Lue keskustelun säännöt.
Mitä sinä teit esikoisvauvasi kanssa "väärin"?
23.07.2015 |
Itseäni on harmittanut tietämättömyys imetyksen hyödyistä ym, silloin kun sain ensimmäisen lapseni. Muistan, kun tulin synnäriltä kotiin ja vauva heräsi yöllä, aluksi yritin imettää yölläkin, menin olkkariin ja laitoin täydet valot päälle ja avasin telkkarin. Vauva nukahtikin aika pian uudestaan. No, sitten hän kohta taas heräsi. Juuri kun itse oli päässyt uneen. Silloin aukesi Tutteli-tetra ja mikron kautta vauvalle. Ja hän nukkuikin pitkän pätkän tuon jälkeen eikä mennyt edes kauaa kun hän joi pullollisen ja nukahti.
Nyt en voisi kuvitellakaan toimivani noin, vaan otan vauvan aina rinnalle ja hän saa olla siinä niin paljon kuin haluaa. Koska tiedän imetyksestä nyt niin paljon. Tuntuu ihan hullulta, miksi annoin esikoiselle Tuttelia vaikka maitoa varmasti olisi alkanut paremmin tulemaan kun olisi vain sinnikkäästi yölläkin imettänyt. Niin on riittänyt kolmelle seuraavalle ja toivottavasti myös tälle tulevalle vauvalle :)
Kommentit (69)
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 08:27"]
Ne ei ole mitään "mahdollisia". Eikä onnistunut imetys sulje pois hyvää kiintymysuhdetta, päinvastoin.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 23:51"]
Mä taas stressasin siitä imetyksestä painostettuna näin jälkikäteen ajatellen ihan turhaan. Aito ja traumatisoimaton kiintymyssuhde lapsen jä äidin välillä olisi ollut tärkeämpi kuin imetyksen mahdolliset hyödyt.
[/quote]
[/quote]
Minä käsitin, että tässä tapauksessa imetyksessä on ollut ongelmia, jotka ovat aiheuttaneet äidille stressiä ja sitä kautta vaikuttaneet negatiivisesti äidin ja lapsen väliseen suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ääliö. Taviskorvike on lehmänmaitoa, joka on yleinen allergian aiheuttaja.
Äidinmaito on luonnon vauvalle tarkoittamaa ruokaa, korvike nimensä mukaisesti vain korviketta.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 07:53"]
korvikkeet on todella puhdasta ruokaa. Esim äidinmaidossa on sitä mitä sinä olet syönyt, enemmän tissimaito laukaisee kuin korvike.
[/quote]
Voit vapauttaa itsesi. Toi ei todellakaan johdu imetyksestä vaan vääristä muista ruokavalinnoista. Vauva ei syö määräänsä enempää.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 08:06"]
Olin esikoisen syntyessä 27v ja olin sitä ennen ollut töissä sekä vauvaperheiden kanssa että päiväkodissa. Moni pikkulapsiasia oli ihan tuttua, mutta virheitä tein silti. Yksi, josta edelleen itseäni syyllistän on se, että tulkitsin helposti vauvan jokaisen negatiivissävytteisen äännähdyksen näläksi ja kaivoin tissin suuhun. Ja vauvahan söi!! Hänestä kasvoi pieni, pullukka tyttö, josta syöminen oli kaikista ihaninta (lapsen omat sanat). Ylipainoa oli työlästä läheä isompana laskemaan ja vaikka nyt on jo vuosia ollut normaalipainoinen, niin taipumus lihomiseen on olemassa. En siis tarkoita sitä, että rintamaito lihottaisi, mutta ajattelen, että opetin mallin, jossa ähkyyn asti syöminen on se juttu. Sisaruksiansa imetin pidempään, mutta järkevämmin eikä heidän kanssaan koskaan ollut paino-ongelmia.
[/quote]
Harmittaa, että uskoin näitä "kyllä se maito riittää, jos on kerran alkanut tulla" ihmisiä. Melkein meni oma mielenterveys, kun kolme kuukautta imetin joka ikinen yö kahden tunnin välein. Lopulta olin niin poikki, että sorruin antamaan päivällä korviketta ja hups, vauva heräsikin vain kerran syömään. Vieläkin harmittaa, etten käytännössä muista vauvan 3-6 kk ajasta mitään, kun elin vain minuutti kerrallaan siinä hirveässä väsymyssumussa.
