimmäinen reaktio on huutaa. Lujaa :D jouduin sanomaan aika äkäisestikkin ennenkuin ymmärsi, että ei voi alkaa hössöttämään lapselle sellaisessa tilanteessa, hävittää minun äidin auktoriteetin aivan täydellisesti.