Jäi harmittamaan kun en jaksanut pysyä tyynenä ja rauhallisena kun vauva itki ensimmäiset 3kk todella paljon ja nukkui vain lyhyitä pätkiä. Jätin vauvan välillä itkemään ja menin itse toiseen huoneeseen itkemään että olisin taas hetken päästä rauhallisempi ja voisin rauhoitella vauvaa. Neuvollassa sanoivat että olen tehnyt aivan oikein joten sinänsä en tehnyt mitään väärin. Mutta annoin siis oman väsymykseni ottaa vallan. Olin väsynyt ja itkuinen koko ajan kun en saanut tuntia enempää unta kerralla ja harmittaa että annoin sen vaikuttaa elämäämme. Vauvamme ei osannut imeä joten sen 3kk pumppasin maitoa yöllä ja päivällä. Imetyksen epäonnistuminen ei minua haitannut ollenkaan, en usko että miehelläni ja pojallani olisi niin läheinen suhde mitä on jos minä olisin hoitanut ruokinnan kokonaan. Jo vauvana poika osasi kaivata isäänsä, ikävystyi iltapäivällä kotona kun isänsä oli töissä, oli taas aurinkoinen kun isänsä tuli kotiin. Oikein fiksu ja terve poika on, joten ihan hyvin tässä kävi. Odotin kuitenkin seuraavan lapsen hankintaa muutaman vuoden, koska vauva-aika jätti minulle niin pahat traumat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo puuro taitaa olla klassinen ongema. Todella moni lapsi kerta kaikkiaan vihaa puuroa jossain vaiheessa. Varsinkin lapset, joilla on herkkä yökkäysrefleksi, usein välttelevät puuroa. Ehkä se on jotenkin liian limaista nieltäväksi. Ja silti sitä puuroa syötetään aamulla ja illalla, ja ihmetellään miten ei maistu kun sehän on maailman parasta ruokaa ja sen veteen tehdyn suolattoman mössön pitäisi pitää nälkää tuntikausia loitolla.
Meillä molemmat lapset on tehneet stopin puuron kanssa. Olen sitten antanut muuta ruokaa. Hyvin ovat kasvaneet. Ymmärrän heitä, koska itse en tiedä mitään karmeampaa aamisaista kun lämmin puuro heti aamulla. Illalla voin sitä syödäkin, mut aamulla se on jotenkin vastenmielistä.
Annoin muiden mielipiteiden vaikuttaa omaan olooni ihan liikaa. Hingun ihan valtavasti muiden (äitien) hyväksyntää omalle tavalleni olla vanhempi. En silti tietenkään halunnut hyväksyntää lasteni ja muun perheen hyvinvoinnin kustannuksella ja tämä ristiriita oli henkisesti tosi raskasta minulle vaikka tiesinkin toimivani oikein.
Nyt kun vauva- ja taaperoajat ovat takanapäin, en enää stressaa muiden mielipiteistä. :) Hiukan isompien lasten vanhemmat ja perheen arki eivät ole samalla tavalla suurennuslasin alla kuin pikkulapsiperheessä, se on ollut tosi vapauttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 08:10"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 08:06"]
Olin esikoisen syntyessä 27v ja olin sitä ennen ollut töissä sekä vauvaperheiden kanssa että päiväkodissa. Moni pikkulapsiasia oli ihan tuttua, mutta virheitä tein silti. Yksi, josta edelleen itseäni syyllistän on se, että tulkitsin helposti vauvan jokaisen negatiivissävytteisen äännähdyksen näläksi ja kaivoin tissin suuhun. Ja vauvahan söi!! Hänestä kasvoi pieni, pullukka tyttö, josta syöminen oli kaikista ihaninta (lapsen omat sanat). Ylipainoa oli työlästä läheä isompana laskemaan ja vaikka nyt on jo vuosia ollut normaalipainoinen, niin taipumus lihomiseen on olemassa. En siis tarkoita sitä, että rintamaito lihottaisi, mutta ajattelen, että opetin mallin, jossa ähkyyn asti syöminen on se juttu. Sisaruksiansa imetin pidempään, mutta järkevämmin eikä heidän kanssaan koskaan ollut paino-ongelmia.
[/quote]
En kyllä jaksa uskoa, että tissimaito voisi lihottaa vauvaa, vaikka söisi sitä miten paljon.. Sitähän on tutkittu, että päinvastoin pitkä imetys ehkäisee ylipainoa. Onko syntynyt pienikokoisena? Silloin taipumus lihoa herkemmin.
[/quote]
En ole tuo kirjoittaja mutta kyllä lihottaa. Minä tein samaa - aina kun kitinä alkoi niin ruokaa vaan. Lapsen koko energia meni vatsanpuruista selviämiseen ja pulskistui. Neuvolasta sanoivat että lapselle voi jäädä ruokailun jälkeen imemisen tarve ja ei sitä pidä ruokkia loputtomiin, tutti käyttöön - ja niin loppui yletön syöminen ja vauvasta tuli tyytyväisempi. Myös paino palautui normaaliin ja saatiin jopa ruokailurytmi aikaiseksi. Neuvolasta myös huomasivat että lapsellani on aika kova tempperamentti: eli rääkyy kauheasti vaikka olisi vain tylsistynyt, tällaista lasta olisi vaarallista ruokkia aina kun alkaa kitisemään, koska sitä ruokaa saa todella työntää menemään jatkuvasti.
Kuten viestissäni sanoinkin, ei rintamaito lihota. Mutta se malli, että jokaiseen ininään tarjotaan maitoa saattaa tuottaa mallin, jossa ruoka lohduttaa kaikessa. Isompana lapsi söi helposti 3 annosta ruokaa jne. Nyt on 15v, harrastaa liikuntaa sm-tasolla eikä todellakaan ole ylipainoinen. Kuitenkin nyt, kesätreenitauolla, näkyy masun alku tosi helposti. Hän on ihana ja viisas ja mukava, hänellä on paljon kavereita yms. Mutta painonhallinta tulee olemaan hänen elämässään haaste aina, luulisin. Ja ennenkuin kukaan sanoo: en puhu näitä asioita hänelle koskaan vaan ihailen ehdoitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni sanoo, että seuraavien kanssa "otti rennommin". Kuitenkin tutkimusten mukaan esikoiset on muita lapsia keskimäärin älykkäämpiä ja syyksi on arveltu juuri sitä, että vanhemmat ovat tarkempia ja huolehtivaisempia esikoisen kanssa. Eli se ylivarovaisuys ja huolehtiminen on todennäköisesti lapselle hy äksi ja esikoinen saa osakseen parasta vanhemmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 08:38"]
Annoin muiden mielipiteiden vaikuttaa omaan olooni ihan liikaa. Hingun ihan valtavasti muiden (äitien) hyväksyntää omalle tavalleni olla vanhempi. En silti tietenkään halunnut hyväksyntää lasteni ja muun perheen hyvinvoinnin kustannuksella ja tämä ristiriita oli henkisesti tosi raskasta minulle vaikka tiesinkin toimivani oikein.
Nyt kun vauva- ja taaperoajat ovat takanapäin, en enää stressaa muiden mielipiteistä. :) Hiukan isompien lasten vanhemmat ja perheen arki eivät ole samalla tavalla suurennuslasin alla kuin pikkulapsiperheessä, se on ollut tosi vapauttavaa.
[/quote]
Pikkulapsiaika on siitä erikoista aikaa, että sitä äidin herkistyneestä tilasta otetaan kaikki irti. Jotenkin kaikki on siinä osingoilla kertomassa että tee niin tai näin, ja arvostelemassa. Se, että lapsi on terve ja saa riittävästi ravintoa, lepoa ja virikkeitä, otetaan nykyään aivan itsestäänselvyytenä, ja aletaan sitten oikein urakalla viilaamaan jonkin pikkuasian kanssa. Minusta tuoreille äideille pitäisi painottaa aivan ensisijaisesti sitä, että jos lapsesi voi hyvin, niin kaikki on aivan hyvin. Ei tarvitse stressata imetyksestä ja siitä missä lapsi nukkuu tai millaiselle materiaalille lapsi pissaa, jos lapsi voi hyvin, koska asiat toimivat. Ei tarvitse korjata asioita, jotka eivät ole rikki, vain koska on omaksunut tietyn mallin olla äiti ja yrittää sitten täyttää sitä muottia. Ensin vauvan hyvinvointi, sitten äidin jaksaminen ilman turhaa syyllisyyttä.
En kai mitään kummempaa. Mä olen aika sensitiivinen ihminen muutenkin, joten lapsen tarpeiden vaistoaminen on aika luontevaa. Eli syliä ja läheisyyttä niin paljon kuin oli tarvis, nukkumisjärjestelyt sen mukaan miten vauvasta oli mukavinta (esikoinen kaipasi rauhaa, kuopus läheisyyttä), imetin 13 kk, riittävästi unta ja ruokaa sekä virikkeitä.
Ainakin p-kodin sekä eskarin arvioinneissa on tullut pelkkää positiivista palautetta, joten ei kai sitä ihan puskaan ole mennyt.
Toisaalta, olin jo 36 esikoisen saadessani, joten mulla oli intressit tosiaankin siinä vauvassa, eikä enää missään muussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä koe että tein mitään väärin. Olin sellainen äiti kuin olin ja parhaani tein. En mitään virheitä muistele.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 07:47"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 03:12"]
Tulee paha olo, kun lukee miten syyllistätte itseänne :( kukaan ei ole täydellinen äiti, eikä saakkaan olla. Täydellinen äiti on juuri sopivan epätäydellinen. Muistaakseni Sinkkonenki jotakin tähän suuntaan sanoi.
[/quote]
Sama tuli mielen jo avausviestistä. Älkää olko itsellenne noin ankaria ja vuosien päästäkin miettikö, miten olisi pitänyt ja miten ette osanneet jne. Ihmisellä on käytettävissään vain se viisaus, joka sen hetken elämänkokemuksella on. Jälkiviisaus on täysin hedelmätöntä! Antakaa itsellenne armoa ja case closed!
[/quote]
No näinhän se on, mutta silti tekee pahaa, kun miettii miten kovasti vauva silloin itki kipujaan, ja miten kaikki vaivat katosivat oikealla ruokavaliolla.
-nro 16 (allergisen vauvan äiti)
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 08:10"]
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 08:06"]
Olin esikoisen syntyessä 27v ja olin sitä ennen ollut töissä sekä vauvaperheiden kanssa että päiväkodissa. Moni pikkulapsiasia oli ihan tuttua, mutta virheitä tein silti. Yksi, josta edelleen itseäni syyllistän on se, että tulkitsin helposti vauvan jokaisen negatiivissävytteisen äännähdyksen näläksi ja kaivoin tissin suuhun. Ja vauvahan söi!! Hänestä kasvoi pieni, pullukka tyttö, josta syöminen oli kaikista ihaninta (lapsen omat sanat). Ylipainoa oli työlästä läheä isompana laskemaan ja vaikka nyt on jo vuosia ollut normaalipainoinen, niin taipumus lihomiseen on olemassa. En siis tarkoita sitä, että rintamaito lihottaisi, mutta ajattelen, että opetin mallin, jossa ähkyyn asti syöminen on se juttu. Sisaruksiansa imetin pidempään, mutta järkevämmin eikä heidän kanssaan koskaan ollut paino-ongelmia.
[/quote]
En kyllä jaksa uskoa, että tissimaito voisi lihottaa vauvaa, vaikka söisi sitä miten paljon.. Sitähän on tutkittu, että päinvastoin pitkä imetys ehkäisee ylipainoa. Onko syntynyt pienikokoisena? Silloin taipumus lihoa herkemmin.
[/quote]
Imetys ei altista myöhemmälle ylipainolle. Oma esikoisenikin oli syntyessään vähän reilut neljä kiloa, ja puolivuotiaana painoi sitten jo 10 kiloa. Oli kova poika syömään, ja tissimaitoa piisasi. Lapsentahtinen imetys on kuitenkin oleellista, eihän vauva muuten tunne, että hänen viestejään ymmärretään ja se vaikuttaa haitallisesti varhaiseen vuorovaikutukseen.
Pari ekaa vuotta oli lapsenpyöreyttä, varsinkin poskissa, (kuten useimmilla taaperoilla on) mutta siitähän se normalisoitui. Nyt on kouluunlähtijä, ja ollut jo usemman vuoden nollakäyrillä sekä painon että pituuden suhteen.
Ai niin, vauvaiän paino ei vaikuta edes siihen liikkeellelähtöön, vaikka vanha kansa on siitäkin jauhanut. Poika nimittäin käveli ilman tukea jo 10 kk iässä.
Kyllä se lihominen ja lihavana pysyminen on kiinni siitä, mitä syö ja paljon liikkuu, eli puhtaasti saadut kalorit versus kulutetut kalorit.
Nuoremman lapseni olen muuten imettänyt myöskin lapsentahtisesti, (ja molempia on imetetty siis 13 kk, eli puolen vuoden jälkeen kiinteiden ohella), mutta hän on sirorakenteinen tyttö, ja ollut sellainen jo vauvana ja on edelleen nyt viisivuotiaana. On vain sitä tyyppiä. Ja kävelemään lähti muuten vasta vähän vajaa 1,5 vuotiaana...
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 08:10"][quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 08:06"]
Olin esikoisen syntyessä 27v ja olin sitä ennen ollut töissä sekä vauvaperheiden kanssa että päiväkodissa. Moni pikkulapsiasia oli ihan tuttua, mutta virheitä tein silti. Yksi, josta edelleen itseäni syyllistän on se, että tulkitsin helposti vauvan jokaisen negatiivissävytteisen äännähdyksen näläksi ja kaivoin tissin suuhun. Ja vauvahan söi!! Hänestä kasvoi pieni, pullukka tyttö, josta syöminen oli kaikista ihaninta (lapsen omat sanat). Ylipainoa oli työlästä läheä isompana laskemaan ja vaikka nyt on jo vuosia ollut normaalipainoinen, niin taipumus lihomiseen on olemassa. En siis tarkoita sitä, että rintamaito lihottaisi, mutta ajattelen, että opetin mallin, jossa ähkyyn asti syöminen on se juttu. Sisaruksiansa imetin pidempään, mutta järkevämmin eikä heidän kanssaan koskaan ollut paino-ongelmia.
[/quote]
En kyllä jaksa uskoa, että tissimaito voisi lihottaa vauvaa, vaikka söisi sitä miten paljon.. Sitähän on tutkittu, että päinvastoin pitkä imetys ehkäisee ylipainoa. Onko syntynyt pienikokoisena? Silloin taipumus lihoa herkemmin.
[/quote]
Luitko sä tota viestiä? Siinähän nimenomaan sanottiin, että jatkuvalla rinnan tarjoamisella lapselle opetettiin syömisen olevan ihanaa. Ei siinä sanottu, että rintamaito olisi lihottanut.
Ensimmäisen lapsen kohdalla tuli tehtyä paljon väärin. Olin turhan nuori hänet saadessani, ja valitettavasti omat halut menivät lapsen halujen(=tarpeiden) edelle. Jättäisin myös lapsiluvun kahteen, sillä jälkeenpäin olen huomannut ettei kukaan lapsistani, eteenkään esikoinen, ole saanut tarpeeksi äitiä. Kaikki energia meni arjen pyörittämiseen, ja lapset jäivöt henkisesti yksin.
[quote author="Vierailija" time="24.07.2015 klo 09:07"]
Ensimmäisen lapsen kohdalla tuli tehtyä paljon väärin. Olin turhan nuori hänet saadessani, ja valitettavasti omat halut menivät lapsen halujen(=tarpeiden) edelle. Jättäisin myös lapsiluvun kahteen, sillä jälkeenpäin olen huomannut ettei kukaan lapsistani, eteenkään esikoinen, ole saanut tarpeeksi äitiä. Kaikki energia meni arjen pyörittämiseen, ja lapset jäivöt henkisesti yksin.
[/quote]
sama on ystävälläni. 4 lasta, kaikki alle kouluikäisiä, pitää hoitaa kotona lapset eikä voi viedä tarhaan. On koko ajan väsynyt, ei kunnon lapsisuhdetta näin ulkopuolisen näkökulmasta.
Ja kaikki hänen lapsensa ovat vielä helppoja
Ne ei ole mitään "mahdollisia". Eikä onnistunut imetys sulje pois hyvää kiintymysuhdetta, päinvastoin.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2015 klo 23:51"]
Mä taas stressasin siitä imetyksestä painostettuna näin jälkikäteen ajatellen ihan turhaan. Aito ja traumatisoimaton kiintymyssuhde lapsen jä äidin välillä olisi ollut tärkeämpi kuin imetyksen mahdolliset hyödyt.
[/quote]